Slider

Muutoksia opintorintamalla, asuntokuumeilua ja viikonloppureissu - loppusyksyn kuulumiset

keskiviikko 13. marraskuuta 2019


Siitä on vierähtänyt aikalailla tarkalleen kuukausi, kun olen mitään tänne blogin puolelle kirjoitellut. Kyselin viime viikolla Instagramini puolella siitä, että lukeeko jengi enää blogeja, ja vastauksissa sanottiin mielenkiinnon kallistuneen juurikin Instan ja Youtuben puolelle, mikä ei varsinaisesti nostanut motivaatiota uuden blogipostauksen kirjoittamiseen. Blogi on kuitenkin mulle rakas, ja täältä mun koko somehomma on lähtenyt, joten haluan pitää blogini ehdottomasti elossa. Ilokseni vastauksissa oli myös ihmisiä, jotka sanoivat lukevansa blogeja yhtä suurella innolla, kuin aina ennenkin <3

Mun henkilökohtaisia inhokkipostauksia ovat ne, joissa pienempiä tai suurempia blogitaukoja pyydellään anteeksi, joten ei pelkoa, että tästä olisi tulossa sellaista. Paljon on kuitenkin elämässäni tapahtunut muutoksia näinkin lyhyen ajan, kuin neljän viikon sisällä, joten vanha kunnon catch up-postaus voisi olla paremmin kuin hyvin paikallaan!


Uusia tuulia opiskelujen suhteen

Edellisessä postauksessani jännitin vielä sitä, tuleeko opiskelupaikka haluamalleni alalle aukeamaan tänä syksynä, ja tiedättekö mitä - kyllä se vaan aukesi! Aloitan siis ensivuoden tammikuussa liiketalouden opinnot, ja musta tulee tradenomi. Olen pyöritellyt ajatusta liiketalouden opinnoista jo pitkään päässäni, ja alavalinta tuntuu niin hyvältä ja oikealta. Mun suurimmat kiinnostuksenkohteeni alalla kohdistuvat sosiaalisen mediaan ja sen kaupalliseen puoleen, mikä on oman someharrastuneisuuteni ja kevytyrittäjyyteni huomioon ottaen erittäin luontevaa. Olen todella onnellinen siitä, kuinka nopeasti palaset loksahtivat paikalleen alan vaihtamisen ja uusien opintojen suhteen. Toisaalta taas olen sekä alitajuisella että tietoisella tasolla punninnut mielessäni asiaa hyvin pitkään, eli mistään hätiköidystä päätöksestä ei missään tapauksessa ole kyse. Innolla siis odotan, mitä uudet opinnot tuovat tullessaan!

Asuntokuumeilua

Minua ja poikaystävääni vaivaa tällä hetkellä pahemman luokan asuntokuume. Asuntojen selaaminen, remontti-ideat ja muu aihepiiriin liittyvä on löytänyt tiensä meidän päivittäiseen arkeen.  Ollaan myös osattu ajaa itsemme ajoittain aikamoiseen ahdistukseen tässä neuvotteluiden ja useiden erilaisten vaihtoehtojen aihepiirissä, mutta rauhallinen ja harkittu eteneminen asian kohdalla on varmasti kaikista parasta. Mikään kiirehän tässä ei tosiaan ole!

Viikonloppureissu Ranskaan

Perinteeksemme Inkan kanssa on nähtävästi kovaa vauhtia muodostumassa marraskuureissu, joka on nyt kahtena peräkkäisenä vuotena ajoittunut sattumoisin tismalleen samoille päiville! Tänä vuonna vietimme pitkän viikonlopun Lyonissa, jossa ystävämme Suvi on tällä hetkellä vaihdossa. Suvin vaihtokuulumisia pääsee btw lukemaan täältä! Lyon ihastutti meitä Pariisimaisella fiiliksellään, arkkitehtuurillaan ja kauniilla joenvierustallaan. Reissupäivien aikana tulikin kierreltyä Lyonin suosituimmat nähtävyydet, fiilisteltyä kaupungin tunnelmaa, tavattua Suvin vaihtokavereita ja kävinpä myös ensimmäistä kertaa elämässäni baarissa ulkomailla! Matka oli ihan mielettömän hauska ja nauruntäyteinen, juuri sitä mitä tarvitsinkin piristämään tätä harmaata kuukautta. Tästä reissusta voisinkin tehdä ihan oman postauksensa!


Yhden elämänvaiheen loppu

maanantai 14. lokakuuta 2019


Viime viikon tiistaina yksi elämänvaihe tuli kohdallani päätökseen. Kävin koululla tekemässä terveystiedon sivuainekokonaisuuteni viimeisen tentin, joka oli samalla myös koko kanditutkintoni viimeinen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että olen papereita vaille valmis kasvatustieteen kandidaatti. Tässä keväällä kirjoittamassani postauksessa avasin enemmän päätöstäni opintojeni lopettamisesta, jos tämä asia on jollekin lukijalleni vielä hieman vieraampi. Näin tiivistetysti tulin pitkän pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, etten enää halua jatkaa luokanopettajan opintojani, sillä ammatillinen kiinnostukseni oli siirtynyt vuosien varrella muualle. Olin kuitenkin lopetuspäätöksen varmistuessa niin lähelle kandiksi valmistumista, ettei olisi ollut järkeä jättää kirjoittamatta papereita ulos yliopistosta. Joka tapauksessa, ensi kuusta lähtien en enää ole opiskelija - uusi vaihe elämässä on siis todellakin edessä!


