Slider

Kokomustan asun piristys

tiistai 26. helmikuuta 2019

Untitled

En varmaan ole ainoa, kenellä alkaa vähitellen olla inspis hukassa talvisten asujen suhteen?  Tuntuu siltä, että päivästä toiseen samat neuleet ja takit pyörivät vaan yllä. Mulle näistä "nahka"housuista" ja poolokauluksisesta neuleesta on muodostunut suorastaan tämän talven univormu, ja pikkuhiljaa alkaisin olemaan valmis luopumaan tästä yhdistelmästä. Tämä kokomusta asu on kuitenkin sellainen arjen pelastaja, johon turvaudun suhteellisen usein. Voitteko muuten uskoa, että asun housut ja pooloneule ovat molemmat 5 vuotta vanhoja?

Untitled 32163473987_53ae14195d_o

Mun mielestä kokomusta on kaikkea muuta kuin tylsä asuvalinta, kunhan muistaa sekoitella erilaisia materiaaleja keskenään - esimerkiksi mun asusta löytyy nahkamaista materiaalia housuista, ribbiä neuleesta ja kengät puolestaan ovat tekomokkaa. Kokomustaan asuun mielenkiintoisuutta tuovat myös asusteet, joilla voi muuttaa asun ilmettä merkittävästikin. Hyvä esimerkki tällaisesta mustan asun piristäjästä on leopardikuvioinen panta, joka sattuu tällä hetkellä myös olemaan erittäin trendikäs. Näyttävämpi printti tuo yksiväriseen asuun "sitä jotain". Myös näyttävät korvikset ovat kiva yhdistelmä pannan kanssa. Olen tällähetkellä aivan ihastunut roikkuviin korviksiin, joissa on epäsymmetrisen muotoisia helmiä!

Millaisilla asusteilla te piristätte yksinkertaisia asuja?

Untitled Untitled

Kuvaaja: Inka P.

5 x Entiset harhaluuloni somesta

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

olohuone

Yhteistyössä saatu tuote tarkoittaa sitä, että tuotteen saa ilmaiseksi. 

Tämä harhaluulo elää edelleen vahvasti ihmisissä, ja itsekin saan tätä aika ajoin kuulla. Itse myös syyllistyin tähän joskus, kun tietämykseni blogi- ja someyhteistöistä ei ollut samalla tasolla kuin nyt. Joka tapauksessa, mun mielestä se on aika hassu tapa ajatella, että somea tekevät henkilöt voisivat saada yrityksiltä esimerkiksi tuotteita tai palveluita tekemättä yhtään mitään, ihan vain ilmaiseksi ja hyvän tahdon osoituksena. Yhteistyöstä sovitaan yrityksen kanssa yhteiset pelisäännöt, ja usein yrityksen ehtoihin kuuluu esimerkiksi tietty määrä julkaisuja tietyissä somekanavissa, tietyssä aikataulussa. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteistyö tulee suunnitella, kuvata, yhteistyökuvat editoida ja julkaisut kirjoittaa. Yritykset eivät myöskään lähde yhteistyöhön kenen tahansa kanssa, sillä mm. seuraajakunnan- ja määrän sekä sitoutuneisuuden tulee olla tuotteen/palvelun markkinoinnin kannalta kannattava. Nämä ominaisuudet  somekanavassa eivät synny yhdessä yössä, vaan ovat somea tekevän ihmisen pitkäjänteisen työn tulos. Tuote on siis palkkio tehdystä työstä, ja sama pätee myös rahapalkkaan.

Kuvittelin kuvien olevan reaaliaikaisia.

Mietin ennen usein, että miten hitossa kenelläkään on aikaa kuvata noin paljon? Vastaus luonnollisesti on, että ei kenelläkään. Tai ei ainakaan minulla :D Oman kokemukseni puolesta voin sanoa, että kuvailut ajoitetaan usein sellaisille päiville, jolloin olosuhteet natsaavat valon, sään, omien menojen ja mahdollisen kuvauskaverin ja hänen menojensa kanssa. Kuvia otetaan samaan settiin useita erilaisia, erilaisista kuvakulmista ja mahdollisesti myös toiset tai useammat täysin erilaiset kuvat. Tämä on paljon tehokkaampaa ajankäytön kannalta. Esimerkiksi nopeat puhelinräpsyt ovat tietysti asia erikseen!

Kuvittelin itsensä ja elämänsä kuvaamisen olevan itsekeskeistä.

Nykyisin olen tästä eri mieltä. Kokemus tästä on tietysti aina henkiökohtainen, ja varmasti paljon osuutta tähän ajatukseen on myös sillä, ketä somessa seuraa. Itse saan somesta paljon inspiraatiota, vertaistukea ja ideoita. Saan esimerkiksi lisää itsevarmuutta siitä, kun joku suurempi vaikuttaja on ottanut itsestään bikinikuvan, jossa selluliitit ja vatsamakkarat saavat näkyä. Saan mielen hyvinvointiin keskittyvästä tilistä tukea omiin  ajoittaisiin ahdistuksen fiiliksiini. Myös oman visuaalisuuden toteuttaminen on itselleni henkireikä,  enkä koe siinä olevan mitään itsekeskeistä.

olohuone vaaleanpunainen

Ajattelin, että mitä enemmän seuraajia, sen parempi.

