Slider

Ihanat Maria Nilan hiustuotteet

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

DSC_0795-2
Yhteistyössä Eleven.fi
*sisältää mainoslinkkejä

Kun viime kesänä sain testiin ensimmäiset Maria Nilan hiustuotteet, tiesin löytäneeni suosikkihiustuotemerkkini. Maria Nilan hiustuotteissa on yksinkertaisesti kaikki kohdallaan - ne ovat kokonaan suunniteltu ja tuotettu Ruotsissa, niissä on hyvä hinta-laatu-suhde, ne ovat vegaanisia, cruelty-free ja ympäristöystävällisiä,  sulfaatittomia ja parabeenittomia sekä onhan niissä myös mielettömän nätit pakkaukset! Mari Nilan tuotteissa on myös hyvin huomioitu erilaiset hiustyypit, joista löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Sain merkiltä testiin muutamat omalle hiustyypilleni sopivat tuotteet, joista kerron alapuolella hieman enemmän!
marinila1 DSC_0840

Head & Hair Heal-sarjan shampoo* ja hoitoaine*

Maria Nilan Head & Hair-sarja kuuluu merkin suosituimpiin, enkä yhtään ihmettele - kyseessä on varmasti yksi parhaista shampoo-hoitoaine-komboista, joita olen koskaan käyttänyt. Shampoo on ihanan kosteuttava niin hiuksille kuin päänahallekin, mikä on todella tärkeä ominaisuus etenkin talvisin. Hoitoaine on myös todella riittoisaa ja hoitavaa, muttei jätä hiuksia liian liukkaiksi. Jo viime kesänä käytettyäni Maria Nilan shampoota ja hoitoainetta parin kuukauden ajan totesinkin, etteivät hiukseni ole olleet aikoihin niin hyvässä kunnossa.

DSC_0864

Pure Volume-hiusnaamio*

Hiusnaamiot kuuluvat viikoittaisiin hiustenhoitorutiineihini. Ongelmana hiusnaamioiden kanssa minulla kuitenkin on se, että omaan luonnostaan todella suoran ja liukkaan hiuslaadun. Todella hoitavien hiustuotteiden käytön jälkeen hiukseni saattavatkin näyttää lättänöiltä ja päätä pitkin meneviltä. Tämä volyymia lupaava hiusnaamio on sen sijaan  sopivan kevyttä, paksun oloisesta koostumuksestaan huolimatta. Tuote on tehokkaasti hoitavaa, ilman lässähtänyttä lookkia!

DSC_0859-2

True soft-arganöljy*

Olen todellinen hiusöljyjen suurkuluttaja, sillä hiusteni latvat ovat taipuvaiset kuivahtamaan epäsiistin näköisiksi. Tämä Maria Nilan arganöljy pehmentää hiusta ja tuo siihen kiiltoa, olematta kuitenkaan liian raskas ja öljyinen. Tuotteen kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä jo pienellä määrällä saa ihmeitä aikaan! Itse tykkään laittaa tätä pienen määrän hiusteni latvoihin ennen nukkumaan menoa, ja ennen hiusten pesupäivää laitan hiusöljyä reippaammalla kädellä myös pituuksiin kosteuttamaan niitä yön yli.

DSC_0813

Extreme spray-hiuslakka*

Musta tuntuu, että todella monet ovat nykyään luopuneet hiuslakan käytöstä, mutta mulle se on aivan ehdottoman tarpeellinen hiustuote. Omistan nimittäin todella herkästi leijailemaan lähtevän hiustyypin, ja esimerkiksi ponnari on ihan mahdotonta pitää siistin näköisenä hiuksissani ilman hiuslakkaa. En myöskään saa pysymään hiuksiani kiharoilla ilman hyvin pitävää lakkaa. Ja sitä nimenomaista pitoa tästä hiuslakasta muuten löytyykin, ja oikein olan takaa! Tämä hiuslakka on voimakkaan pitonsa vuoksi todella riittoisaa, eikä sitä tarvitse suihkauttaa kuin ihan pieni määrä kerralla. Plussaa tuote saa myös raikkaasta tuoksustaan.

DSC_0850

Structure repair-hiuksiin jätettävä rakennepaikkaava hoitoaine*

Koska hiusteni latvat kuivuvat herkästi, ovat nimenomaan latvaa hoitavat tuotteet niille hyväksi. Hiusöljyn lisäksi suosin hiustenhoitorutiinissani myös hiuksiin jätettävää hoitoainetta. Levitän tätä pienen määrän hiustenpesu jälkeen pyyhekuivien hiusten latvoihin ja pituuksiin, ja harjaan varovasti niin, että tuote levittyy varmasti tasaisesti. Tuotteen kohdalla oli ihana huomata, kuinka se sulautui kevyesti hiuksiin, eikä jättänyt lainkaan lähmäistä tuntumaa hiuksiin. Tämä hiuksiin jätettävä hoitoaine tekee hiuksista helpommin selvitettävät ja pehmentää niitä, jättäen samalla hiuksiin ihanan tuoksun.

Ovatko Maria Nilan hiustuotteet teille tuttuja?

Mitä oikeasti kuuluu?

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Untitled

Mitä oikeasti kuuluu?

Voin pitkästä aikaa kevyin sydämin vastata, että hyvän puolella ollaan. Koko kevään ajan pohdiskelut opintoihin liittyen ja vaikeudet kandin kirjoittamisen suhteen veivät voimia ja saivat paikoitellen mielen matalaksi, mutta nyt olen päässyt pahimmasta yli. Kesä tulee, elämä hymyilee ja niin edelleen!

Mitä tapahtuu opiskelurintamalla?