Haluaisin hirveästi kertoa fiiliksistäni opintojeni loppumisen suhteen, mutta totta puhuen päällimmäinen tuntemukseni on se, etten vielä sisäistä sitä, että tämä oli nyt tässä. Mä valmistuin. Tämän hetkiset tunteeni ovat jotain haikeuden, hämmästyksen ja onnellisuuden väliltä. Vaikka tiedän, ettei ala ole minua varten, oli opiskeluaika kuitenkin suurimmalta osin ihanaa aikaa elämässäni. Tuo aika opetti minulle paljon itsestäni, kasvatti minua viemällä epämukavuusalueelle useita kertoja, antoi työ- ja yksityiselämän kannalta korvaamattomia tietoja ja taitoja sekä avarsi maailmankatsomustani. Kuten aikasemmassa aihetta käsittelevässä postauksessa sanoinkin, olen tämän kokemuksen jälkeen hyvällä tapaa eri ihminen.

Valmistumisessani suurin ilon aihe minulle ei ole kandin paperit. Opintojeni lopettaminen ja valmistumiseni symboloivat minulle sitä, että uskallan elää oman näköistä elämää. Se edustaa minulle sitä, että minulla oli rohkeutta tehdä yhteiskunnan paineiden ja muiden ihmisten oletusten vastainen päätös. Päätöksen tekeminen oli minulle henkilökohtaisesti todella vaikea paikka, mutta olen ylpeä siitä, että kuuntelin sisintäni ja hoidin ajoittaisesta uskon puutteesta huolimatta myös tutkintoni kunnialla loppuun.


Aikaisemmassa postauksessani väläytin hieman myös ajatustani siitä, että opiskelut eivät osaltani olleet tässä. Olen edelleen samaa mieltä! Kaiken tulevaisuuden, opiskelujen ja työelämän pohtimisen lomassa olen muodostanut itselleni melko selkeän käsityksen siitä, millä alalla haluan työskennellä. Ja tiedättekö mitä... Otin myös konkreettisen askeleen tulevaisuuden haaveitani kohti - hain nimittäin tämän syksyn yhteishaussa kouluun! Tietysti toivon, että ovet korkeakouluun avautuvat tälläkin kertaa, mutta kuten aiemmassa postauksessani sanoin, en ota paineita asiasta. Jos en tällä kertaa pääse vielä kouluun, on asia ehkä sitten tarkoitettu niin. Aiheesta  tulen varmasti kirjoittelemaan blogiin vielä lisää myöhemmin. Tämä syksy on tuonut mukanaan kaivattua muutosta myös uuden työpaikan muodossa, mistä olen todella iloinen - kaikin puolin mulla on siis todella luottavainen olo tulevaisuuden suhteen. Aika näyttää, mihin suuntaan elämä mua seuraavaksi vie, mutta ehkä tärkeimpänä mulla on itselläni tunne siitä, että suunta on joka tapauksessa oikea.

Hyvän fiiliksen asu

tiistai 24. syyskuuta 2019


Tiedättekö sen tunteen, kun jossain asussa on yksinkertaisesti vaan niin hyvä fiilis, että se heijastuu koko olemukseen? Mulle se ei yleensä tarkoita hienoa mekkoa, korkkareita tai juhlalookkia, vaan se hyvän fiiliksen asu voi löytyä ihan arkisten vaatteiden joukosta. Tavallaan se on mielestäni jopa kivempaa, että se hyvän mielen tuova asu löytyy nimenomaan arkivaatteista, sillä nehän sitä käyttöä loppujen lopuksi eniten saavat. Omaksi suosikkikombokseni onkin tämän syksyn aikana muodostunut pooloneuleen, bleiserin ja tekonahkahousujen yhdistelmä.



Minulle pooloneule, bleiseri ja tekonahkahousut ovat jo itsessään todella mieleisiä ja omassa vaatekaapissani laajasti yhdisteltäviä vaatekappaleita. Tänä syksynä olen kuitenkin pukenut nämä kaikki yhdessä, ja vitsi miten paljon tykkäänkään yhdistelmästä! Kesällä ja alkusyksystä bleiseriä tulee käytettyä kevyenä takkina, kun taas näin ilmojen kylmetessä bleiseri on poolon päällä yksi lämmittävä kerros lisää, kun päälle heittää kunnon päällystakin. Miellän nahkan myös vahvasti syksyyn ja talveen, ja se tuo materiaalina kivaa kontrastia pehmeisiin neuleisiin sekä murtaa myös bleiserin tuomaa asiallista vaikutelmaa. Vielä tässä vaiheessa syksyä tämän lookin kanssa chunky sneakerit toimivat erittäin hyvin, mutta veikkaanpa ettei ole kovinkaan kauaa, kun paljaana vilkkuvat nilkat saa verhota nilkkureiden peittoon. Eivätpä nekään yhtään hullumpi valinta tämän asun kanssa!


