Slider

Kesän suosikkiasusteeni top 3

maanantai 15. heinäkuuta 2019


Simpukka- ja roikkuvat helmikorvikset

Vaikka helmikorvisten ikiaikaiseksi faniksi tunnustaudunkin, tänä keväänä mua ovat erityisesti ihastuttaneet riippuvia helmiä sisältävät korvikset. Viimeisimmäksi korvakoruihastuksekseni ovat sen sijaan osoittautuneet simpukkakorvakorut! Ne ovat ihanan kesäiset ja sopivat niin siistiin, hempeään, rentoon kuin festarityyliseen lookkiin.


Korilaukut

Korilaukut eivät ole viime kesän jäljiltä lakanneet ihastuttamasta mua, sen sijaan ihastukseni niihin vain kasvaa kasvamistaan! Ne ovat varmasti kesäisimpiä laukkuja mitä vain voi olla, ja niitä löytyy vaikka missä erilaisiin tarpeisiin sopivissa malleissa. Omasta korilaukkukokoelmastani löytyy niin pyöreä pikkulaukku, pyöreillä kahvoilla varustettu isompi laukku, äidiltäni peritty kassimaisempi laukku sekä viimeisimpänä kirppikseltä bongaamani keskikokoinen crossbody-mallinen pyöreä laukku. Ja joo, tiedän, ei enempää korilaukkuja mulle! :D


Lierihatut

Lierihattu päässä en voi olla tuntematta itseäni tyylikkääksi - sitä tuntee olevansa kuin mikäkin hieno lady, kun tepastelee menemään sellainen päässä. Tyylikkyytensä lisäksi lierihattu on etenkin aurinkoisina ja kuumina päivinä sekä lämpimissä matkakohteissa käytännöllinen, sillä se suojaa päätä sekä kasvojen, kaulan ja dekolteen ihoa. Etenkin alkukesän paahteisena Santorinin reissupäivänä lierihattu osoittautui ihan täydelliseksi asustevalinnaksi. Voin vain kuvitella, kuinka huono olo siinä kuumuudessa ja porotuksessa olisi tullut ilman!

Mikä on sun kesäasusteiden top 3?

Vuoden puolivälissä - mitä olen oppinut?

perjantai 5. heinäkuuta 2019



Pari päivää sitten tajusin sen: hemmetti, tässähän mennään jo vuoden puolessa välissä! Ajatus on samaan aikaan todella innostava, mutta samalla myös hieman ahdistava. Tässä vuodessahan on toinen puolikas vuosi aikaa ja mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, mutta toisaalta, mihin ihmeeseen se toinen puolikas oikein katosi?! Mielestäni uuden vuoden alut, syksy ja myös tämä vuoden puolivälikin ovat hyviä saumoja pysähtyä miettimään sitä, mihin suuntaan sitä elämässään oikein kulkee. Tehdä sellaista pientä itsereflektiota ja esittää itselleen kysymyksiä siitä, tuntuuko elämän suunta hyvältä ja oikealta, kaipaisiko jollekin elämän osa-alueelle muutosta vai vaikuttaako siltä, että elämä rullaa omalla painollaan oikeastaan aika hyvin just nyt? Vähintään yhtä tärkeää henkisen kasvun kannalta on pysähtyä miettimään sitä, mitä on itselle merkityksellisen ajanjakson aikana oikein oppinut. Itse koen tämän vuoden puolivälin hyväksi stopiksi näiden asioiden pohtimiselle, ja ajattelinkin jakaa muutaman ajatuksen siihen liittyen, millaisia opetuksia nämä vuoden ensimmäiset kuusi kuukautta ovat minulle tarjonneet.


Itseäni varten eläminen.

Viimeinen puolikas vuosi on opettanut mulle rohkeutta tehdä päätöksiä kuunnellen omaa sydäntäni ja sisäistä ääntäni, enkä ole antanut toisten käsityksille itsestäni enää niin suurta jalansijaa elämässäni. Tein kevään aikana lopullisen päätöksen siitä, että tulen lopettamaan opintoni yliopistossa kesken, ja että tulen vaihtamaan kokonaan alaa. Päätös oli noin puolitoistavuotinen prosessi, joka vaati noin vuoden verran itseni kyseenalaistamista, soimaamista ja sättimistä, ja lopulta viimeisen puolen vuoden aikana päätökseni hyväksymistä, vapautumisen ja jopa sisäisen rauhan tunnetta. Toisin sanoen olen siis pitkällisen rohkeuden keräämisen jälkeen oppinut elämään itseäni varten. 



Omista rajoista kiinni pitäminen ihmissuhteissa.

Vuoden alussa asetin itselleni tavoitteeksi olla suorempi sen suhteen, mitä ajattelen ja sanoa ääneen, jos minua häiritsee jokin läheisissä ihmissuhteissani. Tästä olen pitänyt kiinni, ja olen huomannut itsessäni suurtakin kehitystä jo ihan vain kuuden kuukauden aikana. Olen ennen ollut todella taipuvainen ottamaan muiden ihmisten ja maailman murheet omakseni, ja ollut valmis auttamaan, kuuntelemaan ja tukemaan muita ihan tappiin asti, jopa oman hyvinvointini kustannuksella. Empaattisuus on minuun sisään rakennettu piirre, enkä tule pääsemään siitä yli enkä ympäri. Vaikka olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että piirteenä se on kaunis, ei vertauskuvallisesti omasta kupista voi kaataa muille, jos se on tyhjä. Onkin siis ihan ensiarvoisen tärkeää osata pitää huolta omasta jaksamisestaan niin ihmissuhteiden kuin muillakin elämän osa-alueiden suhteen. Maailmaan mahtuu myös ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan kaiken hyödyn irti toisten herkkyydestä, empaattisuudesta ja auttamisen halusta, minkä vuoksi on erittäin tärkeää osata pitää omia puoliaan. Omista rajoista kiinni pitämisen kautta olen oppinut tervettä itsekunnioitusta, enkä enää rupea palvelemaan toisten ihmisten tarpeita, jos ne loukkaavat omia rajojani.


On täysin okei edetä elämässä omassa tahdissa.

Ei tarvitse päästä suoraan jatko-opiskelemaan lukiosta tai amiksesta valmistuttua. Ei tarvitse tiettyyn ikään mennessä olla hienoa titteliä tai upeaa työuraa. Ei tarvitse tiettyyn ikään mennessä tai edes koskaan olla parisuhdetta, perhettä, omistusasuntoa tai mitä lie. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tai aikataulua elää hyvää ja merkityksellistä elämää, vaikka yhteiskunnan paineet yrittäisivätkin meille muuta viestittää. Uskon, että meistä jokainen tuntee sisimmässään sen, mikä tuntuu milläkin hetkellä elämässä hyvältä, ja sen pohjalta voi jatkaa elämää samalla polulla tai siltä tuntuessa vaihtaa suuntaa tai hidastaa tahtia. 

Onko teilläkin tapana pysähtyä jonain tiettynä aikana vuodesta pohtimaan oman elämän suuntaa?

Kuvankäsittely - mikä on okei ja mikä ei?

perjantai 28. kesäkuuta 2019


Olen viimeaikoina kuunnellut muutamia podcast-jaksoja, joissa aiheena on ollut kuvankäsittely ja eritoten se, milloin kuvankäsittely menee yli. Jaksot ovat herättäneet mielessäni paljonkin ajatuksia, jotka halusin jakaa tämän postauksen muodossa - koskeehan aihe nimittäin vahvasti myös minua, joka tuotan sisältöä someen. Lisäksi aiheesta on mielestäni myös tärkeää puhua ihan medialukutaidonkin nimissä, sillä on tärkeää tuoda esille sitä, kuinka paljon näkymätöntä työtä ja toisaalta myös totuuden vääristelyä sen "täydellisen" kuvan takana voikaan olla.

