Slider

Mielipiteeni kauneustoimenpiteistä

lauantai 2. toukokuuta 2020


Viime aikoina somessa käydyissä keskusteluissa pinnalla ovat olleet erilaiset kauneustoimenpiteet. Saijis kirjoitti aiheesta postauksen viime viikolla, ja tämä herätti myös minussa ajatuksia, jotka halusin jakaa tänne. Lisäksi halusin kertoa postauksessa minulle tehdystä esteettisestä toimenpiteestä, joka on vaikuttanut itsetuntooni merkittävästi.

Jo ihan sanana kauneustoimenpide herättää monella negatiivisia mielleyhtymiä. Heti ensimmäisenä voi tulla mieleen Hollywood-julkkikset ja jalkapallon kokoiset silikonirinnat, äärimmäisen pinkeiksi kiristetyt kasvot sekä Kardashian-tyyliset peppuimplantit. Kauneustoimenpiteet saavat julkisessa keskustelussa usein maineen sellaisina juttuina, joita itsestään epävarmat, huomionhakuiset ja vähän bimbot naiset tekevät. Itse koen, että tämän stereotypian sijaan asialla on monta eri puolta, joita haluan tässä postauksessa käsitellä.


Kauneustoimenpiteet voivat olla hyvä asia

Kauneustoimenpiteet ovat minusta itsessään hieno innovaatio, sillä niiden avulla voidaan vaikuttaa monen ihmisen elämään positiivisesti. Niiden avulla voidaan esimerkiksi poistaa huomaamattomasti luomia, pienentää kovia niska- ja selkäkipuja aiheuttavia rintoja tai poistaa ylimääräistä ihoa ison laihdutusurakan jäljiltä. Lisäksi esimerkiksi onnettomuuksien tai tapaturmien ulkonäkövaikutuksia voidaan ihmisen sen tarpeelliseksi kokiessa korjailla kauneustoimenpiteiden avulla. Toimenpiteet voivat parantaa monien ihmisten elämänlaatua ja terveyttä sen kaikissa ulottuvuuksissaan, mikä on mielestäni vain ja ainoastaan hyvä asia.

Kauneustoimenpiteistä puhuttaessa usein ensimmäisenä mieleen tulevat isommat operaatiot ja erilaiset kauneusleikkaukset, esimerkiksi rintaimplantit tai nenäleikkaus. Vaikka otaksun isompienkin operaatioiden määrän olevan kasvussa, uskon vielä suuremmassa nousussa olevan niin sanotut matalamman kynnyksen kauneustoimenpiteet. Tällaisina matalamman kynnyksen kauneustoimenpiteinä nään muun muassa erilaiset täyteainehoidot. Kukaan ei varmasti ole voinut välttyä huomaamasta viime vuosien huultentäyttötrendiä, joka taitaa olla se suosituin täyteainehoito tällä hetkellä.

Minut varmaan kivitetään tästä hyvästä, mutta mielestäni täyteainehoidot ovat ihan okei, enkä tuomitse niitä millään tapaa. Ymmärrän hyvin sen, jos esimerkiksi halutaan häivyttää itseä häiritseviä ryppyjä tai tuoda volyymia huuliin. Sillä voi olla suuri merkitys itsetunnolle, kun saa fiksattua asiaa, joka omassa ulkonäössä on itseä häirinnyt. Ongelmalliseksi koen kuitenkin täyteainehoitojen (ja oikeastaan minkä tahansa kauneustoimenpiteiden) tulevan siinä vaiheessa, kun aletaan hakemalla hakemaan itsestä lisää korjailtavaa, eikä voida olla tyytyväisiä mihinkään. Yhtäkkiä se itseä häiritsevän rypyn häivyttäminen ei enää riitäkään, vaan vikoja alkaa löytymään monesta muustakin kohdasta.

Some vaikuttaa ulkonäkökäsitykseen

Uskon, että somella on suuri rooli ulkonäköpaineiden luojana ja kauneustoimenpiteiden yleisyyden kasvattajana. Kun altistuu päivittäin virheettömille ja ”täydellisille” kasvoille ja vartaloille, saattaa alkaa etsimään itsestä vikoja. Asiaa ei myöskään auta viime vuosina kovaa vauhtia yleistyneet Facetune ja erilaiset kauneusfiltterit, jotka silottavat ihon, vievät silmäpussit mukanaan, kaventavat nenän ja pullistavat huulia. Voi olla vaikea sanoa, näyttääkö joku ihminen oikeasti siltä miltä näyttää, vai onko kyseessä vain taidokas kuvanmuokkaus tai kaunistava filtteri. Omassa Instagram-feedissänikin tulee useasti vastaan ihmisiä, sekä vaikuttajia että ei-vaikuttajia, jotka ovat käsitelleet kuvansa tai storynsa reippaalla Facetunetuksella tai kaunistavalla filtterillä. Mielestäni nykypäivän somessa saakin olla aika vahva itsetunto, jos nämä asiat ei millään tapaa vaikuta omaan ulkonäkökäsitykseen.