Ehkä vielä joskus pari vuotta sitten iso seuraajamäärä hinnalla millä hyvänsä oli siisti juttu, mutta ei onneksi enää nykypäivänä. Olen niin iloinen siitä, että nykyään ollaan herätty siihen, että seuraajien sitoutuneisuus ja aktiivisuus ovat se juttu. Toisin sanoen siis seuraajamäärän sekä julkaisujen tykkäys- ja kommenttimäärien on oltava synkassa. Sillä on myös suuri merkitys keistä seuraajakunta koostuu - verrataan esimerkiksi feikkiseuraajia täynnä olevaa valtavan seuraajamäärän Instatiliä ja tiliä, jolla on vähemmän seuraajia, mutta seuraajat ovat aktiivisia ja sitoutuneita. Ei siis se määrä, vaan laatu. Nykyisin mussa herättää enemmänkin kummastusta se, jos jollain on Instagramissa useita tuhansia seuraajia, mutta tykkäyksiä vain reilu sata, ja kommentitkin loistavat poissaolollaan. On myös todella hyvä, että yrityksetkin ovat enenevässä määrin ottaneet tämän huomioon nykyisin yhteistyökumppaneissaan.

Muodostin kuvan bloggaajan/somehenkilön elämästä pelkästään blogin tai Instafeedin perusteella.

Tämä tuntuu elävän vielä sitkeästi monissa ihmisissä. Itseni kohdalla tämä väite kumoutui kunnolla oikeastaan vasta silloin, kun aloin noin vuosi sitten tekemään blogia ja someani enemmän ja vähemmän tosissani. On tärkeää muistaa, että suurimmalla osalla ihmisistä someen päätyvät pääosin ne elämän kivat ja kauniit asiat. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meillä kaikilla olisi huonot päivämme, heikkoutemme ja haasteemme elämässä. Minusta on kunnioitettavaa, että jotkut jakavat myös edellämainittuja someensa samassa suhteessa kuin hyviä asioita. Sitä ei kuitenkaan voida keneltäkään velvoittaa, sillä elämän vaikeammat asiat usein ovat henkilökohtaisempia ja kipeämpiä kuin kevyet ja mukavat aiheet. Tämänkin väittämän kohdalla tullaan siihen, että emme voi valita sitä, mitä muut postaavat, mutta voimme itse "äänestää jaloillamme" sellaisen sisällön puolesta, joka meistä tuntuu hyvältä.

Onko teillä ollut joskus samantapaisia harhaluuloja somesta?

Instasta minut löytää nimimerkillä @hhennaseppala

Uutta olohuoneessa - yksinkertainen sivupöytä

torstai 21. helmikuuta 2019

47155745421_8304589e40_o-2

Meidän kodin sisustus on jo pitkään ollut "valmis" (ihan kuin se koskaan olisi valmis), eikä varsinaisia huonekaluhankintoja ole tullut tehtyä pitkään aikaan. Olohuoneessamme on ollut kuitenkin yksi kohta, joka on mietityttänyt ja aiheuttanut päänvaivaa - ruokapöydän takana oleva seinä. Seinän tyhjyys on saanut tämän olohuoneen kohdan näyttämään näyttämään hieman kolkolta, ja olenkin viime syksystä asti harkinnut ja pyöritellyt päässäni siihen erilaisia sisustusratkaisuja. Sisustusongelmamme kuitenkin ratkesi viime viikolla, jolloin hankimme tämän Jyskin minimalistisen sivupöydän!

jysksivupöytä-2

Tämä kaunis metallinen musta sivupöytä on tarkalta mallin nimeltään Virum. Pohdin pitkään tämän ja Ikean Vittsjö-sivupöydän välillä, mutta päädyin lopulta siihen, että tämä sivupöytä sopii meidän kotiin parhaiten. Meillä kävi myös super hyvä tuuri tämän kanssa, sillä se sattui juuri sopivasti olemaan vielä tarjouksessakin. Hintaa sivupöydälle jäi siis vain 50€! Parikseen sivupöytä sai pyöreän peilin, joka tuo myös tilan tuntua olohuoneeseen. Pöytää koristavavat tällä hetkellä muutamat viherkasvit, joita tekee taas näin kevään tullen mieli laitella ympäri kotia. Myös kynttilä ja puukantinen betonirasia pääsivät esille sivupöydän alahyllylle. Tällaiset sivupöydät ovat siitä kivoja, että niiden koristeita vaihtelemalla niihin saa helposti ihan uudenlaista ilmettä!