Tilanteestani opiskeluiden suhteen kirjoittelinkin syvällisemmin edelliseen postaukseeni, joten jos haluat tutustua kattavammin ajatuksiini aiheesta, pääset postaukseen tästä. Juttu on siis niin, että tulin puolentoista vuoden mittaisen harkinnan jälkeen päätökseen lopettaa opintoni kasvatustieteellisessä. Olen myös ylpeä siitä, että sain juuri kirjoitettua kandini - mulla on kohta siis ensimmäinen korkeakoulututkinto plakkarissa! Olen lopetuspäätöksestäni todella helpottunut ja hyvillä mielin. Opiskelut eivät kuitenkaan osaltani olleet vielä tässä, ja sen verran voin asiaa raottaa, että eri alalla tullaan jatkamaan myöhemmin. Siitä sitten kuitenkin lisää vasta, kun aihe on ajankohtainen!

Parisuhde / perhe / ystävät?

Hyvältä näyttää tällä elämän osa-alueella, ja läheiseni ovat olleet minulle valtava tuki erityisesti tämän kevään aikana. Mun vuodatuksiani, valitustani ja epätoivon hetkiäni opintoihin liittyvistä fiiliksistä on jaksettu kuunnella jo varmasti kyllästymiseen asti ja muhun on jatkuvasti jaksettu valaa uskoa siitä, että saan kyllä tutkinnon pakettiin. Tämä on kyllä niin kliseistä live love laugh-settiä, mutta olen todella kiitollinen poikaystävästäni, perheestäni ja ympäri Suomea ripotellusta ystäväpiiristäni <3

Untitled

Matkat?

Haaveillaan poikaystäväni kanssa lähestulkoon päivittäin tulevista reissuista, ja tsekkaillaan lentoja, hotelleja, äkkilähtöjä ja edullisia pakettimatkoja. Mitään reissua ei tosin tällä hetkellä varauksessa ole, mutta erityisen innoissamme olemme Amalfin rannikosta, Nycistä ja Singaporesta!

Harrastukset / hyvinvointi?

Treenit sujuvat hyvin, ja salilla on käyty tavalliseen tapaan ja olen nauttinut todella paljon myös ulkoilusta luonnossa kävelylenkkien merkeissä. Liikunta on ollut minulle varsinkin tänä keväänä todellinen henkireikä. Opintostressi on päässyt horjuttamaan hyvinvointiani, ja olenkin kärsinyt päänsäryistä, epämääräisistä sydämentykytyksistä ja yleisestä ahdistuneisuudesta kouluhommiin liittyen. Nämä asiat ovat kuitenkin handlattavissa, sillä niiden syy on ilmiselvä ja pian päiväjärjestyksestä poistuva. 

Inspiroi eniten/vähiten?

Eniten inspiroi tällä hetkellä Instagram, jossa on jo jonkun aikaa tuntunut siltä, että ideoita riittää ja se oma visuaalinen tyyli on viimevuoden loppupuolen kadoksissa olon jälkeen löytynyt takaisin. Tuntuu siltä, että suhtautumiseni Instaan on terveempi kuin aikoihin, enkä kyttää numeroita, statistiikkaa tai vertaile omaa sisältöäni muihin. Sen sijaan keskityn puhtaasti toteuttamaan omannäköistä juttuani ja inspiroitumaan muista. Vähiten inspiroi tällä hetkellä koulu ja ne muutamat viimeiset kurssit, jotka pitäisi saada vielä kasaan.

Untitled


Untitled

Tällä hetkellä syön/katson/luen?

Tällä hetkellä olen ihan addiktoitunut päärynöihin ja viinirypäleisiin, ja niitä tuleekin naposteltua harva se päivä. Myös Pirkan vegaanista mango-passionjädeä on tullut vedeltyä purkki jos toinenkin. Telkkarista tuijottelen pitkästä aikaa Täydellisiä naisia, joka on kyllä ihan parasta aivot narikkaan-draamaa! Tuntuu melkein siltä, kuin katsoisi kokonaan uutta sarjaa, sillä siitä on vuosikausia, kun olen viimeksi katsonut sarjan tuottarit läpi. Lukemiseni painottuvat tällä hetkellä vahvasti terveystietoon liittyvään kirjallisuuteen, kun kuron kasaan viimeisiä sivuainekurssejani. 

Mitä odotan?

Odotan kovasti kesää ja opintostressin kaikkoamista. Mielessä kolkuttelevat myös jo kaikki ihanat kesäiset kotimaan reissut, joita haluaisin päästä jo toteuttamaan ystävieni kanssa!

Untitled

Kuvaaja: Inka P.

Tienristeyksessä

torstai 9. toukokuuta 2019

Olen muutamissa viime kuukausien postauksissa väläytellyt tänne blogiinkin tietoa siitä, että tulen kohtaamaan elämässäni ison muutoksen tänä vuonna. Olen jo pitkään pyöritellyt tätä kirjoitusta tässä tekstikentässä, ja voi vitsi, kuinka mua vieläkin vähän jännittää kirjoittaa aiheesta. Haluan jännityksestä huolimatta kuitenkin avata aihetta, sillä koen sen olevan asia, josta hieman vaietaan tai josta ei ainakaan hirveästi keskustella. Toivon, että tämä teksti voi toimia tukena tai rohkaisuna jollekin toiselle samankaltaisten ajatusten kanssa painiskelevalle.