Monet pienemmät kauneustoimenpiteet ovat nykyään niin taitavasti ja huomaamattomasti tehtyjä, ettei voi mennä takuuseen siitä, onko ihmisen ulkonäössä jokin asia muuttunut. Siksi olisikin hienoa, että erityisesti ne isommat somevaikuttajat, joille tällaisia toimenpiteitä on tehty, voisivat olla niistä avoimia. Toki ymmärrän myös näkökulman siitä, ettei niistä haluta kertoa, koska nykypäivän somen joukkolynkkauskulttuuri on todella julma. Kukaan ei ole tietenkään tilivelvollinen ulkonäöstään muille.


Jokaisen ihmisen keho on hänen omansa

Itse en tuomitse isompia tai pienempiä kauneustoimenpiteitä. Jokaisen ihmisen keho on hänen omansa, ja hänellä on päätösvalta siihen, mitä sille tehdään. Asia mistä en tykkää yhtään, on se, että jos ihmiselle on tehty jokin kauneustoimenpide, niin se on joidenkin mielestä ikään kuin avoin kutsu arvostelemaan tämän ihmisen ulkonäköä. Oli lopputulos sitten överimpi tai luonnollisempi, ei kellään ole oikeutta mennä kritisoimaan toisen ulkonäköä. Toivoisin kuitenkin, että jokainen harkitsisi tarkkaan ennen minkään toimenpiteen toteuttamista ja pohtisi perimmäisiä syitä siihen. Nykyään voi olla vaikea erottaa sitä, mikä on ulkoista painetta ja mikä omasta itsestään lähtevää muutoksen halua, mutta uskon, että tarpeeksi pitkällä harkinnalla jokainen löytää sen oikean päätöksen. Todella nuoren kauneustoimenpidettä harkitsevan ihmisten kohdalla voisi myös tehdä hyvää jutella asiasta jonkin ulkopuolisen ihmisen kanssa, joka suhtautuu asiaan puolueettomasti.

Mitä minulle on tehty?

Minulle on tehty hampaiden esteettinen oikominen aikuisiällä. Minulla oli nuorempana todella vinot hampaat, joita yritettiin korjata julkisella. En kuitenkaan suostunut silloin pitämään oiontaan tarkoitettuja yöllä pidettäviä kojeita ja hammasremontti olisi ollut todella suuri hampaiden revintöine kaikkineen. Hammaslääkäripelkoisena en tietenkään suostunut tähän, eivätkä hampaiden oikomisen terveydelliset syyt olleet niin painavat, että hammaslääkäri tai vanhempani olisivat painostaneet minua jatkamaan hoidon loppuun. Tämä tietysti kadutti aikuisiällä, mutta eipä menneitä voinut enää mennä muuttamaan. 

Mitä vanhemmaksi tulin, aloin tulla enemmän tietoiseksi hampaideni vinoudesta ja aloin häpeilemään niitä. En pystynyt esimerkiksi nauramaan tai hymyilemään niin, että hampaani näkyivät, vaan aina piti laittaa käsi suun eteen. Pelkäsin myös kuollakseni, että joku kommentoisi hampaitani jotenkin rumasti. Hampaani vaikuttivat päivittäiseen elämääni ja itsetuntooni todella negatiivisesti, mikä olikin syy siihen, miksi päädyin niiden esteettiseen oikomiseen. Päätös oli todella hyvä, sillä itsetuntoni kohosi huomattavasti sen seurauksena ja koen voivani olla oma, iloinen ja nauravainen itseni näin. Minusta onkin tärkeää pitää mielessä näkökulma siitä, että pieniä tai suuria esteettisiä toimenpiteitä tekevät ihmiset voivat olla myös ihan tavallisia, hyvällä itsetunnolla varustettuja tyyppejä, joita sattuu häiritsemään jokin tietty asia ulkonäössään.

Mitä ajatuksia kauneustoimenpiteet herättävät sinussa?