47155745351_22d831f839_o-5

Mä olen sitä mieltä, että kodin ei todellakaan tarvitse olla pullollaan merkkiä tai designia ollakseen kaunis. On totta, että design-huonekalut ovat usein laadukkaita, mutta hyvälaatuisia löytöjä voi tehdä myös edullisemmista huonekaluliikkeistä. Olen niin tyytyväinen tähän hankintaan ja siihen, miten se täytti olohuoneemme ennen niin tyhjältä näyttäneen kohdan!

47155745371_113d413099_o-2


Miten yhdistää leopardihame? Osa 2

maanantai 18. helmikuuta 2019

46291879314_0bac0ba01a_o

Viimeviikolla julkaisin blogiin tämän postaussarjan ensimmäisen osan, joten jatketaan tätäkin viikkoa samalla linjalla! Edellisessä saman postaussarjan osassa yhdistin leohameen valkoiseen röyhelötoppiin, mutta muutoin asun elementit ovat tämän asun kanssa hyvin samankaltaiset. Mun mielestä tämä asu on siitä huolimatta hyvä osoitus siitä, että vaikka asukokonaisuuksissa olisikin paljon samoja elementtejä keskenään, niin niinkin pienillä jutuilla, kuin hiustyylillä ja asusteilla on valtava vaikutus asun yleisilmeeseen.

Untitled 46291878834_a53d16a668_o 46102086895_75bf8c1a8b_o

Leopardihame pelaa mustan yksinkertaisen pitsikoristeisen topin kanssa todella hyvin yhteen, sillä se on itsessään jo niin näyttävä, ettei vaadi ihmeitä vierelleen. Toinen näyttävä elementti asussa on leokuosin lisäksi iso lierihattu, joka tietysti suojaa auringolta, mutta sitoo kokonaisuuden myös kivalla tavalla yhteen. Lierihatun kanssa samaa sävyä on Ho Chi Minhistä markkinoilta löytämäni punottu kassi, josta ennustan ensi kesän ykköslaukkuani! Olen aivan rakastunut siihen. Postaussarjan edellisestä asusta samoja osia ovat leopardihameen lisäksi kultaiset korvarenkaat ja sirot mustat läpsyt, jotka toimivat tässäkin asussa ihan yhtä hyvin.

47016043301_06eac85f2a_o-2 Untitled

Mitä te pidätte tästä tavasta yhdistää leopardihame?

Hyvässä ystävyydessä on tilaa kaikille tunteille

torstai 14. helmikuuta 2019

Untitled

Vihan, suuttumuksen ja ärtymyksen tunteet kuuluvat kaikkiin läheisiin ihmissuhteisiin yhtä lailla, kuin kiintymyksen, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tunteetkin. Hyvässä ihmissuhteessa nämä tunteet saavatkin näkyä ja tulla kuulluiksi, toista ihmistä toki kunnioittaen. Minulle kaikkien tunteiden ilmaiseminen läheisissä ihmissuhteissa ei kuitenkaan ole ollut aina helppoa. Erityisesti ystävyyssuhteissa olen kamppaillut suuttumuksen ja ärtymyksen tunteiden ilmaisemisen hankaluuden kanssa.

Olen aina ollut vähän sellainen "kiltti tyttö" - tunnollinen, ahkera ja muiden mielipiteet aina huomioiva. Joskus tämä kiltteys on ollut jopa liiallista, enkä ole aina osannut puolustaa itseäni tilanteissa, joissa siihen olisi ollut aihetta. Toisaalta taas myös haluan uskoa aina ihmisistä ensisijaisesti hyvää, enkä sen takia halua ottaa asioista heti itseeni. Pyrin aina miettimään, voisiko esimerkiksi ystävän kiukkuiselta kuulostaneen tiuskaisun takana olla stressi, huono päivä tai hankala elämäntilanne. Mun mielestä liika herkkänahkaisuus ei yksinkertaisesti ole oman jaksamisen kannalta järkevää, sillä jos jokaisesta pienestä asiasta lähtisi vääntämään, voisi elämä käydä loppupelissä aika raskaaksi. Muutenkin olen just se tyyppi, joka todella harvoin ystäviensä kanssa riitelee, ja joka tekee kaikkensa välttääkseen ylimääräisen draaman.