Onko teillä jotain tiettyä hyvän fiiliksen tuovaa asua?

Tauluseinän uusi ilme

tiistai 17. syyskuuta 2019



*Yhteistyössä Desenion kanssa

Syksy on tunnetusti sitä aikaa vuodesta, kun tekee mieli tehdä pieniä ja suurempiakin uudistuksia kotiin. Jotenkin sitä katsoo kesän jälkeen kotia ihan uusin silmin, kun vihdoin rauhoittuu hyggeilemään kaikilta kesämenoiltaan pimenevien ja kylmenevien iltojen myötä. Eräs uudistusta kaivannut kohta kodissamme on jo pidemmän aikaa mielestäni ollut olohuoneen tauluseinä. Yhteistyössä suosikki julistetaulujen nettikauppani, Desenion, kanssa tauluseinä saikin kokonaan uuden ilmeen.


Aikaisemmin olohuoneemme tauluseinä koostui mustavalkoisista julistetauluista. Niitä tässä pari vuotta katselleena aloin kuitenkin kaivata jotain pehmeämpää ja raikkaampaa, sillä pelkkä musta ja valkoinen tuntuivat niin kovalta ja kontrastiselta yhdistelmältä. Tauluseinä saikin uuden, neutraalin sävymaailman, jossa on mustan ja valkoisen lisäksi harmaan ja beigen sävyjä. Taulujen ääriviivamaiset kuviot ja piirretyt muodot ovat mielestäni tyylikkäitä, kevyen näköisiä ja sopivat keskenään kauniisti yhteen. Tauluseinään saa myös kivasti vaihtelevuutta ja pehmeyttä, kun rikkoo mustien kehysten yhtenäistä linjaa lisäämällä sekaan valkoisia, tai muita eri värisiä kehyksiä.


Valitsemani taulut oikealta vasemmalle (suorat linkit tauluihin): Line Flower No1, Linee No2Curve Line Art, Antibes,  Painted Lines No2

Kaltaisilleni innokkaille syyssisustajille olisi myös tarjolla alekoodia - koodilla "HENNAS25" saat -25% alennusta Desenion julistevalkoimasta aikavälillä 17-19.9. Kannattaa siis olla ripeästi liikkeellä julistetaulukaupoilla! Huomioithan, että koodi ei koske kehyksiä eikä handpicked-, collaboration- tai persoonallisia julisteita.