Keväinen kodin piristys tauluilla

lauantai 4. huhtikuuta 2020


* Kaupallinen yhteistyö Desenio
Kevät on varmasti meille monelle sitä aikaa vuodesta, kun omaa kotia alkaa katsoa uusin silmin. Tämä vuodenaika onkin joka vuosi tuonut mukanaan minulle sisustuskuumeen, jonka myötä olen tehnyt kotiin pieniä uudistuksia. Tuntuisi oudolta jättää mainitsematta tässä yhteydessä myös nykyinen poikkeustilanne koronavirukseen liittyen, sillä se on viimeaikoina lisännyt meidän monien kotona vietettyä aikaa. Tilanne on aivan äärimmäisen tärkeää ottaa vakavasti, mutta mielestäni oman hyvinvoinnin kannalta on myös tärkeää yrittää mahdollisuuksien mukaan löytää niitä pieniä ilon aiheita vallitsevista olosuhteista. Pienet kodin ilmettä raikastavat jutut, kuten esimerkiksi uudet julisteet, ovat kuuluneet minulla juurikin niihin mieltä piristäviin asioihin!


Uudet julistetaulut (ylempi pieni taulu ja vasemman puoleisin):Painted Lines No 1 ja Dancer Line Art
Aikaisemmat taulut (alempi pieni taulu ja iso taulu): Curve Line Art ja Simple Lines No1







Isompi taulu: Texture Line Hands Pienempi taulu: Painted Lines No2


Pientä freesausta kokivat meillä sekä olohuoneen tauluseinä että makkarin lipaston päällinen. Olohuoneen tauluseinälle hain vähän lämpimämpää ja luonnollisempaa fiilistä, jota onnistuin luomaan beigen sävyjä ja vaaleita puisia kehyksiä lisäämällä. Uusia julisteita seinälle päätyikin kaksi, ja loput muutoksesta sain aikaan yhden vanhemman Desenion julistetaulun paikkaa siirtämällä ja uusilla puisilla kehyksillä! Tykkään rikkoa tauluseinän symmetristä linjaa keskenään erilaisilla kehyksillä.

Makkarin sisustuksen osalta halusin myös jatkaa samaa luonnollista ja neutraalia linjaa, joka toteutui pitkälti samoin keinoin, kuin olohuoneessakin. Mielestäni lipaston päällisen luonnonmateriaalien ja neutraalin värimaailman kanssa sopii yhteen taulujen rennompi asettelu niin, että ne nojaavat seinään. Kuten kuvista on pääteltävissä, tällä hetkellä minua sisustuksessa viehättävät vaalea puu ja luonnonmateriaalit, beige sekä yksinkertaiset, piirrosmaiset julistetaulut. 


Kauniiden julistetaulujen lisäksi suosittelen tsekkaamaan Deseniolta myös taulujen kehykset! Niiden avulla on todella helppoa tuoda uusiin tai vanhoihin julistetauluihin uutta ilmettä. Esimerkiksi mustilla kehyksillä on mahdollista saada aikaan kontrastisempi ilme, kun taas vaaleat puiset kehykset tuovat sisustukseen lämpöä ja pehmeyttä. Tästä esimerkkinä on tekstin alapuolella olevan kuvan vanhempi Desenion julistetauluni, johon sain uuden neutraalimman ilmeen vaihtamalla kehykset. 


Juliste: Antibes Kehykset: Puukehys vaalea 50x70

Millaisilla pienillä asioilla te olette piristäneet kodin sisustusta tänä keväänä?


Yliopistosta ammattikorkeakouluun - no, miltä tuntui vaihtaa huonompaan?

torstai 2. huhtikuuta 2020

Haluan heti tähän alkuun selventää, ettei tämä otsikon kysymys heijasta omaa ajatusmaailmaani millään tapaa. Sen sijaan tämä kysymys tuli vastaan eräältä nimeltä mainitsemattomalta tyypiltä, joka opiskelee myös itse ammattikorkeakoulussa. Kysymys herätti minussa paljon ajatuksia, joita halusin koota tähän postaukseen.

Yksi viime vuosien suurimmista elämänmuutoksistani toteutui viime vuonna. Pitkän harkinnan jälkeen päätin lopettaa yliopisto-opintoni kasvatustieteellisessä valmistuttuani kasvatustieteen kandidaatiksi. Vaihdoin siis kokonaan alaa, ja nykyisin opiskelen liiketalouden tradenomiksi ammattikorkeakoulussa. Syitä alanvaihtooni oli monia, mutta päällimmäisenä kuitenkin se, että ammatillinen kiinnostukseni oli siirtynyt todella vahvasti muualle. Oman elämänlaadun kannalta tämä päätös oli yksinkertaisesti pakko tehdä, vaikka päätöksen tekemisessä mikään ei yksinkertaista ollutkaan.