Haluan ihan ensiksi sanoa, että pidän kuvankäsittelystä todella paljon. Se on kuin oma kiehtova maailmansa! Voisin viettää (ja usein vietänkin) tunteja säädellen kuvien valotuksia ja sävyjä, kokeillen tyylillisesti erilaisia editointitapoja ja perehtyen Photoshop-ohjevideoihin Youtubessa. Kuvanmuokkaus on mielestäni oma taiteen lajinsa, jossa näkyy tekijänsä kädenjälki. Kuvankäsittelyn kautta voi toteuttaa itseään samanlailla kuin muussakin taiteessa. Itse olen kuvankäsittelijänä melko maltillinen, ja pyrin ajoittamaan jo itse kuvaustilanteen valoisaan aikaan ja kameran asetukset sellaisiksi, ettei voimakkaalle jälkikäsittelylle ole tarvetta. Yleensä kuvia muokatessani säädän perus valotukset ja kontrastit kuntoon, ja varmasti eniten muutosta kuvissani kokee niiden sävymaailma.

Kuvassa vasemmalla täysin editoimaton kuva. Oikealla puolella käsitelty kuva, jossa olen säätänyt valotusta, sävyjä ja editoinut pois toisen käteni, jonka sivulla heiluminen häiritsi muuten mielestäni hyvin onnistunutta kuvaa.

Kuvankäsittelyllä on kuitenkin varjopuolensa. Ongelmalliseksi koen kuvankäsittelyn silloin, kun omaa ulkonäköä ruvetaan vääristelemään radikaalisti. Oman ulkonäön muokkaamiseen ei nykyisin tarvita mitään järeitä ammattilaiskäyttöön suunnattuja kuvanmuokkausohjelmia, vaan kuka tahansa voi ladata vaikka puhelimeensa jonkun tähän tarkoitukseen suunnatun sovelluksen, jolla aikaansaadut muutokset voivat olla niin hienovaraisia, ettei niitä välttämättä edes huomaa ilman sen syvempää perehtymistä. Vain muutaman napautuksen päässä ovat valkoisemmat hampaat, kirkkaammat silmät, tummempi rusketus, selluliitittomat reidet ja sileä iho. Nykyajan muutos tähän suuntaan on mielestäni jopa aika pelottavaakin! Tällaista kuvankäsittelyä en henkilökohtaisesti koe hyväksyttäväksi, sillä se ajaa itseä kauemmaksi oman ulkonäkönsä hyväksymisestä sekä on omiaan lisäämään ulkonäköpaineita oman itsen lisäksi myös muille.

Sen sijaan mun mielestä on täysin okei ja ymmärrettävää, että haluaa valita itsestä julkaistaviin kuviin ne kaikista edustavimmat otokset. Uskon myös, että ihmiset ovat tietoisia parhaista ja "huonommista" puolistaan, ja niitä halutaan erityisesti tuoda esiin tai jättää tuomatta esiin kuvissa, mikä on myös aivan yhtä okei. En myöskään koe epäaidoksi tai ongelmalliseksi sitä, jos kuvankäsittelyn avulla omasta ulkonäöstä muokataan pois jotain sellaista, mikä ei ole olennainen ja pysyvä osa sitä, kuten esimerkiksi satunnainen kasvoihin ilmestynyt finni tai hullun kokoinen mustelma jalassa. Edellä mainittuja esimerkkejä muokkaan myös itse pois omista kuvistani.


Toinen ehkä ei niin voimakkaasti pinnalla ollut asia kuvankäsittelyssä on myös kuvan taustan muokkaaminen. Tämän suhteen olen kokoenut olevani ehkä vähän hyväksyväisemmällä linjalla verrattuna enemmistöön! En koe ongelmalliseksi sitä, jos haluaa esimerkiksi korostaa auringonlaskun kauniita sävyjä, taivaan sinisyyttä tai hillitä kuvassa liian voimakkaasti korostuvaa vihreän sävyä. Mun mielestä on myös ihan hyväksyttävää editoida pois tahra tai ryppy vaatteesta tai roska, joka on häiritsevässä kohtaa kuvassa. Ei ole mielestäni myöskään mitenkään tuomittavaa vaihtaa taustaseinän värisävyä tai poistaa kuvasta vaikka roskis tai katulamppu, joka on tyhmässä kohtaa. En suhtaudu kielteisesti siihen, jos joku haluaa lisätä kuvaansa taustalle jotain, mikä sinne hänen mielestään sopii, kunhan sen vaan tekee taitavasti ja tyylikkäästi. Oikeastaan ainoastaan se näyttää mielestäni tosi tökeröltä, jos kuvan henkilö on "leikkaa ja liimaa"-periaatteella siirretty kokonaan toiseen ympäristöön.

Miten te suhtaudutte kuvankäsittelyyn? Missä menee teidän mielestänne raja?

5 kotimaan kohdetta, joissa haluan käydä kesällä

tiistai 25. kesäkuuta 2019



Kesäisin monet Suomen kaupungeista ovat parhaimmillaan, ja kesäinen Suomi onkin mun mielestä ihan valtavan kaunis. Kotimaan matkailua tuleekin harrastettua ihan erityisen paljon kesäisin, mistä sainkin idean listata alle 5 kohdetta, joissa haluan vierailla, tai joissa olen jo käväissyt tämän kesän aikana!


Hanko

Hangossa tuli käytyä ensimmäistä kertaa viime kesänä, ja haluan todellakin vakiinnuttaa ainakin yhden Hankoreissun osaksi joka kesäisiä traditioita. Viime kesänä käytiin Hangossa syömässä Skifferissä ja kierreltiin vanhoilla puutaloilla, kauniilla rannoilla sekä rantakallioilla. Hangossa voisi olla myös aivan ihanaa vuokrata polkupyörät, ja kierrellä paikkaa niiden avulla. Paikkaan olisi ihana jäädä myös kokonaiseksi viikonlopuksi yöpyen jossakin rannan tuntumassa olevista kauniista pitsihuviloista!

Porvoo 

Porvoon vanha kaupunki on joka kesän must! Vanhat pastellisävyiset puutalot, pikkuputiikit ja ihanat ravintolat sekä kahvilat tekevät Porvoosta ihan omanlaisensa. Ravintoloista suosittelen Zum Beispieliä ja liikkeistä kuvankaunista By Pia'sia!



Turku

Turussa on tullut käytyä viimeksi pari vuotta sitten. Turku vaikuttaa kuitenkin jokirantoineen päivineen aivan ihanalta kesäkaupungilta, johon olisi kiva päästä tekemään päivävisiitti jossain vaiheessa kesää. Lisäksi olen halunnut päästä testaamaan Turussa jo pitkään Kembuz Cafe-nimisen kahvilan, josta saa ainakin super herkullisen näköisiä smoothie bowleja.

Naantali

Naantali on mun kesäreissukohdelistan uusin tulokas, jonka voisi ehkä yhdistää myös Turun päiväreissuun! Naantalissa haluaisin nähdä ainakin vanhan kaupungin ja käydä herkuttelemassa maailman parhaina mainostettuina vohveleilla Amandis-kahvilassa. Myös Kultarannan seudu ja saaristomaisemien näkeminen houkuttelisivat!

Yyteri 

Yyterin ranta on aivan ainutlaatuinen, ja leukani kirjaimellisesti loksahti auki, kun näin sen! En rehellisesti sanottuna ole tiennyt, että Suomessa voi olla tällaisia rantoja. Vaikka postauksen kuvien ottamispäivänä ei ollut ihan biitsikelit, niin oli paikka silti todellakin näkemisen arvoinen. Voin vain kuvitellam, kuinka ihana paikka on silloin, kun rantakelit ovat kohdillaan!