Lontoo puhelimen läpi - matkakuulumisia, vinkkejä ja suosituksia

keskiviikko 11. syyskuuta 2019


Mitä olisikaan Lontoon reissu ilman perinteistä puhelinkoppikuvaa? Taustalla kohoava Westminster Abbey-kirkko oli kaikessa koristeellisuudessaan myös todellakin näkemisen arvoinen.
Käytiin pyörähtämässä London Eyessa, joka ei ehkä itselleni niin pakollinen juttu ollut, sillä omasta edellisestä Lontoon reissustani on sen verran lyhyempi aika, että näky yläilmoista oli vielä muistissa. Sen sijaan poikaystäväni edellisestä Lontoon visiitistä on jo kymmenisen vuotta, minkä vuoksi hän ymmärrettävästi halusi käydä keikkumassa yläilmoissa ihailemassa maisemia uudelleen! Oli vähän tylsää, että Big Ben oli rakennustelineitten ja pressujen peitossa, mutta onni onnettomuudessa siinä, että ollaan molemmat jo aikaisemmin nähty se. 
Jos Lontoossa kaipaa hyvää burgeria, suosittelen ehdottomasti Honest Burger-nimistä ravintolaa! Paikka on myös äänestetty Lontoon parhaimpien hampurilaismestojen joukkoon, ellei jopa parhaaksi, enkä käynnin jälkeen enää ihmettele yhtään, että miksi. Keliaakikkona iso plussa oli myös se, että ravintolan kaikki hampurilaiset oli saatavilla gluteenittomina, mikä ei todellakaan ole pohjoismaiden ulkopuolella mikään itsestäänselvyys. 
Yhtenä päivänä suunnattiin puistokävelyn kautta istuskelemaan iltapäiväkahveille Buckinghamin palatsin edustalle. Palatsi oli totta kai upea, ja tuossa portailla istuskellessa hyvällä säällä oli niin rentoa vain ihailla maisemia ja katsella ohi kulkevia ihmisiä.
Lontoon puistoista käytiin Buckingham Palace Gardensissa, jonka poikki kuljettiin Buckinghamin palatsille, sekä tietysti Hyde parkissa. Molemmat ovat niin kauniita ja viihtyisiä puistoja, ja molempiin oltiin myös viritelty pieniä aurinkotuoleja puistohengailua varten tuntivuokralla. Ilmassa ja puissa oli havaittavissa jo syksyistä fiilistä, mutta juuri tällaiset aurinkoiset alkusyksyn päivät ovat mielestäni aivan ihania puistokävelyille.
Selfridgesin ja Harrodsin hulppeat tavaratalot ovat ihan must nähdä Lontoossa, ja tietysti mekin käytiin niissä kiertelemässä ja ihastelemassa. Mitään ostoksia ei mukaan tarttunut, sillä rehellisesti sanottuna en uskoisi kykeneväni tekemään tuollaisissa paikoissa järkeviä ostopäätöksiä, ellei sitten olisi ennalta joku tietty tuote mielessä. Ihmispaljous, ympäristöstä tuleva ostamisen paine ja nopeatempoinen meininki eivät kyllä ainakaan omalla kohdallani tue fiksua ostopäätöstä. Mieluummin sovittelen rauhassa kotona esimerkiksi netistä tilattuja juttuja. Mutta anyways, nämä tavaratalot ovat kyllä itsessään suorastaan nähtävyyksiä!
Kesä meni, nythän voidaan jo sitten alkaa laskemaan päiviä jouluun? Näin on ainakin Selfridgesin ja Harrodsin mielestä! Molemmissa tavarataloissa jouluosastot oltiin laitettu jo kuntoon, ja päästiinkin fiilistelemään joululauluja ja koristeita jo hyvissä ajoin.
Notting Hill, tämä somekliseinen, mutta sitäkin ihanampi kaupunginosa on varmasti Lontoon alueista suosikkini! Rauhallinen, jopa vähän kylämäinen tunnelma ja Portobello Roadin suloiset värikkäät talot todellakin ihastuttivat. Olin tottakai varoittanut poikaystävääni myös etukäteen, että täällä sitten haluaisin muutamat(kymmenet) kuvat :D Jos haluaa nauttia rauhallisesta tunnelmasta, suosittelen käymään Notting Hillissä aamukävelyllä jokin arkiaamupäivä. 
Notting Hillissä sijaitsee myös eräs paljon hehkutusta osakseen saanut aamupala/brunssipaikka/kahvila, Farm Girl. Tämä Aussityylinen ruokapaikka tarjoaa gluteenittomia ja maidottomia vaihtoehtoja, kuten avocadotoasteja, smoothiebowleja, jotka ovat erityisesti omaan mieleeni. Farm Girl oli todellakin kaiken hehkutuksen arvoinen - hyvää ja terveellistä ruokaa, viihtyisä ja nätti sisustus ja ihmispaljoudesta huolimatta nopea palvelu.
Madame Tussauds on myös sellainen perinteinen Lontoo-juttu, joka haluttiin käydä kokemassa uudestaan. Oli hauska bongailla kaikkia tuttuja näyttelijöitä, laulajia ynnä muita tyyppejä, ja tottakai halusin myös yhteiskuvan lapsuuden idolini Britney Spearsin kanssa :D
Natural History Museum on upea paikka, jossa kannattaa todellakin käydä Lontoon visiitillä! Museo on lisäksi ilmainen, mikä on tosi hieno juttu. Me pyhitettiin yksi aamupäivä museossa kiertelylle.
Vähän matkarealismia peliin, nimittäin iltaeväät hotellilla. Meillä on usein tapana syödä reissussa aina päivällä jossain kunnon ravintolassa, ja iltaisin usein vaan napataan mukaan edullista takeawayta tai kaupasta jotain pientä evästä mukaan. 
Siinä missä haluan antaa suosituksia hyvistä ruokapaikoista, on myös mielestäni ihan reilua kertoa niistä ruokakokemuksista, joihin ei ole ollut niin tyytyväinen. Halusin käydä reissussa Elan cafessa, johon ihastuin sen suloisen sisustuksen ja vegaaniseen ruokaan painottuvan menun vuoksi. Paikka oli kuin olikin erittäin Instagrammable ja kaunis, mutta kaikki muu olikin sitten aika lailla pielessä. Palvelu oli sekavaa, useampiin pöytiin meidät mukaan lukien tuotiin vääriä juomia ja ruokia, eikä mitään ruokia ollut saatavilla gluteenittomana. Olisin kovasti halunnut tykätä paikasta, mutta siitä jäi aika huono fiilis.


Alkusyksyn fiiliksiä

tiistai 3. syyskuuta 2019


Parhaillaan vietetään syksyn toista päivää, vaikkei kyllä kelien puolesta vielä siltä tunnu. Miten kesäkuukaudet hurahtivatkin niin nopeasti, ja edessä on jo kokonaan uusi vuodenaika? Tämä syksy tulee olemaan mulle monella tapaa erilainen kuin aikaisemmat elämäni syksyt, minkä vuoksi halusin tulla jo ihan omien ajatusteni selkiyttämisen vuoksi tulla kirjoittelemaan tänne fiiliksiäni siitä.



Mun identiteettini on jollain tapaa perustunut siihen, että olen opiskelija. Joka vuosi ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen mulla on ollut syksyn alussa selvät sävelet jatkosta, sillä olen aina palannut koulun penkille. Tämänkin kesän jäljiltä palaan kouluun vielä hetkiseksi, mutta päätökseni opintojeni lopettamisesta konkretisoitui viimeistään siinä vaiheessa, kun ilmoittauduin yliopistolle läsnäolevaksi enää syyslukukaudeksi. Niin, valmistun tosiaan tämän syksyn aikana kasvatustieteen kandidaatiksi, ja siihen saa jäädä kyseinen ala ja yliopistopolkuni ainakin toistaiseksi. Sen jälkeen elämä onkin aika avoinna, mikä samalla on todella vapauttava, mutta samalla hieman turvattomuuden tunnetta luova ajatus.