DSC_0297-2

Meidän yhteiskuntamme kannustaa meitä niin sanottuun koulutusputkeen. Heti kun ollaan henkäisty helpotuksesta ammattikoulusta tai lukiosta valmistumisen johdosta, tulisi olla jo selkeät suunnitelmat siitä, mihin korkeakouluun aikoo hakea. Ja tietysti mitä nopeammin sinne korkeakouluun hakee ja mitä nopeammin sinne pääsee, sen parempi. En edes lähde tässä postauksessa kauhistelemaan sitä, kuinka peruskoulun jälkeen toisen asteen koulutukseen hakiessa täysin keskenkasvuiset teinit ovat todella ison päätöksen edessä sen suhteen, millaiset suuntaviivat asettavat koulutuspolulleen. Vaikka lukiosta tai ammattikoulusta valmistumisen jälkeen suurin osa opiskelijoista on 18-vuotiaita, mikä tietysti on monella tapaa kehittyneempi ikä verrattuna juuri peruskoulun päättäneeseen, ovat tuossa iässä olevat silti monesti melko kypsymättömiä. Juuri täysi-ikäistyneenä moni vielä hakee itseään ja kokeilee, mikä voisi olla se "oma juttu". Silloin ei olla välttämättä vielä muutettu pois kotoa, itsenäistytty tai alettu rakentaa sitä oikeasti oman näköistä elämää, jossa muiden käsityksillä itsestä ei ole niin suurta jalansijaa. Miten sitä silloin voisi tietää, mitä todella haluaa tehdä sitten isona?

Sanaparilla "itsensä hakeminen" tuntuu olevan jotenkin negatiivinen kaiku. Se herkästi yhdistetään hukassa olemiseen, päämäärättömään ajelehtimiseen ja ajan tuhlaamiseen. Sellaisen ajan tuhlaamiseen, jonka voisi käyttää johonkin tuottavaan ja hyödylliseen, kuten vaikkapa korkeakouluopintoihin. Usein tuntuukin, että välivuosiin suhtaudutaan tuollaisella asenteella. Itse lukiosta valmistuttuani pidin yhden välivuoden, sillä en päässyt ensimmäisellä hakukerralla yliopistoon. Tunnollisena tyttönä käytin välivuoden hyödyllisesti, tuottavasti ja tehokkaasti - ilmoittauduin ammatilliseen koulutusohjelmaan, josta olisi varmasti hyötyä tulevia yliopisto-opintojani silmällä pitäen. Vaikka olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että kouluttautuminen kannattaa ja kaikesta opiskelusta on varmasti hyötyä, näin jälkikäteen kuitenkin toivon, että olisin antanut itselleni aikaa hakea itseäni. Kaikessa rauhassa kuulostella ja kokeilla, pitäen mielessäni kysymykset: mikä minusta tuntuu hyvältä, mikä minua kiinnostaa, missä tunnen olevani hyvä? Sen sijaan ulkopuolisten paineiden patistamana koin tarvetta lukita valintani siitä, mikä on se "minun juttuni" ja lähdin valtavalla tarmolla ajamaan sitä läpi.

DSC_0285-2

Opiskelin kolme vuotta yliopistossa kasvatustieteitä, ja minusta piti tulla luokanopettaja. Ja kyllä, kyseinen lause oli tarkoituksella imperfektissä. Tein nimittäin päätöksen siitä, että lopetan opintoni. Minulla ei ole enää kiveen hakattua päämäärää, ei varmaa nimikettä ja vastausta kysymyselle: "Mikä sinusta tulee isona?". Ja arvatkaa miltä se kaiken tämän jännityksen, punnitsemisen, pohdinnan, ahdistuksen ja itseni kyseenalaistamisen jälkeen tuntuu? Ihan mielettömän hyvältä ja helpottavalta.

Päätökseni ei todellakaan ollut helppo, eikä siihen päädytty yhdessä tai kahdessakaan päivässä. Jo noin puolitoista vuotta sitten heräsivät ensimmäiset kyseenalaistavat ajatukseni siitä, haluanko jatkaa opintojani. Syitä tähän oli monia: aloitin opintoni todella nuorena, enkä silloin ollut täysin kartalla siitä mitä haluan, opettajan työn palkkaus on mielestäni huono opintojen tasoon sekä työn vaativuuden ja tärkeyteen nähden, opettajan työ ei tuntunut enää innostavalta, se aikaisemmin olemassa ollut palo alaa kohtaan loisti poissaolollaan ja ammatillinen kiinnostukseni oli yksinkertaisesti siirtynyt muualle. Yritin kuitenkin siinä vaiheessa uskotella itselleni, että kyllä se tästä, kyllä se innostus sieltä vielä herää uniltaan, tämä on vain vaihe. Vuotta myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että ei, tämä ei ole vain ohimenevä vaihe. Tunne vain voimistui voimistumistaan. Asialle oli tehtävä jotain.

Tunsin itseni lopetuspäätöksen aikaan epäonnistuneeksi, sillä luokanopettajan opinnot olivat yhdessä vaiheessa asia, mitä halusin eniten, ja nyt olinkin hylkäämässä ne ihan kokonaan. Ihmettelin sitä, että vaikka rakastankin lapsia ja lasten kasvatus on minulle sydäntä lähellä oleva aihe, en yhtäkkiä halunnutkaan olla enää opettaja. En myöskään tulisi koskaan saamaan hienoa kasvatustieteen maisterin titteliä, jonka hyvästä kaikki läheiseni olisivat minusta valtavan ylpeitä.  Tunsin syyllisyyttä siitä, että olin pettänyt itseni, ja kuinka hölmöltä se kuulostaakin, myös läheiseni. Hillosin kuukausien ajan päätöstä täysin itselläni, enkä pukahtanut asiasta sanaakaan muille, kuin poikaystävälleni. Pikku hiljaa aloin raottaa päätöstä ystävillenikin, ja lopulta tiputin pommin myös vanhemmilleni ja sukulaisillekin. Jollekin toiselle tällainen asia ei olisi juttu eikä mikään, mutta itse kilttinä tyttönä ja tunnollisena opiskelijana otin asiasta aivan valtavat paineet. Kaikesta huolimatta olin tässä vaiheessa niin varma päätöksestäni, ettei yksikään poikkipuolinen sana olisi voinut horjuttaa sitä. Tein päätökseni, koska elän itseäni varten. En halua käyttää rajallista elinaikaani siihen, että opiskelen alaa, jolle en edes lopulta halua työllistyä. Olinkin valmis puolustamaan itseäni ja päätöstäni leijonan lailla, ja suurin piirtein valmistelin jo kunnon puheen ja powerpoint-esityksen perusteistani (huomatkaa huumori) syille siitä, miksi olen tullut lopputulokseen lopettaa opintoni. Mutta mikä olikaan lähipiirini vastaanotto asian kertomisen jälkeen? Ymmärtäväinen, kannustava ja vastaanottavainen. Mitä muuta se olisikaan voinut olla? Olin itse ollut pahin vastustajani ratkaisuani vastaan, ja heijastin tämän itselleni ankaran suhtautumisen läheisiini, jotka todellisuudessa olivat tietysti täysin minun puolellani asiassa. Asiasta keskustellessani opiskelukavereideni kanssa, heistä yksi summasi asian todella osuvalla tavalla: olin kasvanut erilleen ajatuksesta siitä, mitä nuorempana kuvittelin itsestäni tulevan.