Untitled Untitled

Liiallisen kiltteyden kanssa kulkee kuitenkin käsi kädessä yksi ongelma, ja se on omien ajatusten, tarpeiden ja halujen jääminen kuulumattomiin. Se tunne, kun ei saa suutaan auki, vaikka haluaisi kertoa toiselle, että "hei, toi mitä juuri sanoit tuntui musta ikävältä", ja ärtymys kertyy aina joka kerta hieman suuremmaksi möykyksi omaan mieleen. Kun ilmaisemattomien tunteiden möykky  on kasvanut tarpeeksi, ei kyseisen ihmisen kanssa tee enää mieli olla hirveästi yhteyksissä. Omien ajatusteni ilmaisemisen vaikeuden taustalla ystävyyden ristiriitatilanteissa on piillyt pelko siitä, että ystävyys kärsisi siitä jotenkin. Pelko siitä, että ystävä ehkä hylkäisi, jos kertoisin jonkun hänen sanomansa tai tekemänsä asian loukanneen minua. Tämä ongelma on myös menneisyydessä maksanut minulle joitakin ystävyyssuhteita, mikä on todella surullista. Se on melko ristiriitaista sen kanssa, että parisuhteessa annan kyllä todellakin kuulua jos jotain vääryyttä mielestäni koen, ilman pelkoa kumppanini menettämisestä. Tietenkään parisuhdetta ja ystävyyssuhdetta ei voi suoraviivaisesti verrata, mutta on vaan jännä tunnistaa itsessään tällainen piirre. 

Untitled

Olen sitä mieltä, että ystävyyssuhteissa tulee ehdottomasti joustaa puolin ja toisin, ja toista on oltava valmis ymmärtämään, vaikkei jokin hänen tekonsa tai sanomansa tai tekemänsä tuntuisikaan hyvältä. Tietenkään kenenkään ei tarvitse edes hyvältä ystävältä suodattaa mitä tahansa, ja ne ovatkin juuri niitä tilanteita, jolloin oma suu tulisi avata rakentavassa mielessä. Jos ystävyyssuhteessa kaikkien niiden ihanien ja hyvien fiilisten jakamisen lisäksi kiukun ja ärtymyksen tunteet toista kohtaan eivät pääse ilmoille, en usko, että sillä ystävyydellä tulee olemaan kovin pitkää tai valoisaa tulevaisuutta. Koenkin sen olevan jopa palvelus ystävyyssuhteelle, että maton alle lakaisemisen sijasta uskalletaan rohkeasti ottaa puheeksi myös ne ikävämmältäkin tuntuvat jutut. Siksi haluankin ottaa tämän vuoden ystävyystavoitteekseni sen, että olen suorapuheisempi, ja sanon suoraan, jos jostain kiikastaa. Rakkaat ystäväni, olkaa siis varuillanne. Hah, ei nyt sentään.

Onko teille vaikeaa ilmaista ärtymyksen tunteita ystävää kohtaan?

Untitled


Mitä tehdä Phu Quocissa?

maanantai 11. helmikuuta 2019

Untitled

Ho Chi Minhin lisäksi me vietettiin meidän reissusta iso osa Phu Quocin saarella. Todettiinkin, että parhaimmillaan Phu Quoc on nimenomaan silloin, kun sen yhdistää samalla reissulla johonkin vilkkaaseen kaupunkikohteeseen. Phu Quoc oli todella rauhallinen saari, jossa kyllä löytää tekemistä pienen tutkiskelun jälkeen, mutta joka ei sinällään tarjoa valtavaa määrää aktiviteetteja. Juurikin täydellistä vastapainoa kaupungin vilskeelle, siellä jos missä rentoutuu! Phu Quocissa parasta olivat ehdottomasti kauniit valkoiset hienohiekkaiset rannat, joita kehystivät kookospalmut. Päästiin jopa kerran rannalla todistamaan kookosten keräystä palmuista, en ollut koskaan ennen sellaistakaan nähnyt :D

Phu Quociin matkustaessa on tärkeää tietää, että se on jatkuvan rakennuksen ja kehityksen alla. Hotellien rakennustyömaita on siis monen kulman takana, eikä paikan infrastruktuuri, eritoten jätehuolto, ole kerennyt valtavan kehityksen ja turismin kasvun mukaan. Paikoittain saarella olikin todella roskaisaa, esimerkiksi yhtä näkemäämme ojaa käytettiin muun muassa muovipussien, vesipullojen, muun sekalaisen jätteen ja rikki menneiden vessanpönttöjen (kyllä...) dumppauspaikkana.. Toisaalta taas saarelta on löydettävissä todella rauhallisia ja jopa lähes koskemattomia rantoja ja alueita, eli luonnon rauhaa kaipaavalle paikka on kyllä todellakin osuva. Vaikka Phu Quocin luonto uskomattoman kaunis onkin, jäi paikasta silti hieman kaksijakoinen fiilis, sillä siitä todellakin ollaan liiankin kovaa vauhtia tekemässä suurta turismin keskusta, mikä ei ole hyväksi saaren luonnolle. Olisi hyvässä ja pahassa jännä nähdä, miltä paikka tulee näyttämään esimerkiksi 5 tai 10 vuoden kuluttua. Joka tapauksessa, halusin muiden reissaajien iloksi listata tähän postaukseen jutut, jotka saarella kannattaa ehdottomasti tehdä ja nähdä, mikäli sinne matkustaa!