Tämän kesän ajan olen saanut totutella ajatukseen siitä, että en enää tiedäkään oman elämäni kulkua niin valtavan pitkälle, kun olin luullut tietäväni. Tottakai minulla on pidemmän ja lyhyemmänkin aikavälin suunnitelmia, tavoitteita ja unelmia, mutta minun on täytynyt tietyllä tapaa nöyrtyä sille, että omia suunnitelmiaan ei aina voikaan kellontarkasti ja orjallisesti noudattaa. Välillä elämä vaan tapahtuu, asioista kasvaa irti ja omat mielenkiinnonkohteet muuttuvat, eikä se, mikä joskus tuntui siltä asialta, jota halusi maailman eniten, tunnukaan siltä enää. Vaikka kaikki tuntuukin tällä hetkellä epävarmemmalta kuin koskaan, oloni on silti oudon levollinen. Oudon levollinen siksi, että voisin tituleerata itseäni, tai ainakin entistä itseäni, maailman pahimmaksi etukäteisstressaajaksi ja yliajattelijaksi. Ehkä tässäkin asiassa on tapahtunut sitä kuuluisaa henkistä kasvua, sillä jos jotain olen oppinut tämän vuoden ja etenkin sen alun vaikeiden päätösten myötä, on luottamus omaan itseeni ja elämään. Mulla on sellainen jännä kutina siitä, että tämä kaikki vie mua kohti sitä oikeaa, mulle sopivampaa suuntaa.


Ehkä tämän postauksen tarkoitus oli omien  fiilisteni ulos saamisen lisäksi myös se, että halusin vain sanoa, että on ihan ok, jos omat suunnitelmat muuttuvat tai ovat auki. Ei ole mikään häpeä, ettei tänä syksynä tapahdu mitään maata mullistavaa tai uutta, kuten esimerkiksi kouluun pääsy. Siitä huolimatta olen myös silti ehdottoman onnellinen niiden puolesta, joilla tänä syksynä tapahtuu elämässä jotain toivottua muutosta. Toivon kaikille teille ihanaa alkavaa syksyä, missä tilanteessa elämässä sitten olettekaan

Miten yhdistää valkoinen paitapusero loppukesän asuissa? Osa 2

tiistai 20. elokuuta 2019


Mielestäni kesän ja syksyn välimaasto sekä alkusyksy ovat todella kivoja aikoja pukeutumisen kannalta, sillä silloin saa ikään kuin sekoittaa parhaat palat kesä- ja syyspukeutumisesta keskenään. Tämänkin asun voisin niin hyvin kuvitella joko viileään kesäpäivään, tai sitten lämpimämpään alkusyksyiseen päivään. Vaikka tämä asu koostuu niinkin "tylsistä" perusvaatekappaleista, kuin valkoisesta paitapuserosta ja mustista farkuista, sain mielestäni koottua näiden vaatekaapin kulmakivien ympärille tyylikkään kokonaisuuden.




Kun lähden kokoamaan yksinkertaisten vaatekappaleiden ympärille asukokonaisuutta, kiinnitän erityisesti huomiota asusteisiin. Esimerkiksi tässä asussa kaksi mielenkiitoisuutta tuovaa juttua ovat näyttävät korvakorut ja pyöreä korilaukku. Kesäiset släbärit menevät hameiden ja mekkojen lisäksi myös tosi kivasti myös farkkujen kanssa!





Maailman helpoin asu viileille kesäpäiville

keskiviikko 7. elokuuta 2019


En edes halua tietää kuinka monta kertaa olen blogissani todennut tämän, mutta mulle pukeutumisessa yksinkertaisuus ja vaatteiden helppo yhdisteltävyys ovat ihan ykkösjuttuja. Jätän suosiolla ne kaikista edgyimmät trendit välistä, enkä ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi monimutkaisissa asuissa. Luotan siihen, että perusvaatekappaleilla pärjää todella pitkälle, ja niihin voi halutessaan lisätä särmää erilaisilla asusteilla ja kengillä. Tällaisten perusvaatekappaleiden ympärille kootussa asussa olenkin huidellut menemään muutamina viimeisinä viileämpinä kesäpäivinä.