Mutta mitä opiskelurintamalle kuuluu tällä hetkellä? Olin opintojeni lopetuspäätöksen aikaan niin lähellä kandiksi valmistumista, että olisi ollut suorastaan typerää olla kirjoittamatta kandiksi. Valmistunkin siis kasvatustieteiden kandidaatiksi. Kandin kirjoittaminen oli minulle todella vaikea paikka - voitte vain kuvitella motivaation tason siinä vaiheessa, kun tietää jo lopettavansa opintonsa ja mieli laukkaa jo tulevissa suunnitelmissa. Monena päivänä vain itkin sitä, että helvetti sentään, tästä ei tule yhtään mitään. Mä en halua. Mä en jaksa. Mua ei kiinnosta. Siitä huolimatta sain jotenkin rutistettua kandin kasaan, ja olen ylpeä siitä, että saan tästä koulutaipaleesta korkeakoulututkinnon. En missään nimessä kadu sitä, että lähdin opiskelemaan yliopistoon kasvatustieteitä, sillä sitä kautta tutustuin hienoihin ihmisiin, näkökantani laajenivat monissa asioissa, arvomaailmani muotoutui uudenlaiseksi,  ja tottakai sain sieltä myös valtavasti tietoja ja taitoja, joista tulee olemaan loppuelämäni ajaksi hyötyä niin työelämässä, yksityiselämässä kuin omien lasten kasvatuksessakin. Tämän kokemuksen jälkeen olen hyvällä tapaa ihan eri ihminen. Tulevaisuuden suhteen minulla on jo hajua siitä, mitä haluan lähteä tekemään, mutta en ota siitä paineita. Sanotaan kuitenkin näin, että opiskelut eivät osaltani ole vielä tässä.

DSC_0262-3

Palatakseni tekstin alussa mainitsemaani itsensä hakemiseen, en usko sen olevan vaihe, joka tulee vastaan ainoastaan nuoruuden epävarmuuksien yhteydessä. Sen sijaan uskon, että itsensä hakemisen kausia mahtuu ihmisen elämään useita, ja ne voivat liittyä mihin elämän osa-alueeseen tahansa. Joillain niitä on useita ja joillain vain harvoja, mutta uskon tai ainakin toivon, että jokainen sellaisen joskus kokisi. Itsensä hakemisen kaudet ovat tärkeitä ja tarpeellisia, koska ne vievät meitä oikeaan suuntaan ja opettavat meistä itsestämme aina jotain uutta - olkoonkin sitten vaikka yrityksen ja erehdyksen kautta. Kaikista pahimmalta minusta tuntuu niiden ihmisten puolesta, jotka eivät anna itselleen lupaa hakea itseään. Niiden, jotka eivät uskalla antaa itselleen tilaa pohtia ja kyseenalaistaa omaa toimintaa, sen motiiveja ja perimmäisiä syitä.

Mielestäni myös ajatus siitä yhdestä ainoasta "omasta jutusta" on tylsä. Ihmisellä on osittain jopa luontainenkin tarve lokeroida asioita, ilmiöitä, muita ihmisiä ja jopa itseään selkiyttääkseen maailmaansa, mutta tarvitseeko itseään laittaa opiskeluiden tai työelämän suhteen yhteen muuttumattomaan boksiin? Sen sijaan uskon, että meillä kaikilla on monia omia juttuja. Toisilla niitä on enemmän ja toisilla taas vähemmän, mutta meillä kaikilla varmasti on enemmän kuin yksi kiinnostuksenkohde. Tietysti on luonnollista, että jokin kiinnostus voi olla ylitse muiden, ja siitä lähdetään opiskelemaan ja luomaan uraa. Mielestäni on kuitenkin tervettä säilyttää omassa mielessään tietynlainen joustavuus ja pitää mielessä ajatus siitä, että vaihtoehtoja on olemassa. Jos yksi tie ei jossain vaiheessa tunnu enää omalta, voi muuttaa suunnitelmaa ja vaihtaa suuntaa. Sillä ei ole väliä, vaikka muut tiellä kulkijat suhaisivat ohi kovalla vauhdilla - tien risteykseen voi myös jäädä ihan rauhassa katselemaan ja mietiskelemään, ilman kiirettä uuteen suuntaan lähtemisestä . Ja mitä tulee kysymykseen siitä, mikä sinusta tulee isona, minusta sitä ei ehkä tarvitsekaan koskaan täysin tietää.