Untitled

- Vuokraa skoba. Tämä on ihan ensimmäinen vinkki, sillä sen avulla pääsee kulkemaan saarella oman aikataulun mukaisesti ja edullisesti. Phu Quocin liikenne on esimerkiksi Ho Chi Minhin liikenteeseen verrattuna todella rauhallinen, joten siellä uskaltaa turistikin hyvin ajella itsekin. On tärkeää pitää mielessä, että saaren tieverkosto ei ole vielä mikään kaikista kehittynein, ja usealle rannalle vievät tiet ovat vaihtelevassa kunnossa olevia hiekkateita. Kannattaa myös käyttää ihan maalaisjärkeä, eikä lähteä millekään kaikista pienimmille poluille, vaikka kartta niin näyttäisi. Nimimerkillä erehdyttin skootterilla jollekin aivan randomille viidakkotielle, meinattiin jatkuvasti kaaduta sen järkyttävän huonokuntoisuuden takia ja jäätiin melkein tiellä vastaan vapaana juoksevan sonnilauman jyräämiksi. Nyt naurattaa, mutta silloin ei todellakaan :D

Untitled

- Käy erilaisilla rannoilla. Sao Beachin sanotaan olevan saaren kaunein ranta, ja kaunis se onkin, ei siinä mitään. Kauneutta kuitenkin söi kuitenkin jonkun verran se, että ranta oli täyteen pakattu roskaavista ja äänekkäistä turisteista. Toinen paikoittain vilkas, mutta erittäin hyvä ranta saarella on Long beach, jolta pystyi ainakin vielä löytämään täysin hotellittomia ja todella hiljaisia spotteja. Jos rantapäivältään haluaa totaalista rauhallisuutta, kannattaa suunnata saaren pohjoisosaan Rach Vem beachille. Sieltä voi löytää myös laskuveden aikaan löytää kohdan, jossa on silmänkantamattomiin meritähtiä. Mietin pariin kertaan, että vinkkaanko tästä meritähtipaikasta blogissani ollenkaan, mutta faktahan on se, että suuremmat turistijoukot löytävät sinne tiensä ennemmin tai myöhemmin. Siksi haluankin muistuttaa kaikkia tämän postauksen lukevia reissua mahdollisesti suunnittelevia siitä, ettei meritähtiin saisi koskea. Oli aivan järkyttävää nähdä, miten jotkut turistit raahasivat meritähtiä rantaan, jotta voisivat asetella ne kuviaan varten. Jotkut myös nostelivat niitä ylös vedestä poseeratakseen niiden kanssa. Meritähdet ovat kuitenkin merieläimiä, jotka kuuluvat veteen, eivät kuvausrekvisiittaa. On ihan ok ottaa niistä kuvia, mutta vain niiden luonnollisessa ympäristössä niitä vahingoittamatta ja niihin koskematta.

Untitled

- Vieraile kansallispuistossa. Phu Quocin saaren pohjoisosasta suuri osa on suojeltua viidakkoa, jonka vehreä luonto vesiputouksineen on ihan mieletön. Etenkin pilvisempänä päivänä reissu kanssalispuistoon on todella hyvä idea, sillä silloin jaksaa paremmin kävellä paikoittain hieman haastavassakin maastossa. Hyvät kengät ja paljon vettä mukana ovat must!

Untitled

- Iltamarkkinoilla käyminen. Phu Quocin keskustassa sijaitsevat yömarkkinat, joista saa ihan mielettömän hyvää ja edullista katuruokaa, ja jossa voi tehdä ostoksia pikkuputiikeista. Erityisesti erilaisten virkattujen ja punottujen laukkujen valikoima on todella laaja.

- Auringonlaskun ihailu rannassa. Tämä on varmasti aika perus juttu jokaisessa vähän lämpimämmässä maassa, josta rantaa löytyy, mutta halusin silti laittaa tämän vielä erikseen tähän postaukseen. Auringonlaskut Phu Quocissa ovat nimittäin kauneimpia, mitä olen koskaan missään nähnyt! Päivät olivat usein niin pilvettömiä, että vaaleanpunaiset auringonlaskut pääsivät niiden päätteeksi täyteen loistoonsa, ja niitä käytiinkin useana iltana ihailemassa. Myös kattoterassit- ja baarit olivat hyviä paikkoja rentoutumiseen ja hengailuun auringonlaskun ihailemisen lomassa.

Untitled


5 x reissussa herännyt ajatus

torstai 7. helmikuuta 2019

40049253783_11eb430a40_o

Mä uskon, että arjesta irtautuminen, tavallisesta poikkeava ympäristö, uudenlaiset rutiinit ja rentoutuminen saavat meidät pohtimaan asioita uudelta kantilta. Tällaiset hetket ovat myös mitä parhaimpia hetkiä inspiraation virtaamiselle ja uusien ideoiden syntymiselle. Joskus ne voivat myös auttaa kypsyttelemään jo kauemmin päässä pyörineitä ajatuksia. Tällaisten hetkien kokemiseen ei missään nimessä pakosti tarvitse matkaa ulkomaille, mutta itselläni juurikin arkisesta poikkeava ympäristö ja tavanomaisista poikkeavat rutiinit, ulkomailla tai Suomessa, ovat merkittäviä tekijöitä tällaisten ajatusten syntymiselle. Itse kirjailin reissun aikana pikku lehtiööni ylös siellä heränneitä ajatuksia, jotka halusin jakaa täälläkin!