Viimeikaisten kelien myötä on pitänyt käyttää vähän luovuutta sen suhteen, että pysyisi lämpimänä, muttei kuitenkaan näyttäisi vielä täysin syksyiseltä. Tähän välikauteen bleiserit ovatkin ihan erinomaisia vaatteita, sillä ne ovat kuin ohkaisia takkeja! Bleiserin kanssa voi oikeastaan pukea ihan minkä tahansa kesäisen asun, kuten mullakin näissä kuvissa on ihan vaan revityt farkut ja valkoinen toppi. Asun ollessa muuten rento, bleiseri tuo hieman skarppiutta lookkiin. Itse olen ihan rakastunut tähän viimevuonna alesta bongaamaani ruutubleiseriin, sillä siinä on mun silmääni juuri täydellinen ruutukuosi ja sopivan oversized malli - vaikkakin poikaystäväni sitä uutistenlukijan takiksi nimittääkin :D




Miten yhdistää valkoinen paitapusero loppukesän asuissa? Osa 1

torstai 1. elokuuta 2019



Olen saanut teiltä kovasti hyvää palautetta saman vaatteen yhdistelyä käsittelevistä postaussarjoista, joten siksipä päätin laittaa uuden postaussarjan tulille! Tällä kertaa kyseessä on niinkin simppeli vaate, kuin perus valkoinen paitapusero. Itse olen vasta viime aikoina herännyt tämän vaatteen ihanuuteen, sillä mahdollisuudet sen kanssa ovat rajattomat. Jotta postaussarjalle saataisiin kuitenkin jonkinnäköinen loppu jossain vaiheessa, otin valkoisen paitapuseron sisältävien asujen kriteeriksi sen, että ne sopivat loppukesään!



Ennen ajattelin klassisen perus valkoisen paitapuseron olevan tylsä vaate, mutta kuinka väärässä olinkaan! Sen ympärille pystyy luomaan mitä mielenkiintoisimpia kokonaisuuksia. Mielestäni valkoinen paitapusero on parhaimmillaan hieman väljässä mallissa. Oma puseroni on myös malliltaan hieman väljä, siinä on 3/4 hihat ja kaunis solmuyksityiskohta edessä. Lisäksi se laskeutuu niin, että se on takaa pidempi ja edestä hieman lyhyempi, paidan helman jäädessä imartelevasti juuri vyötärön kohdalle. Tämän mallisia paitapuseroita muuten suosittelen, jos tuntuu siltä, että tavallinen suora paitapusero saa vyötärön katoamaan olemattomiin.


Postaussarjan ensimmäisessä osassa yhdistin valkoisen paitapuseron farkkuhameeseen ja valkoisiin chunky sneakereihin. Valkoinen ja farkku ovat pettämätön  yhdistelmä, ja tähän klassiseen komboon pientä särmää ja rentoutta tuovat chunky sneakerit. Vielä alkuvuodesta vannoin, etten näitä "rumia lenkkareita" koskaan jalkaani laittaisi, mutta niin se mieli vaan muuttuu ja nykyisin nämä ovat musta ihan super coolit.

Mitä te pidätte tästä tavasta yhdistää valkoinen paitapusero?




Kesän suosikkiasusteeni top 3

maanantai 15. heinäkuuta 2019


Simpukka- ja roikkuvat helmikorvikset

Vaikka helmikorvisten ikiaikaiseksi faniksi tunnustaudunkin, tänä keväänä mua ovat erityisesti ihastuttaneet riippuvia helmiä sisältävät korvikset. Viimeisimmäksi korvakoruihastuksekseni ovat sen sijaan osoittautuneet simpukkakorvakorut! Ne ovat ihanan kesäiset ja sopivat niin siistiin, hempeään, rentoon kuin festarityyliseen lookkiin.


Korilaukut

Korilaukut eivät ole viime kesän jäljiltä lakanneet ihastuttamasta mua, sen sijaan ihastukseni niihin vain kasvaa kasvamistaan! Ne ovat varmasti kesäisimpiä laukkuja mitä vain voi olla, ja niitä löytyy vaikka missä erilaisiin tarpeisiin sopivissa malleissa. Omasta korilaukkukokoelmastani löytyy niin pyöreä pikkulaukku, pyöreillä kahvoilla varustettu isompi laukku, äidiltäni peritty kassimaisempi laukku sekä viimeisimpänä kirppikseltä bongaamani keskikokoinen crossbody-mallinen pyöreä laukku. Ja joo, tiedän, ei enempää korilaukkuja mulle! :D


Lierihatut

Lierihattu päässä en voi olla tuntematta itseäni tyylikkääksi - sitä tuntee olevansa kuin mikäkin hieno lady, kun tepastelee menemään sellainen päässä. Tyylikkyytensä lisäksi lierihattu on etenkin aurinkoisina ja kuumina päivinä sekä lämpimissä matkakohteissa käytännöllinen, sillä se suojaa päätä sekä kasvojen, kaulan ja dekolteen ihoa. Etenkin alkukesän paahteisena Santorinin reissupäivänä lierihattu osoittautui ihan täydelliseksi asustevalinnaksi. Voin vain kuvitella, kuinka huono olo siinä kuumuudessa ja porotuksessa olisi tullut ilman!

Mikä on sun kesäasusteiden top 3?