3 kodin suosikkia tällä hetkellä

torstai 2. toukokuuta 2019

Untitled

Untitled

Pellavalakanat

Olen jo pienen ikuisuuden haaveillut pellavalakanoista, ja viimein toiveeni toteutui, kun sain nämä ihanuudet aikaiseksi synttärilahjaksi! Lakanat ovat peräisin Zizi-nimisestä pellavatuotteisiin erikoistuneesta liikkeestä Tallinnan vanhasta kaupungista. Alkuun pohdiskelin pitkään vaalean harmaan ja vaalean beigen väillä, mutta päädyin lopulta ensimmäiseen vaihtoehtoon. Koska meidän sängynpääty on beige, olisivat saman sävyiset lakanat sulautuneet sen väriin liikaa. Päätös oli todellakin oikea, sillä tämä vaalea harmaan sävy on ihan täydellinen meidän makkariin! Näissä lakanoissa parasta on mukavuus, vilpoisuus ja se, että ne näyttävät ryppyisinä ja sotkuisinakin hyvältä. Pellava on aikaa kestävä materiaali, joka vaan paranee ja pehmenee käytössä oikein huollettuna. Olen ollut näihin todella tyytyväinen!

Untitled

Method-yleispuhdistussuihke

Tämä Methodin yleispuhdistussuihke ansaitsee todellakin oman paikkansa tässä postauksessa, sillä se on heittämällä parhaimman tuoksuinen puhdistussuihke, joka meidän taloudessa on koskaan ollut! Tämä on kuin hennon tuoksuista hajuvettä, jota tekee mieli suihkia ympäri kotia. Tutustuin tuotteeseen isoäitini kautta, kun isovanhemmillani ollessa hän pyyhki tasoja tällä suihkeella. Rakastuin tämän tuoksuun niin palavasti, että mun oli pakko saada sitä heti omaankin kotiin! Harvoin olen näin intohimoinen yhdestä puhdistusaineesta, mutta tämä on todellakin ihan omaa luokkaansa. Tässä pink pomelo-tuoksussa löytyy myös muun muassa astianpesuainetta ja käsisaippuaa, joita haluan myös ehdottomasti testata. Plussaa myös merkin ekologisuudesta ja kauniista ruusukultaisesta putilosta!

Untitled

Untitled

"Kristalli"juomalasit

Tein Tallinnasta ihan mielettömän juomalasilöydön, joka muistutti minua hieman Hobstar-laseista! Bongasin tarjouksesta nämä kauniisti kuvioidut juomalasit vain kahden euron kappalehinnalla. Nämä tuntuivat laadukkaalta, jämäkältä ja tykkäsin myös siitä, että nämä ovat hieman tavallisia juomalaseja isommat. Itse nimittäin juon niin paljon vettä, että välillä tuntuu siltä, kuin pienemmästä juomalasista joisi kaiken veden vaan yhdellä kulauksella :D Näitä oli hamstrattava mukaan kuuden juomalasin verran.

3 x paras edullinen itseruskettava

perjantai 26. huhtikuuta 2019

47596189842_b59245cbb9_o-3
* = tuote saatu pr-näytteenä

Pian on kesä, ja sen myötä pukeutuminen kevenee. Paljaat sääret ja käsivarret pääsevät esiin talvivaatteiden alta ja omalla kohdallani pukeutuminen myös vaalenee. Kevään ja kesän tullen kaivan vaatekaapista  esiin kevyet valkoiset puserot, vaaleat farkut, hameet ja muutamat värikkäämmät vaatekappaleet. Mielestäni vaaleiden sävyjen rinnalla parhaimmalta näyttää päivettynyt iho. Esimerkiksi hameissa paljain säärin itselläni on paljon parempi fiilis, kun iholla on kaunis ja tasainen päivetys. Itse olen luonnostani täysi kalkkilaivan kapteeni, jolta löytyy pisamia, punapigmenttiä ja paljon luomia, ja jonka iho kärähtää jo suurin piirtein aurinkoon päin katsoessakin. Voitte siis varmasti arvata, että luonnostaan sitä rusketusta ei ole kovin helppoa saada. Sitä en kuitenkaan edes yritä, sillä etenkin kaltaisellani huonosti aurinkoa kestävällä ihotyypillä ihosyövän riski on tavallista korkeampi. Runsas auringossa oleskelu ei ole terveellistä, ja sellainen älytön itsensä grillaaminen  on musta muutenkin tosi out. Olenkin jo vuosien ajan turvautunut siihen turvallisempaan ja terveellisempään vaihtoehtoon, eli itseruskettavaan. Alapuolella esittelen kolme suosikkiani itseruskettavista tuotteista, jotka ovat hintaluokkaa 7,90-12€. Tuotteista ensimmäinen on kunnon rusketuksen aikaansaamiseen, toinen rusketuksen ylläpitoon ja kolmas kasvoille.

40682397743_8653cf9c03_o

Sunkissed Dark Bronze Instant Self Tanning Mousse

Tämä koostumukseltaan moussemainen itseruskettava on suosikkini siihen tarkoitukseen, kun haluan saada kunnolla väriä pintaan. Tällä saakin jo kahdesta levityskerrasta sen näköisen lookin, kuin olisi ollut viikon ulkomailla! Usein teenkin niin, että levitän tuotetta parina iltana peräkkäin, ja sen jälkeen harvennan levityskerrat kertaan viikossa ja jatkan rusketuksen ylläpitoa kevyemmällä tuotteella. Tuote sisältää karttavärin, mikä tekee sen tasaisesta levittämisestä helppoa, eikä rumia skraiduja pääse syntymään. Tuotteen miinuksiksi voisin nimetä ensimmäisenä tuoksun, joka jää vielä hennosti iholle, vaikka olisi käynyt tuotteen vaikutusajan jälkeen suihkussa. Tuoksu ei ole mikään voimakas, mutta sellainen hieman tunkkaisen itseruskettavamainen. Lisäksi tuotteesta saattaa jäädä tahroja vaaleisiin lakanoihin, mutta ne ovat kyllä lähteneet pesussa.