Kirjaviisas tekijä

Olen aina ollut "kirjaviisas", eli minun on ollut verraten helppoa sisäistää lukemaani ja soveltaa omaksumaani tietoa. Tästä syystä olenkin pärjännyt hyvin lukuaineissa ja esseiden kirjoittamisessa. Lukion päätyttyä keskiarvoni lähenteli ysiä ja kirjoitin E:n paperit. Olin aina ajatellut, että lukiosta valmistumisen jälkeen yliopisto on minulle se ainoa oikea vaihtoehto, ja sinne myös pääsin yhden välivuoden jälkeen. Tämän välivuoden aikana opiskelin itselleni ammatin, ja valmistuin sen aikana koulunkäynnin avustajaksi ja aamu -ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi. Vaikka kyseinen ala ei näin jälkeenpäin ajateltuna todellakaan ollut minulle se oikea, itse koulutuksesta nautin mielettömästi. Pääsin oikeasti työelämään, konkreettisesti tekemään asioita ja tuomaan teoriatietoani käytäntöön. Sitä kautta koin ehdottomasti oppivani parhaiten. Yliopiston ja ammattikorkean opiskelijoita jaotellaan usein streotyyppisesti kirjaviisaisiin ja tekijätyyppeihin, mutta itse koen, että musta löytyy molemmat puolet. Kallistun kuitenkin vahvasti enemmän tekijäpuoleen. On helppoa jälkiviisastella ja sanoa, että olisinpa silloin kuunnellut tätä tuntemustani vahvemmin ja tehnyt koulutusvalintani siltä pohjalta. Uskon silti, että tälläkin tiellä oli minulle tärkeä opetuksensa ja tarkoituksensa.


Miksi ammattikorkeakouluun?

Kasvatustieteen kandiksi valmistuttuani minulla oli selkeä näkemys siitä, että haluan päästä ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta. Tähän päätökseen vaikuttivat vahvasti omat ammatilliset kiinnostuksenkohteeni ja urahaaveeni, jotka liittyvät sosiaaliseen mediaan, sisällöntuotantoon, markkinointiin ja yrittäjyyteen.  Nämä kiinnostuksenkohteet olivat minulla olleet läpi koko yliopistoaikani, mutta vasta yliopistovuosieni aikana minulle vahvistui ajatus siitä, että niiden parissa haluan luoda myös urani. Koulutusvalintaani pohtiessa minulla oli luonnollisesti mielessä se, missä koulutuksessa saisin urahaaveideni kannalta parhaiten tietoa, taitoja ja kokemusta. Vahvat kytkökset työelämään olivat myös yksi tärkeä kriteeri valinnassani, sillä koin yliopiston monesti liian kaukaiseksi työelämästä.

Liiketalouden tradenomin koulutus oli lopulta minulle se oikea valinta, koska:

- Se vastaa parhaiten omia mielenkiinnonkohteitani ja urahaaveitani
- Koulutuksena se on erittäin monipuolinen
- Se on vahvasti liitoksissa työelämään
- Siitä on mahdollista halutessaan jatkaa kauppatieteiden maisteriopintoihin
- Se mahdollistaa toimimisen lukuisissa eri työtehtävissä


Kuuntele itseäsi ja tee koulutusvalintasi omien unelmiesi pohjalta

Mielestäni koulutusvalintaa tehdessä on tärkeää punnita vaihtoehtoja yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä. Tätä vertailua tehdessä on mielestäni kuitenkin olennaista pitää mielessä se, että vertailu tulisi tehdä nimenomaan omien urahaaveiden, mielenkiinnon kohteiden ja mieltymysten pohjalta omaa itseään kuunnellen. Ensisijaisesti koulutusvalintaa ei siis mielestäni kannata tehdä instituutio edellä, vaan omat työelämään liittyvät unelmat ja niiden toteutuminen ykkösenä.