Vuoden puolivälissä - mitä olen oppinut?

perjantai 5. heinäkuuta 2019



Pari päivää sitten tajusin sen: hemmetti, tässähän mennään jo vuoden puolessa välissä! Ajatus on samaan aikaan todella innostava, mutta samalla myös hieman ahdistava. Tässä vuodessahan on toinen puolikas vuosi aikaa ja mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, mutta toisaalta, mihin ihmeeseen se toinen puolikas oikein katosi?! Mielestäni uuden vuoden alut, syksy ja myös tämä vuoden puolivälikin ovat hyviä saumoja pysähtyä miettimään sitä, mihin suuntaan sitä elämässään oikein kulkee. Tehdä sellaista pientä itsereflektiota ja esittää itselleen kysymyksiä siitä, tuntuuko elämän suunta hyvältä ja oikealta, kaipaisiko jollekin elämän osa-alueelle muutosta vai vaikuttaako siltä, että elämä rullaa omalla painollaan oikeastaan aika hyvin just nyt? Vähintään yhtä tärkeää henkisen kasvun kannalta on pysähtyä miettimään sitä, mitä on itselle merkityksellisen ajanjakson aikana oikein oppinut. Itse koen tämän vuoden puolivälin hyväksi stopiksi näiden asioiden pohtimiselle, ja ajattelinkin jakaa muutaman ajatuksen siihen liittyen, millaisia opetuksia nämä vuoden ensimmäiset kuusi kuukautta ovat minulle tarjonneet.


Itseäni varten eläminen.

Viimeinen puolikas vuosi on opettanut mulle rohkeutta tehdä päätöksiä kuunnellen omaa sydäntäni ja sisäistä ääntäni, enkä ole antanut toisten käsityksille itsestäni enää niin suurta jalansijaa elämässäni. Tein kevään aikana lopullisen päätöksen siitä, että tulen lopettamaan opintoni yliopistossa kesken, ja että tulen vaihtamaan kokonaan alaa. Päätös oli noin puolitoistavuotinen prosessi, joka vaati noin vuoden verran itseni kyseenalaistamista, soimaamista ja sättimistä, ja lopulta viimeisen puolen vuoden aikana päätökseni hyväksymistä, vapautumisen ja jopa sisäisen rauhan tunnetta. Toisin sanoen olen siis pitkällisen rohkeuden keräämisen jälkeen oppinut elämään itseäni varten. 



Omista rajoista kiinni pitäminen ihmissuhteissa.

Vuoden alussa asetin itselleni tavoitteeksi olla suorempi sen suhteen, mitä ajattelen ja sanoa ääneen, jos minua häiritsee jokin läheisissä ihmissuhteissani. Tästä olen pitänyt kiinni, ja olen huomannut itsessäni suurtakin kehitystä jo ihan vain kuuden kuukauden aikana. Olen ennen ollut todella taipuvainen ottamaan muiden ihmisten ja maailman murheet omakseni, ja ollut valmis auttamaan, kuuntelemaan ja tukemaan muita ihan tappiin asti, jopa oman hyvinvointini kustannuksella. Empaattisuus on minuun sisään rakennettu piirre, enkä tule pääsemään siitä yli enkä ympäri. Vaikka olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että piirteenä se on kaunis, ei vertauskuvallisesti omasta kupista voi kaataa muille, jos se on tyhjä. Onkin siis ihan ensiarvoisen tärkeää osata pitää huolta omasta jaksamisestaan niin ihmissuhteiden kuin muillakin elämän osa-alueiden suhteen. Maailmaan mahtuu myös ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan kaiken hyödyn irti toisten herkkyydestä, empaattisuudesta ja auttamisen halusta, minkä vuoksi on erittäin tärkeää osata pitää omia puoliaan. Omista rajoista kiinni pitämisen kautta olen oppinut tervettä itsekunnioitusta, enkä enää rupea palvelemaan toisten ihmisten tarpeita, jos ne loukkaavat omia rajojani.


On täysin okei edetä elämässä omassa tahdissa.

Ei tarvitse päästä suoraan jatko-opiskelemaan lukiosta tai amiksesta valmistuttua. Ei tarvitse tiettyyn ikään mennessä olla hienoa titteliä tai upeaa työuraa. Ei tarvitse tiettyyn ikään mennessä tai edes koskaan olla parisuhdetta, perhettä, omistusasuntoa tai mitä lie. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tai aikataulua elää hyvää ja merkityksellistä elämää, vaikka yhteiskunnan paineet yrittäisivätkin meille muuta viestittää. Uskon, että meistä jokainen tuntee sisimmässään sen, mikä tuntuu milläkin hetkellä elämässä hyvältä, ja sen pohjalta voi jatkaa elämää samalla polulla tai siltä tuntuessa vaihtaa suuntaa tai hidastaa tahtia. 

Onko teilläkin tapana pysähtyä jonain tiettynä aikana vuodesta pohtimaan oman elämän suuntaa?

Kuvankäsittely - mikä on okei ja mikä ei?

perjantai 28. kesäkuuta 2019


Olen viimeaikoina kuunnellut muutamia podcast-jaksoja, joissa aiheena on ollut kuvankäsittely ja eritoten se, milloin kuvankäsittely menee yli. Jaksot ovat herättäneet mielessäni paljonkin ajatuksia, jotka halusin jakaa tämän postauksen muodossa - koskeehan aihe nimittäin vahvasti myös minua, joka tuotan sisältöä someen. Lisäksi aiheesta on mielestäni myös tärkeää puhua ihan medialukutaidonkin nimissä, sillä on tärkeää tuoda esille sitä, kuinka paljon näkymätöntä työtä ja toisaalta myös totuuden vääristelyä sen "täydellisen" kuvan takana voikaan olla.