Millaisia kohteita sun kotimaanmatkailu-bucketlistiltä löytyy? Kuulisin myös mielelläni teidän vinkkejä kohteisiin!

Päivä Santorinilla

tiistai 18. kesäkuuta 2019


Pitkäaikainen unelmani toteutui, kun päästiin viimekuisella Kreetan matkallamme toteuttamaan päiväreissu Santorinin saarelle. Lähdettiin aikaisin aamulla Kreetalta Rethymnon-nimisen kaupungin satamasta liikkeelle laivalla, jolla matka Santorinille kesti noin 3 tuntia. Laivamatka oli itsessään hassu kokemus, nimittäin laivaan meno oli yhtä hoputusta ja sekasortoa, mutta laivan sisällä sen sijaan hyvinkin järjestelmällistä, sillä kaikille oli annettu omat numeroidut paikat. Santoriniin saavuttiin jollekin saaren länsipuolen satamista (ei suoraan sanottuna mitään hajua, että mihin), ja sieltä bussit lähtivät vuoren seinämää pitkin serpentiinitietä ylöspäin. Vaikka mä en korkeita paikkoja pelkää, niin olin silti ihan kuumotuksissa tuon bussimatkan ajan, sillä tie oli kapea ja kääntymiskohdat todella ahtaita. Puhumattakaan siitä millainen pudotus alas olisi ollut, jos käännös olisikin mennyt vähän liian pitkäksi! Tästä jännitysmomentista huolimatta kaikki meni tosi hyvin, ja matka sai jatkua kohti Oìan kylää, jonka näkemisestä oli haaveillut jo kauan.


Rehellisesti sanottuna Oìan kylä pääsi kauneimpien näkemieni paikkojen top kolmoseen. Näky oli jotain aivan ainutlaatuista, tasan yhtä kaunista kuin kuvissakin - kirjaimellisesti ihan kuin olisi postikortissa kävellyt! Tämä valkoisten talojen täyttämä ja sinikupolisten kirkkojen koristama kylä todellakin saavutti erityisen paikan sydämessäni. Ainoa juttu, mikä jäi vähän kaivelemaan, oli se, että paikassa kiertelyyn oli todella vähän aikaa. Yhteiskuljetuksessa liikkeellä ollessa selvää on se, että yhteisistä aikatauluista on pidettävä kiinni, mutta mielelläni olisin jäänyt tänne vielä muutamaksi tunniksi lisää. Toinen vähintäänkin yhtä selvä, mutta siltikin vähän fiilistä latistava juttu oli se, kuinka valtava turistitunku kylässä oli siihen aikaan, kun siellä vierailimme. Tähän tosin saattoi vaikuttaa moni asia, kuten vaikka se, että laivat toivat saarelle suuria ihmismääriä kerralla ja monet busseista suuntasivat tottakai suoraan Oìaan. Oltiin kuitenkin poikaystäväni kanssa sitä mieltä, että saarelle voitaisiin tulla joskus vaikka noin neljäksi päiväksi esimerkiksi osana Kreikan saarihyppelyä, sillä emme ole varmoja, viihtyisimmekö moisessa tungoksessa kokonaista viikkoa. 


Oìan lisäksi käytiin Santorinin pääkaupungissa eli Firassa, jossa oli selkeästi rauhallisempi meininki. Firasta ei ehditty harmiksi saamaan sen kummempaaa vaikutelmaa, sillä oltiin tässä vaiheessa niin nälkäisiä ja väsyneitä aikaisesta herätyksestä, että suunnattiin lähimpään kivaan ravintolaan syömään ja lepäämään. Kaiken kaikkiaan ehdittiin saamaan Santorinista pieni pintaraapaisu sen noin kuuden tunnin aikana, jotka siellä vietettiin. Olen kuitenkin todella onnellinen siitä, että päästiin toteuttamaan tämä reissu, ja päivästä vielä spesiaalimman teki se, että kyseessä oli vielä syntymäpäiväni. Eipä sitä olisi voinut enää paljoa hienompia maisemia merkkipäivälleen toivoa




3+1 Suosikkiani Hanialla

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019



Matkustimme toukokuun lopussa äkkilähdöllä viikoksi Kreikkaan, tarkemmin ottaen Kreetalle Hanian kaupunkiin. Lähtö oli tosiaankin lyhkäisellä varoitusajalla, ja ihan muutaman päivän sisällä reissun varauksesta oltiinkin jo lentokentällä. Sanomattakin siis selvää, että reissu oli todella spontaani, eikä sen kummempia suunnitelmia ehditty lyömään lukkoon! Kohteena Hania oli minulle melkoinen mysteeri, enkä oikein tiennyt, mitä paikalta odottaa. Olen aiemmin käynyt Kreikassa Rodoksella, joka ei ehkä päässyt ihan suosikkikohteideni kärkijoukkoon, mikä saattoi hieman vaikuttaa ennakko-odotuksiini Kreetan saaresta. Kreeta oli kuitenkin todella positiivinen yllätys - saaren luonto oli vehreä ja kaunis, vuoristomaisemat olivat huikeat, vanhaa kaupunkia, kauniita satama-alueita sekä rantoja riitti ja halutessaan saarella olisi voinut järjestää itselleen monipuolista aktiviteettia. Toukokuun lopussa ei myöskään pahin turistikausi ollut päässyt käyntiin, joten saatiin olla kohteessa verraten rauhassa. Majoituttiin Kato Stalos-nimisessä paikassa, joka koettiin sijainniltaan tosi hyväksi, sillä se oli rauhallinen, lähellä Hanian kaupunkia, rantaa sekä sieltä oli hyvät kulkuyhteydet moniin paikkoihin. 

Me lähdettiin reissuun rentoutumismielessä, eikä sen vuoksi niin aktiivisesti aikataulutettu itsellemme tekemistä Kreetan saarella. Viikko on kuitenkin reissun päällä loppujen lopuksi melko lyhyt aika, jos haluaisi päästä sekä rentoutumaan että näkemään ja tekemään hirveästi kaikkea. Oltiin kuitenkin vahvasti samaa mieltä siitä, että juurikin suunnittelemattomuudestaan ja rentoudestaan johtuen tämä reissu oli yksi parhaista, joita ollaan tehty yhdessä. Rentoilumoodista huolimatta ehdittiin löytää kohteessa suosikkipaikkamme -ja tekemisemme, joista ajattelin vinkata tässä postauksessa!


Vanha Venetsialainen satama

Tämä satama-alue oli yksi meidän suosikkipaikoistamme Haniassa yksinkertaisesti sen takia, että se oli niin viihtyisä ja kaunis. Siellä oli ihana syödä illallista katsellen merimaisemaa ja ihmisvilinää tai tehdä pieni iltakävely alueella sijaitsevalle majakalle. Täällä pyörittiin monena iltana, ja oltiin yhtä mieltä siitä, että paikka on i han ehdoton vierailukohde Hanialla!



Vanha kaupunki

Hanian vanha kaupunki tulee väkisinkin vastaan kävellessä vanhalle Venetsialaiselle satamalle päin. Vanhan kaupungin pienet kujat ja ravintolat olivat todella sympaattisia, ja tämä oli myös sellainen kohde, jossa tuli kierreltyä ja ihasteltua useampanakin iltana. Jos kaipaa vähän satamaa rauhallisempaa ruokapaikkaa, joku vanhan kaupungin suojaisilla kujilla sijaitsevista ravintoloista on erittäin hyvä vaihtoehto. Monesti hinnatkin saattavat olla niissä jonkin verran edullisemmat!



