Slider

Vuoden puolivälissä - mitä olen oppinut?

perjantai 5. heinäkuuta 2019



Pari päivää sitten tajusin sen: hemmetti, tässähän mennään jo vuoden puolessa välissä! Ajatus on samaan aikaan todella innostava, mutta samalla myös hieman ahdistava. Tässä vuodessahan on toinen puolikas vuosi aikaa ja mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, mutta toisaalta, mihin ihmeeseen se toinen puolikas oikein katosi?! Mielestäni uuden vuoden alut, syksy ja myös tämä vuoden puolivälikin ovat hyviä saumoja pysähtyä miettimään sitä, mihin suuntaan sitä elämässään oikein kulkee. Tehdä sellaista pientä itsereflektiota ja esittää itselleen kysymyksiä siitä, tuntuuko elämän suunta hyvältä ja oikealta, kaipaisiko jollekin elämän osa-alueelle muutosta vai vaikuttaako siltä, että elämä rullaa omalla painollaan oikeastaan aika hyvin just nyt? Vähintään yhtä tärkeää henkisen kasvun kannalta on pysähtyä miettimään sitä, mitä on itselle merkityksellisen ajanjakson aikana oikein oppinut. Itse koen tämän vuoden puolivälin hyväksi stopiksi näiden asioiden pohtimiselle, ja ajattelinkin jakaa muutaman ajatuksen siihen liittyen, millaisia opetuksia nämä vuoden ensimmäiset kuusi kuukautta ovat minulle tarjonneet.


Itseäni varten eläminen.

Viimeinen puolikas vuosi on opettanut mulle rohkeutta tehdä päätöksiä kuunnellen omaa sydäntäni ja sisäistä ääntäni, enkä ole antanut toisten käsityksille itsestäni enää niin suurta jalansijaa elämässäni. Tein kevään aikana lopullisen päätöksen siitä, että tulen lopettamaan opintoni yliopistossa kesken, ja että tulen vaihtamaan kokonaan alaa. Päätös oli noin puolitoistavuotinen prosessi, joka vaati noin vuoden verran itseni kyseenalaistamista, soimaamista ja sättimistä, ja lopulta viimeisen puolen vuoden aikana päätökseni hyväksymistä, vapautumisen ja jopa sisäisen rauhan tunnetta. Toisin sanoen olen siis pitkällisen rohkeuden keräämisen jälkeen oppinut elämään itseäni varten. 



Omista rajoista kiinni pitäminen ihmissuhteissa.

Vuoden alussa asetin itselleni tavoitteeksi olla suorempi sen suhteen, mitä ajattelen ja sanoa ääneen, jos minua häiritsee jokin läheisissä ihmissuhteissani. Tästä olen pitänyt kiinni, ja olen huomannut itsessäni suurtakin kehitystä jo ihan vain kuuden kuukauden aikana. Olen ennen ollut todella taipuvainen ottamaan muiden ihmisten ja maailman murheet omakseni, ja ollut valmis auttamaan, kuuntelemaan ja tukemaan muita ihan tappiin asti, jopa oman hyvinvointini kustannuksella. Empaattisuus on minuun sisään rakennettu piirre, enkä tule pääsemään siitä yli enkä ympäri. Vaikka olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että piirteenä se on kaunis, ei vertauskuvallisesti omasta kupista voi kaataa muille, jos se on tyhjä. Onkin siis ihan ensiarvoisen tärkeää osata pitää huolta omasta jaksamisestaan niin ihmissuhteiden kuin muillakin elämän osa-alueiden suhteen. Maailmaan mahtuu myös ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan kaiken hyödyn irti toisten herkkyydestä, empaattisuudesta ja auttamisen halusta, minkä vuoksi on erittäin tärkeää osata pitää omia puoliaan. Omista rajoista kiinni pitämisen kautta olen oppinut tervettä itsekunnioitusta, enkä enää rupea palvelemaan toisten ihmisten tarpeita, jos ne loukkaavat omia rajojani.


On täysin okei edetä elämässä omassa tahdissa.

Ei tarvitse päästä suoraan jatko-opiskelemaan lukiosta tai amiksesta valmistuttua. Ei tarvitse tiettyyn ikään mennessä olla hienoa titteliä tai upeaa työuraa. Ei tarvitse tiettyyn ikään mennessä tai edes koskaan olla parisuhdetta, perhettä, omistusasuntoa tai mitä lie. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tai aikataulua elää hyvää ja merkityksellistä elämää, vaikka yhteiskunnan paineet yrittäisivätkin meille muuta viestittää. Uskon, että meistä jokainen tuntee sisimmässään sen, mikä tuntuu milläkin hetkellä elämässä hyvältä, ja sen pohjalta voi jatkaa elämää samalla polulla tai siltä tuntuessa vaihtaa suuntaa tai hidastaa tahtia. 

Onko teilläkin tapana pysähtyä jonain tiettynä aikana vuodesta pohtimaan oman elämän suuntaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!♡

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2019 Henna Seppälä