Slider

Yliopistosta ammattikorkeakouluun - no, miltä tuntui vaihtaa huonompaan?

torstai 2. huhtikuuta 2020

Haluan heti tähän alkuun selventää, ettei tämä otsikon kysymys heijasta omaa ajatusmaailmaani millään tapaa. Sen sijaan tämä kysymys tuli vastaan eräältä nimeltä mainitsemattomalta tyypiltä, joka opiskelee myös itse ammattikorkeakoulussa. Kysymys herätti minussa paljon ajatuksia, joita halusin koota tähän postaukseen.

Yksi viime vuosien suurimmista elämänmuutoksistani toteutui viime vuonna. Pitkän harkinnan jälkeen päätin lopettaa yliopisto-opintoni kasvatustieteellisessä valmistuttuani kasvatustieteen kandidaatiksi. Vaihdoin siis kokonaan alaa, ja nykyisin opiskelen liiketalouden tradenomiksi ammattikorkeakoulussa. Syitä alanvaihtooni oli monia, mutta päällimmäisenä kuitenkin se, että ammatillinen kiinnostukseni oli siirtynyt todella vahvasti muualle. Oman elämänlaadun kannalta tämä päätös oli yksinkertaisesti pakko tehdä, vaikka päätöksen tekemisessä mikään ei yksinkertaista ollutkaan.

Kirjaviisas tekijä

Olen aina ollut "kirjaviisas", eli minun on ollut verraten helppoa sisäistää lukemaani ja soveltaa omaksumaani tietoa. Tästä syystä olenkin pärjännyt hyvin lukuaineissa ja esseiden kirjoittamisessa. Lukion päätyttyä keskiarvoni lähenteli ysiä ja kirjoitin E:n paperit. Olin aina ajatellut, että lukiosta valmistumisen jälkeen yliopisto on minulle se ainoa oikea vaihtoehto, ja sinne myös pääsin yhden välivuoden jälkeen. Tämän välivuoden aikana opiskelin itselleni ammatin, ja valmistuin sen aikana koulunkäynnin avustajaksi ja aamu -ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi. Vaikka kyseinen ala ei näin jälkeenpäin ajateltuna todellakaan ollut minulle se oikea, itse koulutuksesta nautin mielettömästi. Pääsin oikeasti työelämään, konkreettisesti tekemään asioita ja tuomaan teoriatietoani käytäntöön. Sitä kautta koin ehdottomasti oppivani parhaiten. Yliopiston ja ammattikorkean opiskelijoita jaotellaan usein streotyyppisesti kirjaviisaisiin ja tekijätyyppeihin, mutta itse koen, että musta löytyy molemmat puolet. Kallistun kuitenkin vahvasti enemmän tekijäpuoleen. On helppoa jälkiviisastella ja sanoa, että olisinpa silloin kuunnellut tätä tuntemustani vahvemmin ja tehnyt koulutusvalintani siltä pohjalta. Uskon silti, että tälläkin tiellä oli minulle tärkeä opetuksensa ja tarkoituksensa.


Miksi ammattikorkeakouluun?

Kasvatustieteen kandiksi valmistuttuani minulla oli selkeä näkemys siitä, että haluan päästä ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta. Tähän päätökseen vaikuttivat vahvasti omat ammatilliset kiinnostuksenkohteeni ja urahaaveeni, jotka liittyvät sosiaaliseen mediaan, sisällöntuotantoon, markkinointiin ja yrittäjyyteen.  Nämä kiinnostuksenkohteet olivat minulla olleet läpi koko yliopistoaikani, mutta vasta yliopistovuosieni aikana minulle vahvistui ajatus siitä, että niiden parissa haluan luoda myös urani. Koulutusvalintaani pohtiessa minulla oli luonnollisesti mielessä se, missä koulutuksessa saisin urahaaveideni kannalta parhaiten tietoa, taitoja ja kokemusta. Vahvat kytkökset työelämään olivat myös yksi tärkeä kriteeri valinnassani, sillä koin yliopiston monesti liian kaukaiseksi työelämästä.