32706433017_015ac3c830_o

Sunkissed Medium Bronze Gradual Tanning Lotion 

Tämä koostumukseltaan voidemainen ja asteittain väriä antava itseruskettava on täydellinen tuote rusketuksen ylläpitoon silloin, kun ei jaksa ruveta sen suurempaan itseruskettamisoperaatioon. Tuote toimii myös hyvin niillä, jotka vielä aloittelevat itseruskettavien kanssa, eivätkä heti uskalla iskeä pintaan kovin voimakasta brunaa. Voide ei sisällä karttaväriä, joten sen levittämisen kanssa tulee olla vähän huolellisempi. Itse olen kuitenkin monesti vedellyt tätä vähän vasemmalla kädellä, enkä ole siitä huolimatta saanut tuhoja aikaiseksi. Pidänkin tätä tuotetta turvallisena myös sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole hirveästi kokemusta itseruskettavista. Sunkissedin itseruskettavasta moussesta sekä voiteesta on molemmista saatavilla myös vaaleampi versio. 

47596190062_ecf3c1f243_o-2

Aco Sun Kissed Self-tanning Face Cream* tuote saatu pr-näytteenä

En ikinä ikinä ikinä levitä vartalolle tarkoitettua itseruskettavaa kasvoille, sillä ne ovat ihan omaa luokkaansa tukkimaan kasvojen ihon ja aiheuttamaan epäpuhtauksia. Jos siis kasvoille haluaa päivetystä, suosittelen ihan ehdottomasti hankkimaan siihen tarkoitukseen oman tuotteensa. Tämä Acon kevyesti sävyä antava kasvovoide on ihan huippu, eikä se ole koskaan aiheuttanut kasvoihini minkään sortin tukkoisuuksia. Tätä voi myös levittää todella huoletta ihan normaalin kasvovoiteen tapaan, sillä tämän avulla saatava päivetys on sen verran kevyt, ettei mitään epätasaisia läikkiä pääse muodostumaan.

Vinkkini itseruskettavan käyttöön:

- Ennen itseruskettavan käyttöä kannattaa kuoria ja kosteuttaa huolellisesti koko kroppa, erityisesti kyynärpäät, polvet ja nilkat.

- Moussemaisen itseruskettavan levitykseen levityskinnas on ihan ehdoton. 

- Voidemaista tuotetta voi levittää ihan käsin. Tällöin on tärkeää muistaa pestä levityksen jälkeen kädet huolellisesti erityisesti kämmenten, käsien sivujen ja sormien välien osalta.

- Jotta itseruskettavan levityksen jälkeen kädet eivät jäisi huomattavan erivärisiksi muusta kropasta, kannattaa käsirasvaan sekoittaa tippa voidemaista itseruskettavaa ja hieroa se tasaisesti käsiin.

- Itseruskettavan laiton ajankohdista kaikista paras on ilta, sillä silloin tuote saa rauhassa vaikuttaa yön yli. 

- Erityisesti voimakkaasti ruskettavat tuotteet voivat jättää jälkiä vaaleisiin lakanoihin. Siksi suosittelenkin niiden levityksen jälkeen laittamaan kaksi tummaa pyyhettä sänkyyn niin niin, että ne peittävät tyynyn ja sen alueen, jolla sängyssä makaa. Itse yleensä käytän tummaa vilttiä peittona, jos olen illalla levittänyt voimakkaan ruskettavaa itseruskettavaa. 

- Itseruskettavan käyttöä seuraavana aamuna kannattaa aina käydä suihkussa, erityisesti, jos on kyseessä karttavärillinen tuote. Näin karttavärin saa huuhdeltua pois ja itseruskettavan tuoksua saa haihdutettua pois iholta. 

Millaisia itseruskettavan käyttäjiä te olette?

Miten yhdistää leopardihame? Osa 3

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Untitled

Muistatteko vielä, kun alkuvuodesta aloitin postaussarjan leopardihameen yhdistelystä? Sarjan kahteen aikaisempaan postaukseen pääset tästä ja tästä. Postaussarja sai alkunsa Vietnamin reissussa, jossa hamekelit olivat kohdillaan, mutta täällä Suomessa  se joutui tauolle lopputalven ajaksi kylmyydestä johtuen. Nyt keväisen ja lämpimän sään sekä kuivien katujen myötä se sai kuitenkin jatkoa uuden asuyhdistelmän muodossa!

Untitled

32706455327_2f5a5f2bd5_o

Siinä missä sarjan ensimmäiset asut olivat täysin kesäasuja, soveltuu tämä asu parhaiten kevääseen ja alkusyksyyn. Ehkäpä myös viileämpiin kesäiltoihin! Tämän viikon aurinkoisilla keleillä leopardihame sai kaverikseen muhkean valkoisen neuleen sekä Adidaksen Stan Smithit, jotka ovat olleet suosikkitennarimallini jo vuosia. Olin tuona päivänä niin onnellinen siitä, että vihdoin pärjäsi ilman takkia, vaikka ilman sukkiksia en ihan vielä uskaltanutkaan lähteä liikenteeseen! Muhkea neule ja tennarit tuovat rentoa kontrastia kevyeen ja naiselliseen röyhelöhameeseen, ja kombo oli mukavuutensa lisäksi minusta todella hyvännäköinen. Parhaiten tämä kuosi pääsee mielestäni oikeuksiinsa yksinkertaisissa yhdistelmissä, jossa asun muut osat ovat neutraaleja ja rauhallisia - leopardikuosi saa ihan rauhassa olla se asun näyttävin elementti.

Untitled

Untitled
Kuvaaja:  Inka P.                         -

Mikä näistä kolmesta tavasta yhdistää leopardihame on sinun suosikkisi?