33138498648_6207d925b9_o

- Haluan alkaa panostamaan entistä enemmän luonnollisuuteen ihonhoidossa ja meikkaamisessa. Reissussa päivät, joina meikkasin, oli laskettavissa yhden käden sormilla. Meikittömyys tuntui niin hyvältä, ja niinä vähäisinä meikillisinä päivinäkin käyttöön pääsivät ainoastaan Lumenen sävyä antava beautyseerumi, ripsari ja kuultopuna. Jotenkin on vaan huomannut sen, että mitä enemmän ikää tulee, alkaa viihtyä enemmän omissa nahoissaan, mikä omalla kohdallani on alkanut näyttäytyä myös vähäisemmän meikkaamisen muodossa arkena. Sitä aina vaan enenevässä määrin arvostaa luonnonkauneutta ja ihailee sitä, kun joku on oikeasti sinut oman luonnollisen itsensä kanssa. Lisääntyneen meikittömänä kulkemisen sekä vähäisemmän meikkaamisen myötä olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota ihonhoitoon luonnonkosmetiikan tuotteilla, ja haluankin alkaa vaihtaa ihonhoitotuotteitani luonnonkosmetiikan vastaaviin aina vanhojen loputtua.

33138498558_4cb1474945_o

- Vietnamissa infrastruktuuri, erityisesti jätehuolto, ei ole kehittynyt samaa tahtia väestömäärän ja turismin kanssa. Erityisesti Phu Quocissa oli paikoittain todella roskaista, mikä herätti itsessä suoranaista ahdistusta. Ennen kaikkea se kuitenkin herätti kysymyksen siitä, mitä kaikkea itse voisi tehdä toisin. Näiden ajatusten myötä aloin arjessani entistä enemmän kiinnittää huomiota ympäristöystävällisempiin jokapäiväisiin valintoihin. Aiheeseen liittyen hyvällä ystävälläni Inkalla on ihan super hyvä postaus, josta kannattaa käydä lukemassa vinkit parempiin arkisiin valintoihin. Postaukseen pääset tästä!

- Rannalla oli siistiä huomata, kuinka sinut on nykyisin oman vartalonsa kanssa. Olen aiemminkin kirjoitellut blogiini tässä postauksessa siitä, kuinka se ei ole minulle aina ollut itsestäänselvää. Ennen itsevarmuuteeni omasta kehostani olisi vaikuttanut merkittävässä määrin se, kuinka paljon olisin treenannut ennen reissua. Tätä reissua ennen en todellakaan ollut liikkunut mitenkään erikoisesti, mutta olin iloinen huomatessani, miten sillä ei ollut yhteyttä siihen, kuinka kauniiksi oman vartaloni koin. Näin ennen omasta kropastaan hyvin epävarmana ja vartalokuvan kanssa kamppailleena ihmisenä oli siistiä huomata, että tuntee itsensä oikeasti hyvännäköiseksi.

40049253723_6ec9053de0_o

- En ole omassa arjessani vapaaehtoisesti käyttänyt maitotuotteita enää vuosiin. En ole ollut asiassa täysin ehdoton esimerkiksi sukulaisten luona vieraillessa, mutta aina kun on mahdollisuus, olen valinnut kasvisperäisen vaihtoehdon. En henkilökohtaisesti usko siihen, että ihminen tarvitsee lehmän, tai minkään muun eläimen, maitoa voidakseen hyvin. Aasian maissa ei juurikaan käytetä maitotuotteita, joten niitä ei tullut tippaakaan syötyä koko lähes kolmen viikon aikana. Itse olen huomannut maitotuotteiden pois jättämisessä pelkkää hyvää - ei turvota niin herkästi, iho, kynnet ja hiukset pysyvät paljon paremmassa kunnossa, ei sairastu flunssaan niin herkästi eikä vatsaan satu niin usein. Tämä inspiroi jättämään Suomenkin päässä kaiken vähäisenkin muun ruoan seassa kroppaan kulkeutuvan eläimenmaitoperäisen aivan minimiin, sillä mä yksinkertaisesti voin kokonaisvaltaisesti sata kertaa paremmin ilman sitä. Tämä päätös on myös hyväksi ympäristölle.

- Haluan alkaa kuuntelemaan entistä vahvemmin omaa ääntäni siinä, mitä haluan elämässäni tehdä. Olen ollut aina taipuvainen miettimään liiaksi sitä, mitä muut miettivät tekemisistäni tai valinnoistani. On siistiä huomata, kuinka on alkanut kasvaa yhä vahvemmin sellaiseksi omaksi itsekseen, joka tekee niin kuin oikeasti itse haluaa. Muiden mielipiteillä itseäni koskevista asioista ole enää niin suurta painoarvoa. Tähän ajatukseen liittyen elämässäni tulee tapahtumaan tämän vuoden aikana suuria muutoksia, mutta niistä sitten lisää vasta, kun on niiden aika!