Yliopistolla on Suomessa todella arvostettu asema, jota en halua missään nimessä vähätellä. On siitä huolimatta totta, että yliopistolla on paljon pidempi historia Suomessa kuin ammattikorkeakoululla, millä on varmasti osansa sen saamaan arvostukseen. Suomen vanhin yliopisto on kuitenkin jo 1600-luvulta, kun taas ensimmäiset ammattikorkeakoulut perustettiin vasta vuonna 1990. Instituutiona ammattikorkeakoulu onkin siis hyvin nuori. On mielestäni aika ikävää, että tämän postauksen otsikon kysymyksen kysyjän ajatusmaailmasta tuli esiin tämä stereotyyppinen yliopisto vs. amk-vastakkainasettelu. Surullista on myös, että kysymyksestä tuli esiin se, että hän itse ammattikorkeakoulussa opiskelevana pitää omaa koulutustaan ikään kuin huonompana. Itse olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi olla ylpeä koulutuksestaan. Se ei itsessään ole kuitenkaan mikään hyvän elämän mittari, eivätkä korkeakouluopinnot eivät ole kaikkien juttu, mikä on sekin aivan yhtä hyvä. Minusta jokaisella työllä on oma tärkeä paikkansa yhteiskunnassa ja kaikkea työtä tulisi arvostaa.

On tärkeää olla perillä oman valintansa motiiveista ja siitä, tekeekö sen puhtaasti omat tulevaisuuden suunnitelmat edellä, vai sen, mitä muut sinulta odottavat, millä saa hienomman statuksen tai mikä on yleisesti arvostetumpaa. Valitettavan monen ihmisen koulutusvalintoihin vaikuttavat liian vahvasti ympäristö, kuten esimerkiksi vanhempien, sukulaisten tai lähipiirin mielipiteet ja arvostus eri korkeakouluja kohtaan. Haluankin kannustaa sinua, olit sitten korkeakouluun hakemista miettivä, ei omalta tuntuvalla alalla oleva tai alanvaihtaja, kuuntelemaan aidosti ja rohkeasti itseäsi ja tekemään sen pohjalta päätöksiä. Työ on iso osa elämää, ja se on huomattavasti mukavampaa, kun siitä aidosti nauttii. Muistathan, että elät itseäsi varten. 



Kuvaaja: Anette Koskinen

Onko blogien aika ohi?

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Siinäpä vasta kysymys, jota olen viime aikoina jonkin verran pohtinut. Teetin Instagramissani eilen sisältöäni koskevan kyselyn, jossa kysyin, lukevatko seuraajani enää blogeja. Vastaukseksi sain, että vastanneista hieman alle puolet lukivat blogeja. Vastaus ei sinällään yllättänyt, ja en ole voinutkaan välttyä pohtimasta sitä, pitäisikö minun siirtyä täysin pääasiallisen somekanavani eli Instagramin puolelle?


Somen kuluttamisen kehityksen suunta on näkemykseni mukaan ollut jo pidempään siihen päin, että halutaan nopeaa ja vaivatonta sisältöä. Koska nykyään ollaan niin kiireisiä, halutaan mieluummin sisältöä, jonka tarkasteluun ei tarvitse käyttää paljoa aikaa, keskittymistä tai energiaa. Tähän tarpeeseen esimerkiksi Instagram kuvineen ja storyineen vastaa hyvin - sen kun vaan scrollaa menemään kuvasta ja storysta toiseen. Lisäksi Youtube ja podcastit ovat blogeihin verrattuna kuluttamismielessä vaivattomampia medioita, sillä niissä ei tarvitse keskittyä kuin katsomaan ja/tai kuuntelemaan. Youtuben ja podcastien vahvuudeksi ja suosion salaisuudeksi nään toki Instaan ja blogeihin verrattuna myös sen, että niiden sisältöä ei ole välttämättä yhtä helppoa siloitella ja suodattaa. Tämän ansiosta niiden kautta ihmisen aidosta persoonasta, mielipiteistä ja ajatuksista voi saada helpommin kiinni.

Siinä missä somen kuluttamisen kehityssuunta on muuttunut, on muuttunut myös blogimaailma. Ennen postauksia saattoi tulla lähestulkoon päivittäin, tai vähintäänkin valtaosana viikon päivistä. Nykyisin käyn kurkkimassa suosikkiblogejani vain muutamana päivänä viikossa, mikä kertoo ilmeisesti siitä, että odotan uuden postauksen ilmestyvän juurikin sen pari kertaa viikossa. Lisäksi seuraamieni blogien lista on supistunut ihan murto-osaan siitä, mitä se joskus oli. Pakko myöntää, että seuraan paljon aktiivisemmin Instagramissa kaikkia, kenen blogia olen joskus aikaisemmin lukenut säännöllisesti.