5 asiaa, joihin kiinnittää huomiota täydellisen trenssin etsinnässä

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Untitled

Kun puhutaan keväisen vaatekaapin kulmakivistä, en voi olla mainitsematta trenssitakkia. Trenssi on klassinen ja ajaton, eikä se ole koskaan poissa muodista. On melkeinpä mahdotonta olla näyttämättä tyylikkäältä trenssiin pukeutuneena! Trenssitakki onkin kuulunut mun vaatekaappini vakiokalustoon jo monien vuosien ajan. Tänä keväänä jouduin viimein korvaamaan rakkaan, mutta jo hieman kulahtaneen, luottotrenssini uudella versiolla. Tästä sainkin idean jakaa teidän kanssanne 5 asiaa, joihin kannattaa kiinnittää trenssikaupoilla huomiota!

- Istuvuus. Istuvuus määrittelee pitkälti sen, minkä tyyliseltä trenssi tulee näyttämään. Oversize-mallinen trenssi näyttää päällä rennommalta, kun taas istuvampi trenssi puolestaan on hieman skarpimman näköinen. Itse pidän trenssistä, joka on jotain näiden kahden välimaastosta. Todella istuvassa trenssissä minulla ei ole mukava olo, ja haluan, että trenssin alle mahtuu paksu neule ilman tukalaa fiilistä. Toisaalta taas todella ylisuuren mallinenkaan trenssi ei tunnu omalta.

Untitled

- Yksityiskohdat. Ystävälläni Pinjalla oli super hyvä postaus trensseihin liittyen, johon pääset tästä.  Postauksessaan hän toi esiin mielenkiintoisen tiedon siitä, että mitä enemmän tavallisen ketjuliikkeen vaatekappaleessa on yksityiskohtia, sitä huolellisemmin se on todennäköisesti tehty ja sitä laadukkaampi se on. Hyvälaatuisen trenssin ei siis tarvitse olla kallista merkkiä. Pinja vinkkasikin, että trenssien kohdalla kannattaa kiinnittää huomiota muun muassa tuplanappeihin, vyöhön, saumoihin ja muihin yksityiskohtiin. 

Untitled

- Pituus. Trenssin pituuden suhteen ei voi oikeastaan sanoa mitään yleispätevää vinkkiä, sillä jokaisen vartalotyyppi on niin erilainen. Erilaiset pituudet toimii erilaisilla vartaloilla, ja paras selviää oikeastaan vain kokeilemalla. Itse esimerkiksi testasin pohjepituista oversize-trenssiä, ja totesin näyttäväni ihan suorakulmion malliselta laatikolta - kyseinen pituus ja malli ei siis todellakaan imarrellut minua. Omalle kropalleni olen kokenut parhaaksi hieman yli puoleen reiteen ulottuvan pituuden.

Untitled -

- Sävy. Mulle se täydellinen trenssi on beigen värinen, joten tässä vinkissä puhun kyseisen värin näkökulmasta. Beige on värinä sellainen, josta tulee helposti ajatelleeksi, että "beige kun beige", mutta todellisuudessa sen sävyjä on lukemattomia. On lämmintä, viileää, neutraalia, oranssihtavaa, kellertävää..  Juuri sinulle sopiva beigen sävy onkin pitkälti ihosi sävystä kiinni. Minulla on keltapohjainen iho, ja olen yleisesti väritykseltäni neutraali/lämminsävyinen. Minulle siis sopii hyvin neutraali, hiukan lämpimään taittava beige.

Untitled

- Vyö. Tämä tulee vaikuttamaan todella merkittävästi siihen, miten trenssi istuu. Itse halusin ehdottomasti vyöllisen trenssin, sillä se tuo kivasti ryhdikkyyttä ja takki on sen ansiosta helpompi laittaa kiinni. 

Kuuluko trenssi sinunkin kevätvaatetuksen kulmakiviin?

Yksinkertainen arkiasu

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Untitled

Pukeutumisessa yksinkertaisuus on mulle se juttu. Mulle on tärkeää, että vaatekaapistani löytyvät vaatekappaleet ovat helposti toisiinsa yhdisteltäviä ja aikaa kestäviä. Rehellisesti sanottuna, en tunne oloani yhtään omaksi itsekseni vaatteissa, jotka ovat todella "statementmaisia", eli esimerkiksi huomiota herättävän värisiä tai todella päräyttävää printtiä. Nuorempana vaiheilin jonkin verran tyylini kanssa, ja yritin vängän väkisin lisätä siihen lisää näyttävyyttä, sillä kuvittelin, että pukeutumistyylini olisi liian tylsä. Mietin ja yritin liikaa, mikä kostautui lopputuloksena, joka ei tuntunut yhtään omalta.

Untitled

Untitled

Tähän asuun pukeutuessani nuo tutut ajatukset aiemmilta vuosilta nostivat hieman päätään. Tällaisia ajatuksia tulee nykyään mieleeni oikeastaan todella harvoin, sillä iän myötä tapahtuneen itsetuntemuksen- ja tunnon kohoamisen kautta olen tullut todella sinuiksi niiden juttujen suhteen, joista pidän. Jouduinkin muistuttamaan itseäni siitä, että yksinkertainen ei todellakaan tarkoita tylsää. Itse asiassa, useasti yksinkertaiset asut ovat mielestäni monin verroin mielenkiintoisempia kuin sellaiset, jotka ovat tupattu täyteen yksityiskohtia, värejä ja kuoseja - olkootkin sitten jonkun mielestä tylsää. Kuten moneen kertaan olen todennut, tunnen itseni kaikista Hennamaisimmaksi klassisissa, yksinkertaisissa, naisellisissa ja jonkun pienen jujun sisältävissä yhdistelmissä. 

Untitled

Kuvaaja Sara Susanna's

Onko teillä koskaan herännyt vastaavanlaisia ajatuksia omasta tyylistänne?