Miten yhdistää leopardihame? osa 1

maanantai 4. helmikuuta 2019

Follow my blog with Bloglovin Untitled

Kivaa maanantaitaa tyypit! <3 Ensimmäinen reissun jälkeinen kokonainen arkiviikko starttailee juuri täällä, ja yllättävän positiivisilla fiiliksillä olen uuteen viikkoon lähtenyt. Tuntuu hyvältä olla jälleen arjessa kiinni. Vielä blogi ei kuitenkaan lähde mukaan Suomen arkeen, sillä mulla on vielä jonkin verran matkakuvia- ja juttuja jaettavana! Tänään reissusta olisi luvassa vähän tyylijuttuja, sillä sain sen aikana idean uudesta vaatteiden yhdistelyyn liittyvästä postaussarjasta. Jos mun aiempi postaussarja ruutubleiserin yhdistelemisestä kolmella eri tavalla kiinnostaa, postauksiin pääset tästä , tästä ja tästä . Tällä kertaa kuitenkin postaussarjan pääosassa on leopardihame, josta napsaistiin reissun aikana toisetkin asukuvat!

Untitled
Untitled

Koska me oltiin reissussa lähemmäs kolme viikkoa, tarkoitti se sitä, ettei ihan loputtomalla vaatekaapilla ollut mahdollisuus lähteä liikenteeseen. Ei sillä, että olisin edes halunnutkaan - pyrin muutenkin pukeutumisessani siihen, että vaatteeni ovat helposti yhdisteltävissä ja samoja elementtejä sisältävät asut helposti muunneltavissa. Yhdeksi tällaiseksi ihan kingivaatteeksi matkalla osoittautui yllättäen leopardihame! Yllättäen siksi, että en ole pitänyt itseäni juurikaan eläinkuosien ystävänä. .Muistatte varmaan jostain yläkoulun paikkeilta sen leopardivaiheen, jolloin erityisen kovassa huudossa taisivat olla nimenomaan leopardileggingsit. Hrrr, kylmiä väreitä, eikä mitenkään hyvässä mielessä :D Mun mielestä eläinkuosien kanssa on niin helppo mennä oikein ryminällä metsään, mikä onkin yksi syy sille, miksi olen niitä viimeisten vuosien aikana kartellut. Viimeaikoina kuitenkin erityisesti leopardikuosi on alkanut hiljalleen ihastuttamaan omaa silmääni, ja siksi päätinkin ostaa tulevia kesiä ja myöskin reissua silmällä pitäen itselleni kyseisellä kuosilla varustetun midimittaisen hameen. Olen huomannut viimeaikoina, että midihameet ovat usealle kroppatyypille usein paljon imartelevampia ja naisellisempia kuin minimittaiset, ja ovathan ne nyt paljon mukavampiakin, kun ei tarvitse koko aikaa miettiä, että vilkkuuko paikat. Mielestäni tämän hameen leo-kuvio on sävyiltään juuri oikeanlainen ja tyylikäs, ja samaa voin sanoa hameen pituudesta ja etuosan röyhelöyksityiskohdasta!

Untitled

Tässä yhdessä reissun suosikkiasussani yhdistin leohameen vanhaan kunnon luottoröyhelötoppiini, sekä viimekesän suosikkeihini, pyöreään korilaukkuun sekä ristikkäisellä päällisosalla varustettuihin siroihin mustiin släbäreihin. Rantapäivästä nihkeät (ja myönnetään, vähän likaisetkin) hiukset heitin "en jaksa pestä hiuksia"-päivän pelastusnutturalle, josta tuli super kiva, kun siihen lisäsi trendikkään scrunchien tuomaan vähän asennetta. Koskaan ei pidä myöskään aliarvioida korvisten merkitystä - kultaiset renkaat ovat yllättävän näyttävät, ja tekevät paljon asun yleisilmeelle.

Untitled

Untitled

Oletteko te lämmenneet jälleen päätään nostaneelle leopardikuosille?

5 x Miten voisin olla sisäisesti kauniimpi?

lauantai 2. helmikuuta 2019

46042969735_2e86b62c18_o-3

Kiiltävään ulkokuoreen keskittyvästä nykymaailmastamme löytyy miljoonia vinkkejä oman ulkonäön muokkaamiseen ja parantelemiseen. Löytyy vinkkiä muhkeampiin huuliin, Kardashian-pepun lupaavaan treeniin ja detox-kuureihin, joiden ansiosta saa superlitteän vatsan. Harmillisen usein varjoon jää kuitenkin sisin puoli, se, joka meistä tekee aidosti kauniita. Usein tulee peilin edessä kirottua niitä omia ulkonäön ”heikkouksia”, jotka eivät omaa silmää miellytä. Tuleeko sitä kuitenkaan yhtä usein pohtineeksi, mitkä asiat omassa luonteessa ovat kauniita? Millaisen olon saan aikaiseksi ihmisissä, joiden kanssa on vuorovaikutuksessa? Tuleeko yhtä usein pohtineeksi sitä, miten voisin olla sisäisesti kauniimpi?