Tämän kaiken edellä mainitun huomaan myös suhteessa omaan blogiini - eipä tule enää kovin aktiivisesti päivitettyä, kuten varmasti olette huomanneet. Pääasiallisesti olenkin panostanut Instagramiin, koska kuten sanottu, se on helpompaa ja nopeampaa. Instan kautta saa lisäksi tavoitettua enemmän ihmisiä niin oman sisällön jakamisen kuin muidenkin ihmisten seuraamisen näkökulmasta. Story-toiminnolla pystyy myös helposti jakamaan arkisempaa ja siloittelemattomampaa matskua, mitä ei tulisi välttämättä julkaistua feediin tai blogiin päätyvän pysyvän kuvan muodossa. 

Vaikka Instagramilla onkin nämä kaikki hyvät ominaisuudet, en silti tunne olevani valmis luopumaan blogista. Olen pienestä pitäen rakastanut kirjoittamista, ja 14-vuotiaasta asti kamera ja minä olemme olleet erottamattomat kaverukset. Kuva ja teksti ovat aina olleet minulle se kaikista rakkain itseilmaisun muoto. Erityisesti kirjoittamisen kannalta koen blogin olevan sellainen alusta, jossa voin jakaa ajatuksiani pidemmin ja höpistä minua kiinnostavista aiheista vähän enemmän. Vastapainoksi tämän päivän kiirettä ihannoivalle kulttuurille ja yhä nopeammin selattavissa olevaa somesisältöä haluavalle maailmalle haluaisin pitää kiinni jostain, jonka äärelle voi ihan oikeasti hetkeksi istahtaa. Jostain, jonka pariin voi vähän pidemmäksikin hetkeksi uppoutua ja ehkä jopa rentoutua. Jostain, jonka parissa voi ottaa vähän hitaammin. Uskonkin, että blogien ystäviä löytyy yhä edelleen, eikä niiden aika ole ohi. Se on kuitenkin varmaa, että blogimaailma muuttuu,  kuten monet muutkin sosiaalisen median muodot.


Siispä uskon blogi pysyvän täällä siinä missä ennenkin. Haluaisin löytää sen kanssa hyvän tasapainon aihepiirin ja postaustahdin suhteen. Teiltä, ketkä siellä ruudun toisella puolella edelleen olette, haluaisinkin kysyä, millaisesta sisällöstä tykkäätte mulla eniten täällä blogissa? Onko jotain, mitä toivoisitte enemmän? Onko teillä toiveita tai ideoita? Näihin kysymyksiin vastaaminen auttaisi mua paljon rajaamaan aihepiiriäni ja suunnittelemaan blogini tulevaisuutta paremmin

Mitä ajatuksia aihe sinussa herättää?


5 x viimeaikainen suosikki-ihonhoitotuote

perjantai 28. helmikuuta 2020


Yhteistyössä Lyko.fi
Postaus sisältää  mainoslinkkejä
*tuote saatu yhteistyössä

Olen viimeisen reilun puolen vuoden aikana alkanut kiinnittää enemmän huomiota ihonhoitorutiineihini ja ihonhoitotuotteisiini. Kävin viime vuoden alkusyksystä ensimmäistä kertaa elämässäni kasvohoidossa, jossa ihoterapeutti myös kävi läpi ihoani, sen tyyppiä, tarpeita ja haasteita. Sain tästä käynnistä paljon uutta tietoa ihostani, ja otin myös säännöllisen kasvohoidossa käymisen osaksi ihonhoitoani. Sain lisäksi suosituksia minun iholleni sopivista tuotteista, joista osa onkin jäänyt vakkarituotteiksi ihonhoitorutiiniini. Ihonhoito onkin sellainen asia ulkonäössä, johon panostan mielelläni rahallisesti, verrattuna esimerkiksi ripsienpidennyksiin, rakennekynsiin tai muihin ns. "lisäkkeisiin". Iho on kuitenkin ihmiskehon suurin elin, ja omissa nahoissaan sitä elää koko elämänsä. Mieluummin sitä hoitaa ihoaan nuoresta iästä asti hyvin, sillä laiminlyödyn ihonhoidon vahinkojen korjailu vanhemmalla iällä voi tulla hyvinkin kalliiksi. Haluan kuitenkin korostaa, että juuri sinulle sopivien ihonhoitotuotteiden löytämiseksi kannattaa ihan ehdottomasti käydä ammattilaisen pakeilla ja pyytää tuotenäytteitä varmistaaksesi tuotteen sopivuuden. 


