Slider

Yhden elämänvaiheen loppu

maanantai 14. lokakuuta 2019


Viime viikon tiistaina yksi elämänvaihe tuli kohdallani päätökseen. Kävin koululla tekemässä terveystiedon sivuainekokonaisuuteni viimeisen tentin, joka oli samalla myös koko kanditutkintoni viimeinen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että olen papereita vaille valmis kasvatustieteen kandidaatti. Tässä keväällä kirjoittamassani postauksessa avasin enemmän päätöstäni opintojeni lopettamisesta, jos tämä asia on jollekin lukijalleni vielä hieman vieraampi. Näin tiivistetysti tulin pitkän pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, etten enää halua jatkaa luokanopettajan opintojani, sillä ammatillinen kiinnostukseni oli siirtynyt vuosien varrella muualle. Olin kuitenkin lopetuspäätöksen varmistuessa niin lähelle kandiksi valmistumista, ettei olisi ollut järkeä jättää kirjoittamatta papereita ulos yliopistosta. Joka tapauksessa, ensi kuusta lähtien en enää ole opiskelija - uusi vaihe elämässä on siis todellakin edessä!


Haluaisin hirveästi kertoa fiiliksistäni opintojeni loppumisen suhteen, mutta totta puhuen päällimmäinen tuntemukseni on se, etten vielä sisäistä sitä, että tämä oli nyt tässä. Mä valmistuin. Tämän hetkiset tunteeni ovat jotain haikeuden, hämmästyksen ja onnellisuuden väliltä. Vaikka tiedän, ettei ala ole minua varten, oli opiskeluaika kuitenkin suurimmalta osin ihanaa aikaa elämässäni. Tuo aika opetti minulle paljon itsestäni, kasvatti minua viemällä epämukavuusalueelle useita kertoja, antoi työ- ja yksityiselämän kannalta korvaamattomia tietoja ja taitoja sekä avarsi maailmankatsomustani. Kuten aikasemmassa aihetta käsittelevässä postauksessa sanoinkin, olen tämän kokemuksen jälkeen hyvällä tapaa eri ihminen.

Valmistumisessani suurin ilon aihe minulle ei ole kandin paperit. Opintojeni lopettaminen ja valmistumiseni symboloivat minulle sitä, että uskallan elää oman näköistä elämää. Se edustaa minulle sitä, että minulla oli rohkeutta tehdä yhteiskunnan paineiden ja muiden ihmisten oletusten vastainen päätös. Päätöksen tekeminen oli minulle henkilökohtaisesti todella vaikea paikka, mutta olen ylpeä siitä, että kuuntelin sisintäni ja hoidin ajoittaisesta uskon puutteesta huolimatta myös tutkintoni kunnialla loppuun.


Aikaisemmassa postauksessani väläytin hieman myös ajatustani siitä, että opiskelut eivät osaltani olleet tässä. Olen edelleen samaa mieltä! Kaiken tulevaisuuden, opiskelujen ja työelämän pohtimisen lomassa olen muodostanut itselleni melko selkeän käsityksen siitä, millä alalla haluan työskennellä. Ja tiedättekö mitä... Otin myös konkreettisen askeleen tulevaisuuden haaveitani kohti - hain nimittäin tämän syksyn yhteishaussa kouluun! Tietysti toivon, että ovet korkeakouluun avautuvat tälläkin kertaa, mutta kuten aiemmassa postauksessani sanoin, en ota paineita asiasta. Jos en tällä kertaa pääse vielä kouluun, on asia ehkä sitten tarkoitettu niin. Aiheesta  tulen varmasti kirjoittelemaan blogiin vielä lisää myöhemmin. Tämä syksy on tuonut mukanaan kaivattua muutosta myös uuden työpaikan muodossa, mistä olen todella iloinen - kaikin puolin mulla on siis todella luottavainen olo tulevaisuuden suhteen. Aika näyttää, mihin suuntaan elämä mua seuraavaksi vie, mutta ehkä tärkeimpänä mulla on itselläni tunne siitä, että suunta on joka tapauksessa oikea.

1 kommentti:

  1. Niin ylpeä susta muru että teit ton päätöksen ja silti puskit vielä viimeiset kurssit ja tentit läpi! ♥︎ Nyt vaan kohti uusia tuulia ja enemmän omaa juttua! Niin ja hei vitsi nää Aneten ottamat kuvat - UPEITA!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!♡

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2019 Henna Seppälä