Untitled


Sisäisesti kauniin ihmisen lähellä on hyvä olla

Jokaiselle meistä kokemus ihmisen sisäisestä kauneudesta on henkilökohtainen. Minulle se merkitsee turvallisuuden ja hyväksynnän tunnetta. Sisäisesti kauniin ihmisen seurassa minun ei tarvitse miettiä ulkonäköäni, asemaani tai menneisyyden virheitäni, vaan tiedän tulevani hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen. Sisäisesti kauniista ihmisestä huokuu selittämätön lämpö, joka tekee ihmisestä helposti lähestyttävän, itseään ja muita arvostavan, armollisen ja hyväksyvän. Sisäisesti kaunis ihminen saa toisen tuntemaan itsensä tärkeäksi. Sisäisesti kauniin ihmisen lähellä on hyvä olla. Itse olen todella kiitollinen siitä, että omasta lähi- ja ystäväpiiristäni löytyy juurikin näitä ominaisuuksia omaavia, sisäisesti kauniita ihmisiä, ja että olen parisuhteessa sisäisesti kauniin ihmisen kanssa.

Untitled
46042970185_9db57a6fbd_o-2

5 tapaa kohentaa omaa sisäistä kauneuttaan
Omaa sisäistä kauneuttaan voi harjoittaa ja kohentaa, ja mielestäni se onkin juuri se kauneuden osa-alue, johon meistä jokaisen tulisi ensisijaisesti keskittyä. Se on asia, johon meistä jokainen voi omalla ajatustyöllään vaikuttaa, ja uskon sen tuovan omaan elämäämme, muiden elämiin ja koko maailmaan paljon enemmän hyvää ulkoisiin tekijöihin keskittymisen sijasta. Itse en millään tasolla anna näitä viittä vinkkiä mitenkään ylhäältä päin, sillä näissä jutuissa on itsellänikin harjoiteltavaa ja muistettavaa. Mielestäni ne ovat kuitenkin asioita, jotka meidän jokaisen olisi tärkeää muistaa arjessa. Ne ovat asioita, jotka tekevät jokaisesta kauniin.
  1. Omaan sisäiseen puheeseen keskittyminen. Jos oman pääsi sisällä arvostelet ja sätit jatkuvasti itseäsi, saatat jopa tiedostamattasi tehdä sitä muidenkin kohdalla. Itseensä hyväksyvästi ja armollisesti suhtautuvat ihmiset ovat suuremmalla todennäköisyydellä samanlaisia muitakin kohtaan, kuin itselleen todella ankarat ihmiset.
  2. Kiittäminen. Yleisesti hyvät käytöstavat ja ystävällisyys toisia kohtaan ovat mielestäni tärkeässä roolissa sisäisessä kauneudessa, mutta kiittämisellä on silti ihan erityinen paikkansa. Kiitos kannattaa sanoa toiselle ihmiselle ihan pienestäkin asiasta, sillä levittää aina hyvää mieltä ja saa toisen tuntemaan itsensä ja tekonsa tärkeäksi. Jatkossa kiittämäsi ihminen ehkä muistaa, miten hyvä mieli siitä tuli, ja hän saattaa jatkaa hyvän kierrettä.
  3. Toisten ihmisten valintojen kunnioittaminen. Tämä on myös vahvasti yhteydessä itsensä hyväksymiseen ja armollisuuteen itseä kohtaan. Jos olen sinut itsesi ja omien valintojesi kanssa, tuskin tunnet niin suurta tarvetta lähteä kritisoimaan toisten ratkaisuja. Vaikka et itse tekisi samoja elämänvalintoja kuin toinen, on silti todella rumaa lähteä haukkumaan toisen tapaa olla ja elää.
  4. Kehuminen. Jos huomaat aidon kehumisen aiheen, sano se ääneen! Ja vielä parempi, kehu vaikka tuntematontakin. Tässä pätee sama juju kuin kiittämisessäkin. Muista myös kehua itseäsi!
  5. Omien rajojen asettaminen ja itsensä kunnioittaminen. Sisäisestä kauneudesta ei saisi tulla mikään suoritus, eikä sisäisesti kauniin ihmisen tarvitse olla liian kiltti tai asettua ovimatoksi kenellekään. Sisäisesti kaunis ihminen osaa myös vetää oman rajansa ja puolustaa itseään asiallisesti tarpeen tullen.
Untitled

Millaiset asiat teidän mielestänne tekevät ihmisestä sisäisesti kauniin?
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2019 Henna Seppälä