Medik8 on mulle ihonhoitomerkkinä vielä suhteellinen uusi tuttavuus, mutta olen kuullut siitä paljon hyvää. Merkin tuotteet ovat biokemistien ja farmakologien kehittämiä ja niiden hoitotulokset tieteellisin menetelmin vahvistettu, mikä takaa tuotteiden laadukkuuden. Otin C-vitamiiniseerumin käyttööni, koska kaipasin hehkua ja tehokosteutusta iholleni. Sitä tällä seerumilla sain myös hyvin aikaiseksi! Laitan tätä pari tippaa kasvoille iltaisin ennen kosteusvoiteen levittämistä, ja teho on huomattavissa jo seuraavana aamuna - iho näyttää kauniin heleältä ja kirkkaalta. Tuotteen koostumus on kevyen öljymäinen, muttei lainkaan tahmaava tai ihoa tukkiva. 



Dermalogica on yksi mun suosikkibrändeistä, mitä ihonhoitoon tulee. Merkin tuotteet ovat ammattilaislaatuisia, hyvin hellävaraisia, eivätkä sisällä mustapäitä aiheuttavia ainesosia, kuten alkoholia, mineraaliöljyjä, keinotekoisia väriaineita tai tuoksuja. Tämä kuivalle ja hyvin kuivalle iholle tarkoitettu tehokkaasti kosteuttava kasvovoide on ihan täydellinen talveen! Erityisesti mun couperosaan taipuvainen ja herkästi kuivahtava poskien ja nenän alue on hyötynyt tästä. Vaikka voide on tehokosteuttava, se imeytyy silti nopeasti ja toimii hyvin meikin alla. Tätä käytän sekä aamuin että illoin, iltaisin tietysti hieman reilummin.

Dermalogica Precleanse-puhdistusöljy

Ehdoton suosikkini kaikista kasvojenpuhdistustuotteista, joita olen ikinä käyttänyt! Tämä kätevässä pumppupullossa oleva puhdistusöljy hierotaan kuiviin kasvoihin suoraan meikin päälle ja huuhdellaan pois vedellä. Veden kanssa kosketuksissa ollessaan tuote muuttuu "maitomaiseksi" ja huuhtelee tehokkaasti vahvemmankin meikin mennessään. Ihan parasta, kun ei tarvitse hinkata kasvoja sataa kertaa läpi saadakseen ne täysin puhtaiksi meikistä! Tiesithän, että kasvojen puhdistus tulisi aina aloittaa öljymäisellä tuotteella? Vesipohjainen tuote ei yksin riitä puhdistamaan kaikkia meikin jäämiä kasvoista, vaikka kasvot silmämääräisesti näyttäisivätkin puhtailta.



Ranskalaisen By Terry-merkin kulttimaineinen irtopuuteri on varmasti paras irtopuuteri, jota olen koskaan kokeillut. Pidän nimenomaan irtopuutereista, sillä niiden hienojakoisuuden ansiosta puuterointi näyttää kevyeltä ja heleältä, sekä ne ovat todella riittoisia. Vaikka puuteri o varsinaisesti ihonhoitotuote ole, on mielestäni tärkeää panostaa laadukkaaseen puuteriin, sillä huonolaatuinen puuteri voi tukkia ihoa ja aiheuttaa epäpuhtauksia. By Terryn puuteri erottuu muista irtopuutereista siten, että se sisältää vain kahta ainesosaa - hyaluronihappoa ja piitä. Se siloittaa ihohuokoset saaden ihon näyttämään sileältä ja mattapintaiselta, mutta samalla kuulaalta. Tämä puuteri on muuten voittanut useita meikkituotteita koskevia palkintoja, enkä ihmettele miksi!


Dermalogica Super sensitive shield-kosteusvoide spf 30

Voisin jauhaa loputtomiin kasvojen aurinkosuojan tärkeydestä! Kaikista kehon osista kasvot altistuvat auringolle eniten, minkä vuoksi niiden suojaaminen on todella tärkeää. Aurinkosuojan käyttö suojelee kasvojen ihoa liiallisesta aurinkoaltistuksesta johtuvilta iho- ja terveysongelmilta, sekä estää ihoa ikääntymästä ennenaikaisesti. Käytän kasvoilla aina suojakerrointa, ja tietysti mitä enemmän kesää kohti mennään tai mitä etelämmässä olen, sitä korkeampi kerroin. Tämä kasvoille tarkoitettu 30 suojakertoimen sisältävä kosteusvoide on ihanan hellävarainen ja kosteuttava, ja toimii mahtavasti myös meikin alla.