Auringonlasku

Voi kyllä, tämä ansaitsee oman kohtansa, sillä olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että vähintään yhtenä iltana reissussa täytyy raahata se auringossa makoilusta ja kaupungissa kiertelystä väsynyt peffansa ulos rantaan ihailemaan auringonlaskua! :D Meren ja auringonlaskun yhdistelmässä on vaan jotain niin lumoavaa ja ainutlaatuista, että sen ihailu on ihan must missä tahansa paikassa, josta tämä kombo löytyy. Sitä sanotaan, että Santorinin Oiassa on maailman kauneimmat auringonlaskut, ja vaikka en sitä siellä päässytkään näkemään niin veikkaan, etteivät auringonlaskut Kreetalla kauheasti huonommaksi jää. Santorinijutuista kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa!

+ Auton vuokraus

Tästä kohdasta minulla ei harmikseni ole pahemmin kuvamateriaalia, mutta halusin silti mainita tämän. Kreeta on Kreikan saarista suurin, mikä tarkoittaa sitä, että siellä riittää paljon luonto-, historia -ja kaupunkikohteita nähtäväksi. Saaren tiet ovat myös upeita ajaa, sillä sieltä löytyy niin rantamaisemareittejä kuin vuoristoteitäkin. Auton vuokraaminen Kreetalla on hieno ja kätevä tapa nähdä saarta enemmän ja omaehtoisesti!



5 parasta toukokuulta

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019



Tämän vuoden toukokuu oli tiivistetysti kuvaillen sellainen hyvän mielen täyteinen elämästä nauttimisen kuukausi. Tällainen kuukausi oli erittäin tervetullut rankan kevään jälkeen, jonka aikana olin epätoivon partaalla opintojeni suhteen ja väänsin kandia väkipakolla ajoittain itku silmässä.  Vaikka kesäkuun puolella jo mennäänkin, halusin listata ylös viisi parasta juttua tältä kuukaudelta, joka osoittautui tämän kevään parhaaksi!


Kirsikankukat

Voi kyllä, nämä kirotut jokavuotiset blogikliseet pääsivät tälle listalleni :D Mutta ihan oikeasti, kun sen pari viikkoa vuodesta Suomessa kukkii jotain näin kaunista, eikö siitä saisi silloin iloita ja nauttia täysin siemauksin?! Itse pääsin ihailemaan Roihuvuoren kirsikkapuistoa täydessä loistossaan ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna, ja näky oli upea.

Vierailu Raumalla ja Yyterissä

Ihana Suvi kutsui meidät luokseen Raumalle, ja jollain ihmeen tuurilla löydettiin päivät, joina meillä kaikilla oli mahdollisuus lähteä tälle visiitille. Näiden parin päivän aikana kierreltiin Rauman vanhassa kaupungissa, tehtiin piknik meren äärelle kalliolle, naurettiin aivan päättömälle inside-läpälle, järkättiin brunssi banaanipannareineen ja avotoasteineen sekä käväistiin vielä Yyterissäkin, jonka kauneudesta todellakin vaikutuin! Näitä paria päivää muistellessa vieläkin hymyilyttää (ja tulee ehkä mieleen pari jotain täysin painokelvotonta läppääkin), huikeita tyyppejä kuuluu mun ystäväpiiriini.

Hyvä arvosana kandista

Tuskailin kandin kanssa pitkään, sillä tehtyäni päätöksen opintojeni lopettamisesta motivaationi suorastaan loisti poissaolollaan. Työskentely oli täyttä hampaat irvessä vääntämistä ja moneen kertaan tuli mietittyä, että hitto, jätänkö vaan koko homman kesken, enkä kirjoita papereita ulos yliopistosta. Palautettuani kandini tunsin kuitenkin tehneeni parhaani sen hetkisiin voimavaroihini nähden, eikä minulle siksi ollut niin suurta merkitystä sillä, minkä numeron työstäni saan. Saatuani tulokset käsiini yllätyin positiivisesti ja suorastaan liikutuin, sillä sain työstäni oikeasti hyvän numeron. 


Kreikan matka

Minulla ja poikaystävälläni ei ollut vielä reilua viikkoa ennen reissuun lähtöä mitään hajua siitä, että tultaisiin lähtemään ulkomaille. Äkkilähtöjen, lentojen ja hotellien selailu on meille sellainen yhteinen juttu, ja alkuun katseltiinkin äkkilähtöjä lähinnä huvikseen. Kun kohdalle kuitenkin osui sattumalta edullinen äkkilähtö mieleiseen kohteeseen ja vielä molemmille sopivaan aikaan, päätettiin pienen arpomisen jälkeen, että nyt hemmetti sentään lähdetään! Nyt kun on vielä elämäntilanteen puolesta mahdollisuus lähteä reissuun muutaman päivän varoitusajalla sen kummempia suunnittelematta, pitää se ihan ehdottomasti käyttää. Kohteemme oli Kreetan Hania, joka yllätti meidät todella positiivisesti. Reissujutuista kuitenkin enemmän omissa postauksissaan! Tämä oli meidän molempien mielestä yksi meidän parhaista yhdessä tekemistä matkoista, ja uskon, että matkaan lähdön spontaaniudella oli siinä iso rooli.

Synttärit Santorinilla

Jos minulle oltaisiin vuoden alussa kerrottu, että tänä vuonna tulen viettämään syntymäpäivääni Santorinilla, en olisi uskonut korviani. Mutta niin se vaan oli! Santorini on pitkään ollut minulle yksi sellaisista kohteista, jonka haluan ihan ehdottomasti elinaikanani nähdä, joten oli todellakin ainutlaatuista päästä viettämään omaa syntymäpäivää sinne. Teimme Kreetalta päiväreissun Santoriniin, jossa vierailimme saaren varmasti kuuluisimmissa paikoissa, eli Oian ja Firan kauniissa valkoisten talojen täyttämissä kylissä. Tästäkin reissusta voisin tehdä oman postauksen, jos olette kiinnostuneita!

Ihanat Maria Nilan hiustuotteet

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

DSC_0795-2
Yhteistyössä Eleven.fi
*sisältää mainoslinkkejä

Kun viime kesänä sain testiin ensimmäiset Maria Nilan hiustuotteet, tiesin löytäneeni suosikkihiustuotemerkkini. Maria Nilan hiustuotteissa on yksinkertaisesti kaikki kohdallaan - ne ovat kokonaan suunniteltu ja tuotettu Ruotsissa, niissä on hyvä hinta-laatu-suhde, ne ovat vegaanisia, cruelty-free ja ympäristöystävällisiä,  sulfaatittomia ja parabeenittomia sekä onhan niissä myös mielettömän nätit pakkaukset! Mari Nilan tuotteissa on myös hyvin huomioitu erilaiset hiustyypit, joista löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Sain merkiltä testiin muutamat omalle hiustyypilleni sopivat tuotteet, joista kerron alapuolella hieman enemmän!
marinila1 DSC_0840

Head & Hair Heal-sarjan shampoo* ja hoitoaine*

Maria Nilan Head & Hair-sarja kuuluu merkin suosituimpiin, enkä yhtään ihmettele - kyseessä on varmasti yksi parhaista shampoo-hoitoaine-komboista, joita olen koskaan käyttänyt. Shampoo on ihanan kosteuttava niin hiuksille kuin päänahallekin, mikä on todella tärkeä ominaisuus etenkin talvisin. Hoitoaine on myös todella riittoisaa ja hoitavaa, muttei jätä hiuksia liian liukkaiksi. Jo viime kesänä käytettyäni Maria Nilan shampoota ja hoitoainetta parin kuukauden ajan totesinkin, etteivät hiukseni ole olleet aikoihin niin hyvässä kunnossa.