Maaliskuu arkiräpsyinä

torstai 4. huhtikuuta 2019

maaliskuu4
1 & 2) Kuukauden alussa osallistuttiin Inkan ja Aneten kanssa Performissionin hyvinvoinnin aamupäivään kahvila Blossomissa, jossa päästiin nauttimaan herkullisesta aamupalasta ja kuuntelemaan hyvinvointiaiheista luentoa. Muistan, kuinka inspiroitunut fiilis kyseisen tapahtuman jälkeen itselle jäi!
maaliskuu12
3) P-a-r-a-s alelöytö hetkeen, nimittäin täydellisen mallinen ja sävyinen valkoinen perus neulepaita! Bongasin tämän &Other Storiesin aleista puoleen hintaan. Tässä on 50% villaa ja 20% mohairia, joten ennustan meille pitkää yhteistä taivalta.
maaliskuu6
4&5) Tässä kuussa innostuin väkertelemään kaikki terveellisiä ruokia/herkkuja tavallista enemmän. Eräänä sunnuntaina loihdin minulle ja poikaystävälleni vegaanisen brunssin avokadoleipineen ja smoothiebowleineen kaikkineen. Tein myös pitkästä aikaa yhtä suosikkiherkuistani, nimittäin vadelmaista raakajuustokakkua, joka on täysin vegaaninen sekin. Nam!
maaliskuu14
6) Nykyään sitä tulee niin harvoin otettua selfieitä. Tämän kuvan takana ei ole sen kummempaa tarinaa, kuin että eräänä sunnuntaina tunsin näyttäväni tosi kivalta, joten halusin räpsäistä kuvan! :D
maaliskuu3
7&8) Marsaanalla Cienin luonnonkosmetiikkatapahtumassa, jossa päästiin tutustumaan uusiin Cienin luonnonkosmetiikan ihonhoitotuotteisiin ja kuulemaan myös luentoa samaisesta aiheesta. Tapahtumasta erityisesti mieleen jäi kyseinen luento, sillä meistä jokainen kuunteli sitä valtavalla mielenkiinnolla! Saatiin myös super söpö polaroid-räpsy meidän porukasta.
maaliskuu11
9) Tennarikelit ovat tulleet jäädäkseen, voi tätä onnen päivää! Pitäisi tosin vielä suorittaa joka keväinen valkoisten tennarien huolto.. :D
maaliskuu2-2
10&11) Tässä kuussa tuli vietettyä paljon aikaa Inkan ja Aneten kanssa! Otettiin yhtenä päivänä Inkan kanssa bussin nokat kohti Tamperetta, jossa vietettiin kolmistaan super kiva päivä. Päivä koostui sushilla ja kakuilla herkuttelusta, asukuvailusta ja kirpparikiertelystä. Ihan mieletöntä, että ihan Suomenkin sisällä voi tuntea olevansa vähän niin kuin turisti itselle vähän vieraammassa kaupungissa!
maaliskuu13
12) Kevään ekat parvekekahvit! En millään pystynyt uskomaan, että yhtenä aamupäivänä meidän parvekkeelle porotti niin tukalasti aurinko, että oli pakko siirtyä hörppimään loput kahvistani sisätiloihin.
maaliskuu4-2
13&14) Kuukauden lopussa vietettiin viidettä vuosipäivää poikaystäväni kanssa.

Vuoden ensimmäinen kevätasu

maanantai 25. maaliskuuta 2019

vaalea kevät asu

Heippa ja ihanaa viikonalkua sinne ruudun toiselle puolelle! Tämän postauksen kuvat napattiin vähän eri maisemissa kuin normaalisti, sillä käväistiin viimeviikon lopulla moikkaamassa ihanaa Anettea Tampereella. Kyseisenä päivänä sää muistutti jo keväästä, vaikka vähän viileää olikin. Lämpöisestä neuleesta ja jääkarhutakista huolimatta tituleeraisinkin tätä lookkia vuoden ensimmäiseksi kevätasukseni, sillä tässä asussa on niin keväinen fiilis! Miellän vaaleamman sävyiset vatteet vahvasti kevään puolelle, ja niihin tekee ihan eri lailla mieli pukeutua valoisampana vuodenaikana. Olenkin jo pitkään halunnut pukeutua asuun, joka ei sisältäisi yhtään mustaa vaatekappaletta. Se todellakin oli tällaiselle kokomustaan turvautujalle oikea haaste! Mielestäni vaaleansinisen farkut ja valkoisen yhdistelmä on aivan pettämätön ja mielettömän raikas, ja tuo heti mieleen kevään ja kesän. 

vaalea kevät asu Untitled

vaalea kevät asu

Kuvien neule on parin viikon takainen mieletön alelöytöni &Other Storiesilta, mistä olen aivan innoissani. Nappasin mukaani puoleen hintaan tämän 50%villaa ja 20% mohairia sisältävän neuleen, joka on sävyltään ja malliltaan just eikä melkein! Tämä talven ja kevään välikausi onkin ihan mahtava aika bongailla laatuneuleita aleista normaalia edullisemmin - suosittelen siis tsekkaamaan, mikäli tarvetta on. Pehmoinen neule sai parikseen revityillä polvilla varustetut luotto kevät/kesäfarkkuni. Ei hätää - vielä en uskaltanut niitä käyttää tuollaisenaan, vaan oli pakko laittaa ihonväriset sukkikset alle. Tämä vuodenaika on todella petollinen vilustumisen kannalta, joten kannattaa pysytellä lämpimänä! Jalkaan pääsivät mitkäpä muutkaan kuin tämän hetken suosikkipoponi aka valkoiset nilkkurit, jotka sitovat vaalean kokonaisuuden mielestäni tosi hyvin yhteen. 

vaalea kevät asu
takki Zara, neule &Other Stories, farkut Gina Tricot, kengät Nelly, laukku Furla

Onko teillä jo kova hinku päästä pukeutumaan kevätasuihin?

vaalea kevät asu

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2019 Henna Seppälä