Mikä on sun luottoihonhoitotuote?

Tavoitteeni vuodelle 2020

perjantai 17. tammikuuta 2020



2019 on takana päin, ja vitsit, mikä vuosi olikin. Jos edellistä vuotta pitäisi yhdellä sanalla kuvata, olisi se sana muutos. Suurin muutos viime vuonna elämässäni oli pitkään hautunut päätös opintojeni lopettamisesta. Monena päivänä pohdin pääni puhki ja stressasin kyyneliin asti elämäni suuntaa ja sitä, mikä musta oikein isona tulee. Ylitin itseni ja kirjoitin kandin, vaikka multa meinasi usko loppua sen kanssa monta kertaa. Matkustelin mitä kauniimmissa paikoissa, sain viettää unelmieni synttäripäivän Santorinilla, lähennyin entisestään hyvien ystävieni kanssa, sain uuden työpaikan, tein kovasti työtä somen eteen ja se työ kantoi hedelmää, sekä pääsin kouluun alalle, jonka tunnen olevan mulle se oikea. Aikamoinen vuosi.



Uuden vuoden koittaessa mulla on tapana kirjata muistikirjaani ylös asioita, joita haluan saavuttaa vuoden aikana. Uskon vetovoiman lakiin - sen, minkä uskallamme ääneen sanoa haluavamme ja tavoittelevamme, saavutamme tällä tapaa todennäköisemmin. Tätä kautta tavoittelemistamme asioista tulee meille todellisempia ja tavoitettavissa olevia, ja alamme osittain tietoisesti ja osittain alitajuisesti tekemään työtä näiden asioiden eteen. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että jos jotain haluaa saavuttaa, se kannattaa konkretisoida itselleen esimerkiksi kirjoittamalla, visuaalisella tavalla tai sanomalla se ääneen. Näistä asioista ei kuitenkaan kannata asettaa itselleen liian suuria paineita ja hampaat irvessä puskea kohti tavoitteitaan, vaikka pahalta tuntuisi. Määrätietoisuus on ehdottomasti hyvästä, mutta se ei saa tapahtua oman hyvinvoinnin kustannuksella.


Mitä minä haluan vuodelta 2020?

- Matkustaa, niin kauas kuin lähellekin. Uusien paikkojen näkeminen ja tutkiminen inspiroi mua ihan valtavasti. Isoäitini sanoi kerran, että jos hän saisi antaa nuorelle ihmiselle yhden neuvon, se olisi: matkusta. En voisi olla enempää samaa mieltä.

- Jatkaa someihini panostamista. Haluan ottaa someen liittyen uusia haasteita vastaan ja kasvattaa sekä hakea selkeämpiä suuntaviivoja yritystoimintaani. Haluan oppia mahdollisimman paljon uutta ja ottaa asioista selvää, sillä tällä alalla tulen vielä joku päivä työskentelemään täysipäiväisesti.

- Panostaa itseeni ja omaan hyvinvointiini. Se tarkoittaa mulle henkisestä hyvinvoinnista huolta pitämistä, riittävää lepoa, mielekästä liikuntaa, hyvien yöunien priorisoimista ja tasapainoista ruokailua. Koska uusia juttuja on tänä vuonna edessä paljon, haluan pitää henkisestä hyvinvoinnista erityisen hyvää huolta.

- Opetella paremmaksi valokuvaajaksi. Haluan oppia ottamaan kamerastani kaiken irti ja ruokkia luovuuttani ja kekseliäisyyttäni valokuvauksen suhteen. Inspiraatio, tervetuloa vaan tänne!

- Panostaa parisuhteeseen ja ystävyyssuhteisiin. Avoimet keskustelut, suoraan puhuminen, aito läsnäolo ja molemminpuoleinen tukeminen sekä tsemppaaminen ovat asioita, joille haluan antaa erityistä huomiota.

- Hoitaa koulun mahdollisimman hyvin ja pitää aikatauluista kiinni. En halua ahtaa itseäni nurkkaan deadlinejen ja tehtävien kanssa, vaan pitää tasaisesta tekemisestä kiinni.

- Uusi koti. Muuttokuume on kova, ja olisi mahtavaa löytää se täydellinen koti meille.

Onko sulla tapana asettaa tavoitteita uudelle vuodelle?

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2020 Henna Seppälä