DSC_0864

Pure Volume-hiusnaamio*

Hiusnaamiot kuuluvat viikoittaisiin hiustenhoitorutiineihini. Ongelmana hiusnaamioiden kanssa minulla kuitenkin on se, että omaan luonnostaan todella suoran ja liukkaan hiuslaadun. Todella hoitavien hiustuotteiden käytön jälkeen hiukseni saattavatkin näyttää lättänöiltä ja päätä pitkin meneviltä. Tämä volyymia lupaava hiusnaamio on sen sijaan  sopivan kevyttä, paksun oloisesta koostumuksestaan huolimatta. Tuote on tehokkaasti hoitavaa, ilman lässähtänyttä lookkia!

DSC_0859-2

True soft-arganöljy*

Olen todellinen hiusöljyjen suurkuluttaja, sillä hiusteni latvat ovat taipuvaiset kuivahtamaan epäsiistin näköisiksi. Tämä Maria Nilan arganöljy pehmentää hiusta ja tuo siihen kiiltoa, olematta kuitenkaan liian raskas ja öljyinen. Tuotteen kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä jo pienellä määrällä saa ihmeitä aikaan! Itse tykkään laittaa tätä pienen määrän hiusteni latvoihin ennen nukkumaan menoa, ja ennen hiusten pesupäivää laitan hiusöljyä reippaammalla kädellä myös pituuksiin kosteuttamaan niitä yön yli.

DSC_0813

Extreme spray-hiuslakka*

Musta tuntuu, että todella monet ovat nykyään luopuneet hiuslakan käytöstä, mutta mulle se on aivan ehdottoman tarpeellinen hiustuote. Omistan nimittäin todella herkästi leijailemaan lähtevän hiustyypin, ja esimerkiksi ponnari on ihan mahdotonta pitää siistin näköisenä hiuksissani ilman hiuslakkaa. En myöskään saa pysymään hiuksiani kiharoilla ilman hyvin pitävää lakkaa. Ja sitä nimenomaista pitoa tästä hiuslakasta muuten löytyykin, ja oikein olan takaa! Tämä hiuslakka on voimakkaan pitonsa vuoksi todella riittoisaa, eikä sitä tarvitse suihkauttaa kuin ihan pieni määrä kerralla. Plussaa tuote saa myös raikkaasta tuoksustaan.

DSC_0850

Structure repair-hiuksiin jätettävä rakennepaikkaava hoitoaine*

Koska hiusteni latvat kuivuvat herkästi, ovat nimenomaan latvaa hoitavat tuotteet niille hyväksi. Hiusöljyn lisäksi suosin hiustenhoitorutiinissani myös hiuksiin jätettävää hoitoainetta. Levitän tätä pienen määrän hiustenpesu jälkeen pyyhekuivien hiusten latvoihin ja pituuksiin, ja harjaan varovasti niin, että tuote levittyy varmasti tasaisesti. Tuotteen kohdalla oli ihana huomata, kuinka se sulautui kevyesti hiuksiin, eikä jättänyt lainkaan lähmäistä tuntumaa hiuksiin. Tämä hiuksiin jätettävä hoitoaine tekee hiuksista helpommin selvitettävät ja pehmentää niitä, jättäen samalla hiuksiin ihanan tuoksun.

Ovatko Maria Nilan hiustuotteet teille tuttuja?

Mitä oikeasti kuuluu?

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Untitled

Mitä oikeasti kuuluu?

Voin pitkästä aikaa kevyin sydämin vastata, että hyvän puolella ollaan. Koko kevään ajan pohdiskelut opintoihin liittyen ja vaikeudet kandin kirjoittamisen suhteen veivät voimia ja saivat paikoitellen mielen matalaksi, mutta nyt olen päässyt pahimmasta yli. Kesä tulee, elämä hymyilee ja niin edelleen!

Mitä tapahtuu opiskelurintamalla?

Tilanteestani opiskeluiden suhteen kirjoittelinkin syvällisemmin edelliseen postaukseeni, joten jos haluat tutustua kattavammin ajatuksiini aiheesta, pääset postaukseen tästä. Juttu on siis niin, että tulin puolentoista vuoden mittaisen harkinnan jälkeen päätökseen lopettaa opintoni kasvatustieteellisessä. Olen myös ylpeä siitä, että sain juuri kirjoitettua kandini - mulla on kohta siis ensimmäinen korkeakoulututkinto plakkarissa! Olen lopetuspäätöksestäni todella helpottunut ja hyvillä mielin. Opiskelut eivät kuitenkaan osaltani olleet vielä tässä, ja sen verran voin asiaa raottaa, että eri alalla tullaan jatkamaan myöhemmin. Siitä sitten kuitenkin lisää vasta, kun aihe on ajankohtainen!

Parisuhde / perhe / ystävät?

Hyvältä näyttää tällä elämän osa-alueella, ja läheiseni ovat olleet minulle valtava tuki erityisesti tämän kevään aikana. Mun vuodatuksiani, valitustani ja epätoivon hetkiäni opintoihin liittyvistä fiiliksistä on jaksettu kuunnella jo varmasti kyllästymiseen asti ja muhun on jatkuvasti jaksettu valaa uskoa siitä, että saan kyllä tutkinnon pakettiin. Tämä on kyllä niin kliseistä live love laugh-settiä, mutta olen todella kiitollinen poikaystävästäni, perheestäni ja ympäri Suomea ripotellusta ystäväpiiristäni <3

Untitled

Matkat?

Haaveillaan poikaystäväni kanssa lähestulkoon päivittäin tulevista reissuista, ja tsekkaillaan lentoja, hotelleja, äkkilähtöjä ja edullisia pakettimatkoja. Mitään reissua ei tosin tällä hetkellä varauksessa ole, mutta erityisen innoissamme olemme Amalfin rannikosta, Nycistä ja Singaporesta!

Harrastukset / hyvinvointi?

Treenit sujuvat hyvin, ja salilla on käyty tavalliseen tapaan ja olen nauttinut todella paljon myös ulkoilusta luonnossa kävelylenkkien merkeissä. Liikunta on ollut minulle varsinkin tänä keväänä todellinen henkireikä. Opintostressi on päässyt horjuttamaan hyvinvointiani, ja olenkin kärsinyt päänsäryistä, epämääräisistä sydämentykytyksistä ja yleisestä ahdistuneisuudesta kouluhommiin liittyen. Nämä asiat ovat kuitenkin handlattavissa, sillä niiden syy on ilmiselvä ja pian päiväjärjestyksestä poistuva. 

Inspiroi eniten/vähiten?

Eniten inspiroi tällä hetkellä Instagram, jossa on jo jonkun aikaa tuntunut siltä, että ideoita riittää ja se oma visuaalinen tyyli on viimevuoden loppupuolen kadoksissa olon jälkeen löytynyt takaisin. Tuntuu siltä, että suhtautumiseni Instaan on terveempi kuin aikoihin, enkä kyttää numeroita, statistiikkaa tai vertaile omaa sisältöäni muihin. Sen sijaan keskityn puhtaasti toteuttamaan omannäköistä juttuani ja inspiroitumaan muista. Vähiten inspiroi tällä hetkellä koulu ja ne muutamat viimeiset kurssit, jotka pitäisi saada vielä kasaan.

Untitled


Untitled

Tällä hetkellä syön/katson/luen?