Haluan ihan ensiksi sanoa, että pidän kuvankäsittelystä todella paljon. Se on kuin oma kiehtova maailmansa! Voisin viettää (ja usein vietänkin) tunteja säädellen kuvien valotuksia ja sävyjä, kokeillen tyylillisesti erilaisia editointitapoja ja perehtyen Photoshop-ohjevideoihin Youtubessa. Kuvanmuokkaus on mielestäni oma taiteen lajinsa, jossa näkyy tekijänsä kädenjälki. Kuvankäsittelyn kautta voi toteuttaa itseään samanlailla kuin muussakin taiteessa. Itse olen kuvankäsittelijänä melko maltillinen, ja pyrin ajoittamaan jo itse kuvaustilanteen valoisaan aikaan ja kameran asetukset sellaisiksi, ettei voimakkaalle jälkikäsittelylle ole tarvetta. Yleensä kuvia muokatessani säädän perus valotukset ja kontrastit kuntoon, ja varmasti eniten muutosta kuvissani kokee niiden sävymaailma.

Kuvassa vasemmalla täysin editoimaton kuva. Oikealla puolella käsitelty kuva, jossa olen säätänyt valotusta, sävyjä ja editoinut pois toisen käteni, jonka sivulla heiluminen häiritsi muuten mielestäni hyvin onnistunutta kuvaa.

Kuvankäsittelyllä on kuitenkin varjopuolensa. Ongelmalliseksi koen kuvankäsittelyn silloin, kun omaa ulkonäköä ruvetaan vääristelemään radikaalisti. Oman ulkonäön muokkaamiseen ei nykyisin tarvita mitään järeitä ammattilaiskäyttöön suunnattuja kuvanmuokkausohjelmia, vaan kuka tahansa voi ladata vaikka puhelimeensa jonkun tähän tarkoitukseen suunnatun sovelluksen, jolla aikaansaadut muutokset voivat olla niin hienovaraisia, ettei niitä välttämättä edes huomaa ilman sen syvempää perehtymistä. Vain muutaman napautuksen päässä ovat valkoisemmat hampaat, kirkkaammat silmät, tummempi rusketus, selluliitittomat reidet ja sileä iho. Nykyajan muutos tähän suuntaan on mielestäni jopa aika pelottavaakin! Tällaista kuvankäsittelyä en henkilökohtaisesti koe hyväksyttäväksi, sillä se ajaa itseä kauemmaksi oman ulkonäkönsä hyväksymisestä sekä on omiaan lisäämään ulkonäköpaineita oman itsen lisäksi myös muille.

Sen sijaan mun mielestä on täysin okei ja ymmärrettävää, että haluaa valita itsestä julkaistaviin kuviin ne kaikista edustavimmat otokset. Uskon myös, että ihmiset ovat tietoisia parhaista ja "huonommista" puolistaan, ja niitä halutaan erityisesti tuoda esiin tai jättää tuomatta esiin kuvissa, mikä on myös aivan yhtä okei. En myöskään koe epäaidoksi tai ongelmalliseksi sitä, jos kuvankäsittelyn avulla omasta ulkonäöstä muokataan pois jotain sellaista, mikä ei ole olennainen ja pysyvä osa sitä, kuten esimerkiksi satunnainen kasvoihin ilmestynyt finni tai hullun kokoinen mustelma jalassa. Edellä mainittuja esimerkkejä muokkaan myös itse pois omista kuvistani.


Toinen ehkä ei niin voimakkaasti pinnalla ollut asia kuvankäsittelyssä on myös kuvan taustan muokkaaminen. Tämän suhteen olen kokoenut olevani ehkä vähän hyväksyväisemmällä linjalla verrattuna enemmistöön! En koe ongelmalliseksi sitä, jos haluaa esimerkiksi korostaa auringonlaskun kauniita sävyjä, taivaan sinisyyttä tai hillitä kuvassa liian voimakkaasti korostuvaa vihreän sävyä. Mun mielestä on myös ihan hyväksyttävää editoida pois tahra tai ryppy vaatteesta tai roska, joka on häiritsevässä kohtaa kuvassa. Ei ole mielestäni myöskään mitenkään tuomittavaa vaihtaa taustaseinän värisävyä tai poistaa kuvasta vaikka roskis tai katulamppu, joka on tyhmässä kohtaa. En suhtaudu kielteisesti siihen, jos joku haluaa lisätä kuvaansa taustalle jotain, mikä sinne hänen mielestään sopii, kunhan sen vaan tekee taitavasti ja tyylikkäästi. Oikeastaan ainoastaan se näyttää mielestäni tosi tökeröltä, jos kuvan henkilö on "leikkaa ja liimaa"-periaatteella siirretty kokonaan toiseen ympäristöön.

Miten te suhtaudutte kuvankäsittelyyn? Missä menee teidän mielestänne raja?
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2019 Henna Seppälä