Liiketalouden tradenomin koulutus oli lopulta minulle se oikea valinta, koska:

- Se vastaa parhaiten omia mielenkiinnonkohteitani ja urahaaveitani
- Koulutuksena se on erittäin monipuolinen
- Se on vahvasti liitoksissa työelämään
- Siitä on mahdollista halutessaan jatkaa kauppatieteiden maisteriopintoihin
- Se mahdollistaa toimimisen lukuisissa eri työtehtävissä


Kuuntele itseäsi ja tee koulutusvalintasi omien unelmiesi pohjalta

Mielestäni koulutusvalintaa tehdessä on tärkeää punnita vaihtoehtoja yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä. Tätä vertailua tehdessä on mielestäni kuitenkin olennaista pitää mielessä se, että vertailu tulisi tehdä nimenomaan omien urahaaveiden, mielenkiinnon kohteiden ja mieltymysten pohjalta omaa itseään kuunnellen. Ensisijaisesti koulutusvalintaa ei siis mielestäni kannata tehdä instituutio edellä, vaan omat työelämään liittyvät unelmat ja niiden toteutuminen ykkösenä.

Yliopistolla on Suomessa todella arvostettu asema, jota en halua missään nimessä vähätellä. On siitä huolimatta totta, että yliopistolla on paljon pidempi historia Suomessa kuin ammattikorkeakoululla, millä on varmasti osansa sen saamaan arvostukseen. Suomen vanhin yliopisto on kuitenkin jo 1600-luvulta, kun taas ensimmäiset ammattikorkeakoulut perustettiin vasta vuonna 1990. Instituutiona ammattikorkeakoulu onkin siis hyvin nuori. On mielestäni aika ikävää, että tämän postauksen otsikon kysymyksen kysyjän ajatusmaailmasta tuli esiin tämä stereotyyppinen yliopisto vs. amk-vastakkainasettelu. Surullista on myös, että kysymyksestä tuli esiin se, että hän itse ammattikorkeakoulussa opiskelevana pitää omaa koulutustaan ikään kuin huonompana. Itse olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi olla ylpeä koulutuksestaan. Se ei itsessään ole kuitenkaan mikään hyvän elämän mittari, eivätkä korkeakouluopinnot eivät ole kaikkien juttu, mikä on sekin aivan yhtä hyvä. Minusta jokaisella työllä on oma tärkeä paikkansa yhteiskunnassa ja kaikkea työtä tulisi arvostaa.

On tärkeää olla perillä oman valintansa motiiveista ja siitä, tekeekö sen puhtaasti omat tulevaisuuden suunnitelmat edellä, vai sen, mitä muut sinulta odottavat, millä saa hienomman statuksen tai mikä on yleisesti arvostetumpaa. Valitettavan monen ihmisen koulutusvalintoihin vaikuttavat liian vahvasti ympäristö, kuten esimerkiksi vanhempien, sukulaisten tai lähipiirin mielipiteet ja arvostus eri korkeakouluja kohtaan. Haluankin kannustaa sinua, olit sitten korkeakouluun hakemista miettivä, ei omalta tuntuvalla alalla oleva tai alanvaihtaja, kuuntelemaan aidosti ja rohkeasti itseäsi ja tekemään sen pohjalta päätöksiä. Työ on iso osa elämää, ja se on huomattavasti mukavampaa, kun siitä aidosti nauttii. Muistathan, että elät itseäsi varten. 



Kuvaaja: Anette Koskinen

1 kommentti:

  1. Ihanasti kirjoitettu ja niin totta joka sana! Täällä todellakin eletään itseään varten. Tiedän valitettavasti monia, jotka opiskelee tiettyä alaa vain sen takia, ettei viitsi lopettaa keskenkään, vaikkei (tarpeeksi) suurta kiinnostusta/kiinnostusta lainkaan alaan enää ole :< Onneksi ikinä ei oo liian myöhästä lähteä opiskelemaan, jos vaikka vielä vanhempanakin tulisi jokin mielenkiintoinen koulutus ja ala vastaan!

    essi-bltn.blogspot.fi

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!♡

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2020 Henna Seppälä