Tällä hetkellä olen ihan addiktoitunut päärynöihin ja viinirypäleisiin, ja niitä tuleekin naposteltua harva se päivä. Myös Pirkan vegaanista mango-passionjädeä on tullut vedeltyä purkki jos toinenkin. Telkkarista tuijottelen pitkästä aikaa Täydellisiä naisia, joka on kyllä ihan parasta aivot narikkaan-draamaa! Tuntuu melkein siltä, kuin katsoisi kokonaan uutta sarjaa, sillä siitä on vuosikausia, kun olen viimeksi katsonut sarjan tuottarit läpi. Lukemiseni painottuvat tällä hetkellä vahvasti terveystietoon liittyvään kirjallisuuteen, kun kuron kasaan viimeisiä sivuainekurssejani. 

Mitä odotan?

Odotan kovasti kesää ja opintostressin kaikkoamista. Mielessä kolkuttelevat myös jo kaikki ihanat kesäiset kotimaan reissut, joita haluaisin päästä jo toteuttamaan ystävieni kanssa!

Untitled

Kuvaaja: Inka P.

Tienristeyksessä

torstai 9. toukokuuta 2019

Olen muutamissa viime kuukausien postauksissa väläytellyt tänne blogiinkin tietoa siitä, että tulen kohtaamaan elämässäni ison muutoksen tänä vuonna. Olen jo pitkään pyöritellyt tätä kirjoitusta tässä tekstikentässä, ja voi vitsi, kuinka mua vieläkin vähän jännittää kirjoittaa aiheesta. Haluan jännityksestä huolimatta kuitenkin avata aihetta, sillä koen sen olevan asia, josta hieman vaietaan tai josta ei ainakaan hirveästi keskustella. Toivon, että tämä teksti voi toimia tukena tai rohkaisuna jollekin toiselle samankaltaisten ajatusten kanssa painiskelevalle.

DSC_0297-2

Meidän yhteiskuntamme kannustaa meitä niin sanottuun koulutusputkeen. Heti kun ollaan henkäisty helpotuksesta ammattikoulusta tai lukiosta valmistumisen johdosta, tulisi olla jo selkeät suunnitelmat siitä, mihin korkeakouluun aikoo hakea. Ja tietysti mitä nopeammin sinne korkeakouluun hakee ja mitä nopeammin sinne pääsee, sen parempi. En edes lähde tässä postauksessa kauhistelemaan sitä, kuinka peruskoulun jälkeen toisen asteen koulutukseen hakiessa täysin keskenkasvuiset teinit ovat todella ison päätöksen edessä sen suhteen, millaiset suuntaviivat asettavat koulutuspolulleen. Vaikka lukiosta tai ammattikoulusta valmistumisen jälkeen suurin osa opiskelijoista on 18-vuotiaita, mikä tietysti on monella tapaa kehittyneempi ikä verrattuna juuri peruskoulun päättäneeseen, ovat tuossa iässä olevat silti monesti melko kypsymättömiä. Juuri täysi-ikäistyneenä moni vielä hakee itseään ja kokeilee, mikä voisi olla se "oma juttu". Silloin ei olla välttämättä vielä muutettu pois kotoa, itsenäistytty tai alettu rakentaa sitä oikeasti oman näköistä elämää, jossa muiden käsityksillä itsestä ei ole niin suurta jalansijaa. Miten sitä silloin voisi tietää, mitä todella haluaa tehdä sitten isona?

Sanaparilla "itsensä hakeminen" tuntuu olevan jotenkin negatiivinen kaiku. Se herkästi yhdistetään hukassa olemiseen, päämäärättömään ajelehtimiseen ja ajan tuhlaamiseen. Sellaisen ajan tuhlaamiseen, jonka voisi käyttää johonkin tuottavaan ja hyödylliseen, kuten vaikkapa korkeakouluopintoihin. Usein tuntuukin, että välivuosiin suhtaudutaan tuollaisella asenteella. Itse lukiosta valmistuttuani pidin yhden välivuoden, sillä en päässyt ensimmäisellä hakukerralla yliopistoon. Tunnollisena tyttönä käytin välivuoden hyödyllisesti, tuottavasti ja tehokkaasti - ilmoittauduin ammatilliseen koulutusohjelmaan, josta olisi varmasti hyötyä tulevia yliopisto-opintojani silmällä pitäen. Vaikka olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että kouluttautuminen kannattaa ja kaikesta opiskelusta on varmasti hyötyä, näin jälkikäteen kuitenkin toivon, että olisin antanut itselleni aikaa hakea itseäni. Kaikessa rauhassa kuulostella ja kokeilla, pitäen mielessäni kysymykset: mikä minusta tuntuu hyvältä, mikä minua kiinnostaa, missä tunnen olevani hyvä? Sen sijaan ulkopuolisten paineiden patistamana koin tarvetta lukita valintani siitä, mikä on se "minun juttuni" ja lähdin valtavalla tarmolla ajamaan sitä läpi.

DSC_0285-2

Opiskelin kolme vuotta yliopistossa kasvatustieteitä, ja minusta piti tulla luokanopettaja. Ja kyllä, kyseinen lause oli tarkoituksella imperfektissä. Tein nimittäin päätöksen siitä, että lopetan opintoni. Minulla ei ole enää kiveen hakattua päämäärää, ei varmaa nimikettä ja vastausta kysymyselle: "Mikä sinusta tulee isona?". Ja arvatkaa miltä se kaiken tämän jännityksen, punnitsemisen, pohdinnan, ahdistuksen ja itseni kyseenalaistamisen jälkeen tuntuu? Ihan mielettömän hyvältä ja helpottavalta.

Päätökseni ei todellakaan ollut helppo, eikä siihen päädytty yhdessä tai kahdessakaan päivässä. Jo noin puolitoista vuotta sitten heräsivät ensimmäiset kyseenalaistavat ajatukseni siitä, haluanko jatkaa opintojani. Syitä tähän oli monia: aloitin opintoni todella nuorena, enkä silloin ollut täysin kartalla siitä mitä haluan, opettajan työn palkkaus on mielestäni huono opintojen tasoon sekä työn vaativuuden ja tärkeyteen nähden, opettajan työ ei tuntunut enää innostavalta, se aikaisemmin olemassa ollut palo alaa kohtaan loisti poissaolollaan ja ammatillinen kiinnostukseni oli yksinkertaisesti siirtynyt muualle. Yritin kuitenkin siinä vaiheessa uskotella itselleni, että kyllä se tästä, kyllä se innostus sieltä vielä herää uniltaan, tämä on vain vaihe. Vuotta myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että ei, tämä ei ole vain ohimenevä vaihe. Tunne vain voimistui voimistumistaan. Asialle oli tehtävä jotain.

Tunsin itseni lopetuspäätöksen aikaan epäonnistuneeksi, sillä luokanopettajan opinnot olivat yhdessä vaiheessa asia, mitä halusin eniten, ja nyt olinkin hylkäämässä ne ihan kokonaan. Ihmettelin sitä, että vaikka rakastankin lapsia ja lasten kasvatus on minulle sydäntä lähellä oleva aihe, en yhtäkkiä halunnutkaan olla enää opettaja. En myöskään tulisi koskaan saamaan hienoa kasvatustieteen maisterin titteliä, jonka hyvästä kaikki läheiseni olisivat minusta valtavan ylpeitä.  Tunsin syyllisyyttä siitä, että olin pettänyt itseni, ja kuinka hölmöltä se kuulostaakin, myös läheiseni. Hillosin kuukausien ajan päätöstä täysin itselläni, enkä pukahtanut asiasta sanaakaan muille, kuin poikaystävälleni. Pikku hiljaa aloin raottaa päätöstä ystävillenikin, ja lopulta tiputin pommin myös vanhemmilleni ja sukulaisillekin. Jollekin toiselle tällainen asia ei olisi juttu eikä mikään, mutta itse kilttinä tyttönä ja tunnollisena opiskelijana otin asiasta aivan valtavat paineet. Kaikesta huolimatta olin tässä vaiheessa niin varma päätöksestäni, ettei yksikään poikkipuolinen sana olisi voinut horjuttaa sitä. Tein päätökseni, koska elän itseäni varten. En halua käyttää rajallista elinaikaani siihen, että opiskelen alaa, jolle en edes lopulta halua työllistyä. Olinkin valmis puolustamaan itseäni ja päätöstäni leijonan lailla, ja suurin piirtein valmistelin jo kunnon puheen ja powerpoint-esityksen perusteistani (huomatkaa huumori) syille siitä, miksi olen tullut lopputulokseen lopettaa opintoni. Mutta mikä olikaan lähipiirini vastaanotto asian kertomisen jälkeen? Ymmärtäväinen, kannustava ja vastaanottavainen. Mitä muuta se olisikaan voinut olla? Olin itse ollut pahin vastustajani ratkaisuani vastaan, ja heijastin tämän itselleni ankaran suhtautumisen läheisiini, jotka todellisuudessa olivat tietysti täysin minun puolellani asiassa. Asiasta keskustellessani opiskelukavereideni kanssa, heistä yksi summasi asian todella osuvalla tavalla: olin kasvanut erilleen ajatuksesta siitä, mitä nuorempana kuvittelin itsestäni tulevan.

Mutta mitä opiskelurintamalle kuuluu tällä hetkellä? Olin opintojeni lopetuspäätöksen aikaan niin lähellä kandiksi valmistumista, että olisi ollut suorastaan typerää olla kirjoittamatta kandiksi. Valmistunkin siis kasvatustieteiden kandidaatiksi. Kandin kirjoittaminen oli minulle todella vaikea paikka - voitte vain kuvitella motivaation tason siinä vaiheessa, kun tietää jo lopettavansa opintonsa ja mieli laukkaa jo tulevissa suunnitelmissa. Monena päivänä vain itkin sitä, että helvetti sentään, tästä ei tule yhtään mitään. Mä en halua. Mä en jaksa. Mua ei kiinnosta. Siitä huolimatta sain jotenkin rutistettua kandin kasaan, ja olen ylpeä siitä, että saan tästä koulutaipaleesta korkeakoulututkinnon. En missään nimessä kadu sitä, että lähdin opiskelemaan yliopistoon kasvatustieteitä, sillä sitä kautta tutustuin hienoihin ihmisiin, näkökantani laajenivat monissa asioissa, arvomaailmani muotoutui uudenlaiseksi,  ja tottakai sain sieltä myös valtavasti tietoja ja taitoja, joista tulee olemaan loppuelämäni ajaksi hyötyä niin työelämässä, yksityiselämässä kuin omien lasten kasvatuksessakin. Tämän kokemuksen jälkeen olen hyvällä tapaa ihan eri ihminen. Tulevaisuuden suhteen minulla on jo hajua siitä, mitä haluan lähteä tekemään, mutta en ota siitä paineita. Sanotaan kuitenkin näin, että opiskelut eivät osaltani ole vielä tässä.

DSC_0262-3

Palatakseni tekstin alussa mainitsemaani itsensä hakemiseen, en usko sen olevan vaihe, joka tulee vastaan ainoastaan nuoruuden epävarmuuksien yhteydessä. Sen sijaan uskon, että itsensä hakemisen kausia mahtuu ihmisen elämään useita, ja ne voivat liittyä mihin elämän osa-alueeseen tahansa. Joillain niitä on useita ja joillain vain harvoja, mutta uskon tai ainakin toivon, että jokainen sellaisen joskus kokisi. Itsensä hakemisen kaudet ovat tärkeitä ja tarpeellisia, koska ne vievät meitä oikeaan suuntaan ja opettavat meistä itsestämme aina jotain uutta - olkoonkin sitten vaikka yrityksen ja erehdyksen kautta. Kaikista pahimmalta minusta tuntuu niiden ihmisten puolesta, jotka eivät anna itselleen lupaa hakea itseään. Niiden, jotka eivät uskalla antaa itselleen tilaa pohtia ja kyseenalaistaa omaa toimintaa, sen motiiveja ja perimmäisiä syitä.

Mielestäni myös ajatus siitä yhdestä ainoasta "omasta jutusta" on tylsä. Ihmisellä on osittain jopa luontainenkin tarve lokeroida asioita, ilmiöitä, muita ihmisiä ja jopa itseään selkiyttääkseen maailmaansa, mutta tarvitseeko itseään laittaa opiskeluiden tai työelämän suhteen yhteen muuttumattomaan boksiin? Sen sijaan uskon, että meillä kaikilla on monia omia juttuja. Toisilla niitä on enemmän ja toisilla taas vähemmän, mutta meillä kaikilla varmasti on enemmän kuin yksi kiinnostuksenkohde. Tietysti on luonnollista, että jokin kiinnostus voi olla ylitse muiden, ja siitä lähdetään opiskelemaan ja luomaan uraa. Mielestäni on kuitenkin tervettä säilyttää omassa mielessään tietynlainen joustavuus ja pitää mielessä ajatus siitä, että vaihtoehtoja on olemassa. Jos yksi tie ei jossain vaiheessa tunnu enää omalta, voi muuttaa suunnitelmaa ja vaihtaa suuntaa. Sillä ei ole väliä, vaikka muut tiellä kulkijat suhaisivat ohi kovalla vauhdilla - tien risteykseen voi myös jäädä ihan rauhassa katselemaan ja mietiskelemään, ilman kiirettä uuteen suuntaan lähtemisestä . Ja mitä tulee kysymykseen siitä, mikä sinusta tulee isona, minusta sitä ei ehkä tarvitsekaan koskaan täysin tietää.

3 kodin suosikkia tällä hetkellä

torstai 2. toukokuuta 2019

Untitled

Untitled

Pellavalakanat

Olen jo pienen ikuisuuden haaveillut pellavalakanoista, ja viimein toiveeni toteutui, kun sain nämä ihanuudet aikaiseksi synttärilahjaksi! Lakanat ovat peräisin Zizi-nimisestä pellavatuotteisiin erikoistuneesta liikkeestä Tallinnan vanhasta kaupungista. Alkuun pohdiskelin pitkään vaalean harmaan ja vaalean beigen väillä, mutta päädyin lopulta ensimmäiseen vaihtoehtoon. Koska meidän sängynpääty on beige, olisivat saman sävyiset lakanat sulautuneet sen väriin liikaa. Päätös oli todellakin oikea, sillä tämä vaalea harmaan sävy on ihan täydellinen meidän makkariin! Näissä lakanoissa parasta on mukavuus, vilpoisuus ja se, että ne näyttävät ryppyisinä ja sotkuisinakin hyvältä. Pellava on aikaa kestävä materiaali, joka vaan paranee ja pehmenee käytössä oikein huollettuna. Olen ollut näihin todella tyytyväinen!

Untitled

Method-yleispuhdistussuihke

Tämä Methodin yleispuhdistussuihke ansaitsee todellakin oman paikkansa tässä postauksessa, sillä se on heittämällä parhaimman tuoksuinen puhdistussuihke, joka meidän taloudessa on koskaan ollut! Tämä on kuin hennon tuoksuista hajuvettä, jota tekee mieli suihkia ympäri kotia. Tutustuin tuotteeseen isoäitini kautta, kun isovanhemmillani ollessa hän pyyhki tasoja tällä suihkeella. Rakastuin tämän tuoksuun niin palavasti, että mun oli pakko saada sitä heti omaankin kotiin! Harvoin olen näin intohimoinen yhdestä puhdistusaineesta, mutta tämä on todellakin ihan omaa luokkaansa. Tässä pink pomelo-tuoksussa löytyy myös muun muassa astianpesuainetta ja käsisaippuaa, joita haluan myös ehdottomasti testata. Plussaa myös merkin ekologisuudesta ja kauniista ruusukultaisesta putilosta!

Untitled

Untitled

"Kristalli"juomalasit

Tein Tallinnasta ihan mielettömän juomalasilöydön, joka muistutti minua hieman Hobstar-laseista! Bongasin tarjouksesta nämä kauniisti kuvioidut juomalasit vain kahden euron kappalehinnalla. Nämä tuntuivat laadukkaalta, jämäkältä ja tykkäsin myös siitä, että nämä ovat hieman tavallisia juomalaseja isommat. Itse nimittäin juon niin paljon vettä, että välillä tuntuu siltä, kuin pienemmästä juomalasista joisi kaiken veden vaan yhdellä kulauksella :D Näitä oli hamstrattava mukaan kuuden juomalasin verran.

3 x paras edullinen itseruskettava

perjantai 26. huhtikuuta 2019

47596189842_b59245cbb9_o-3
* = tuote saatu pr-näytteenä

Pian on kesä, ja sen myötä pukeutuminen kevenee. Paljaat sääret ja käsivarret pääsevät esiin talvivaatteiden alta ja omalla kohdallani pukeutuminen myös vaalenee. Kevään ja kesän tullen kaivan vaatekaapista  esiin kevyet valkoiset puserot, vaaleat farkut, hameet ja muutamat värikkäämmät vaatekappaleet. Mielestäni vaaleiden sävyjen rinnalla parhaimmalta näyttää päivettynyt iho. Esimerkiksi hameissa paljain säärin itselläni on paljon parempi fiilis, kun iholla on kaunis ja tasainen päivetys. Itse olen luonnostani täysi kalkkilaivan kapteeni, jolta löytyy pisamia, punapigmenttiä ja paljon luomia, ja jonka iho kärähtää jo suurin piirtein aurinkoon päin katsoessakin. Voitte siis varmasti arvata, että luonnostaan sitä rusketusta ei ole kovin helppoa saada. Sitä en kuitenkaan edes yritä, sillä etenkin kaltaisellani huonosti aurinkoa kestävällä ihotyypillä ihosyövän riski on tavallista korkeampi. Runsas auringossa oleskelu ei ole terveellistä, ja sellainen älytön itsensä grillaaminen  on musta muutenkin tosi out. Olenkin jo vuosien ajan turvautunut siihen turvallisempaan ja terveellisempään vaihtoehtoon, eli itseruskettavaan. Alapuolella esittelen kolme suosikkiani itseruskettavista tuotteista, jotka ovat hintaluokkaa 7,90-12€. Tuotteista ensimmäinen on kunnon rusketuksen aikaansaamiseen, toinen rusketuksen ylläpitoon ja kolmas kasvoille.

40682397743_8653cf9c03_o

Sunkissed Dark Bronze Instant Self Tanning Mousse

Tämä koostumukseltaan moussemainen itseruskettava on suosikkini siihen tarkoitukseen, kun haluan saada kunnolla väriä pintaan. Tällä saakin jo kahdesta levityskerrasta sen näköisen lookin, kuin olisi ollut viikon ulkomailla! Usein teenkin niin, että levitän tuotetta parina iltana peräkkäin, ja sen jälkeen harvennan levityskerrat kertaan viikossa ja jatkan rusketuksen ylläpitoa kevyemmällä tuotteella. Tuote sisältää karttavärin, mikä tekee sen tasaisesta levittämisestä helppoa, eikä rumia skraiduja pääse syntymään. Tuotteen miinuksiksi voisin nimetä ensimmäisenä tuoksun, joka jää vielä hennosti iholle, vaikka olisi käynyt tuotteen vaikutusajan jälkeen suihkussa. Tuoksu ei ole mikään voimakas, mutta sellainen hieman tunkkaisen itseruskettavamainen. Lisäksi tuotteesta saattaa jäädä tahroja vaaleisiin lakanoihin, mutta ne ovat kyllä lähteneet pesussa.

32706433017_015ac3c830_o

Sunkissed Medium Bronze Gradual Tanning Lotion 

Tämä koostumukseltaan voidemainen ja asteittain väriä antava itseruskettava on täydellinen tuote rusketuksen ylläpitoon silloin, kun ei jaksa ruveta sen suurempaan itseruskettamisoperaatioon. Tuote toimii myös hyvin niillä, jotka vielä aloittelevat itseruskettavien kanssa, eivätkä heti uskalla iskeä pintaan kovin voimakasta brunaa. Voide ei sisällä karttaväriä, joten sen levittämisen kanssa tulee olla vähän huolellisempi. Itse olen kuitenkin monesti vedellyt tätä vähän vasemmalla kädellä, enkä ole siitä huolimatta saanut tuhoja aikaiseksi. Pidänkin tätä tuotetta turvallisena myös sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole hirveästi kokemusta itseruskettavista. Sunkissedin itseruskettavasta moussesta sekä voiteesta on molemmista saatavilla myös vaaleampi versio. 

47596190062_ecf3c1f243_o-2

Aco Sun Kissed Self-tanning Face Cream* tuote saatu pr-näytteenä

En ikinä ikinä ikinä levitä vartalolle tarkoitettua itseruskettavaa kasvoille, sillä ne ovat ihan omaa luokkaansa tukkimaan kasvojen ihon ja aiheuttamaan epäpuhtauksia. Jos siis kasvoille haluaa päivetystä, suosittelen ihan ehdottomasti hankkimaan siihen tarkoitukseen oman tuotteensa. Tämä Acon kevyesti sävyä antava kasvovoide on ihan huippu, eikä se ole koskaan aiheuttanut kasvoihini minkään sortin tukkoisuuksia. Tätä voi myös levittää todella huoletta ihan normaalin kasvovoiteen tapaan, sillä tämän avulla saatava päivetys on sen verran kevyt, ettei mitään epätasaisia läikkiä pääse muodostumaan.

Vinkkini itseruskettavan käyttöön:

- Ennen itseruskettavan käyttöä kannattaa kuoria ja kosteuttaa huolellisesti koko kroppa, erityisesti kyynärpäät, polvet ja nilkat.

- Moussemaisen itseruskettavan levitykseen levityskinnas on ihan ehdoton. 

- Voidemaista tuotetta voi levittää ihan käsin. Tällöin on tärkeää muistaa pestä levityksen jälkeen kädet huolellisesti erityisesti kämmenten, käsien sivujen ja sormien välien osalta.

- Jotta itseruskettavan levityksen jälkeen kädet eivät jäisi huomattavan erivärisiksi muusta kropasta, kannattaa käsirasvaan sekoittaa tippa voidemaista itseruskettavaa ja hieroa se tasaisesti käsiin.

- Itseruskettavan laiton ajankohdista kaikista paras on ilta, sillä silloin tuote saa rauhassa vaikuttaa yön yli. 

- Erityisesti voimakkaasti ruskettavat tuotteet voivat jättää jälkiä vaaleisiin lakanoihin. Siksi suosittelenkin niiden levityksen jälkeen laittamaan kaksi tummaa pyyhettä sänkyyn niin niin, että ne peittävät tyynyn ja sen alueen, jolla sängyssä makaa. Itse yleensä käytän tummaa vilttiä peittona, jos olen illalla levittänyt voimakkaan ruskettavaa itseruskettavaa. 

- Itseruskettavan käyttöä seuraavana aamuna kannattaa aina käydä suihkussa, erityisesti, jos on kyseessä karttavärillinen tuote. Näin karttavärin saa huuhdeltua pois ja itseruskettavan tuoksua saa haihdutettua pois iholta. 

Millaisia itseruskettavan käyttäjiä te olette?
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2019 Henna Seppälä