Slider

Kadonnut ja uudelleen löytynyt liikunnan ilo

maanantai 1. lokakuuta 2018

Untitled
* Yhteistyössä Sudio
Olen blogissani aiemminkin puhunut siitä, kuinka oma aika on mulle todella tärkeää. Uskonkin herkkänä ja introverttiyteen taipuvaisena ihmisenä tarvitsevani sitä hieman enemmän kuin keskivertoihminen , jolloin myös merkittävää on se, miten oman ajan oikein viettää. Koska mun arkeni on melkoisen kiireistä ja hommaa riittää, on riittävään palautumiseen panostaminen ihan äärimmäisen tärkeää. Yksi mulle rakkaimmista tavoista viettää omaa, arjen stressistä palauttavaa aikaa on liikunta, joka onkin mulle todellinen henkireikä. Olen kuitenkin kantapään kautta oppinut sen, että oman ajan viettämisen tapojen täytyisi nimenomaan tukea jaksamista arjessa, eikä olla yksi kuormittava stressitekijä lisää.
Untitled
Mä lukeudun siihen ihmistyyppiin, joka on todella vaativa itseään kohtaan, ja omaa myös paljon perfektionistisia piirteitä. Näistä piirteistä on ollut paljon hyötyä elämässäni – en usko, että olisin esimerkiksi aikoinaan kirjoittanut niin hyviä papereita, päässyt haluamaani kouluun, tai jaksanut panostaa blogiini näin kauaa, jos en omistaisi niitä. Mulla on kuitenkin myös kokemusta siitä, kun nämä piirteet menevät aivan överiksi, vieden aiemmin niin kivasta ja rakkaasta tekemisestä kaiken ilon mennessään – näin on mulla käynyt aiemmin liikunnan suhteen.
Untitled
Monet varmaan muistavat, kuinka joskus 2014-vuoden paikkeilla kova fitnessbuumi iski Suomeen? Näihin aikoihin mä olin lukiossa, ja olin juuri aloittanut saliharrastukseni, johon olin kovasti tykästynyt ja jota vasta opettelin. Niin nuorena ja vaikutuksille alttiina, sekä kaiken päälle perfektionistina melkeinpä luonnollisesti tämän villityksen myötä omasta vartalosta, treenistä ja syömisestä tuli yksi täydellisyydentavoittelun kohde lisää. Lisäksi mulla murrosiän fyysinen puoli (jos sitä näin voi sanoa) vartalon ja kasvonpiirteiden naisellistumisen ja aikuistumisen osalta jatkuivat melko "vanhaksi" asti, verrattuna esimerkiksi joihinkin kavereihini. Siinäpä oikeastaan olikin valmis soppa ruoka- ja vartalosuhteen vääristymiseen – omaan muuttuvaan ulkonäköön totuttelu, ympäristöstä tulevat paineet ja perfektionistinen luonne. Selvennyksenä en tietenkään tarkoita, että syy tähän oli yksinomaan fitness-lajissa, vaan kuten sanottu, tapahtunut oli monen asian summa..
Untitled
Iän tuoman armollisuuden, oman henkisen työn, poikaystävän ja ammattiavun tuen voimalla noista ajoista on tultu onneksi pitkälle. Kesti jonkin aikaa löytää liikunnan ilo uudelleen, mutta onnellisena voin todeta sen olleen kanssani jo pari vuotta. Voin rehellisesti sanoa, että liikunta on mulle nykyään voimavara, ja keino palautua arjen stressistä. Ennen ajattelin, että ainoa oikea liikkumisen tapa oli kunnon hikinen pumppaus salilla, mutta nykyään näen asian paljon laajemmin. Nykyisin liikunnan tarkoitus ei ole minulle enää vartaloni muokkaus, tulosten saavuttaminen tai suorittaminen. Sitä vastoin näen liikunnan tärkeänä tukena oman mielen rauhoittamisessa stressaavista asioista, sekä fyysisen terveyden, arjesta palautumisen ja virkeän olotilan edistäjänä. Merkittävin muutos liikunnan suhteen ajattelussani on juurikin tapahtunut siitä, etten enää näe liikuntaa keinona päästä haluaamani tulokseen, vaan yhtenä keinona muiden joukossa pitää hyvinvointiani yllä.
Kyllä, treenaan edelleen myös salilla, mutta vain, jos musta tuntuu siltä. Välillä useammin, välillä harvemmin. Sen sijaan nykyisin mulle tärkeintä on päästä liikkumaan luontoon tarpeeksi usein. Reipas kävely metsämaisemissa tai vesistöjen lähellä tekee oikeasti ihmeitä mielelle, ja auttaa hillitsemään stressaavissa asioissa laukkaavia ajatuksia. Aion myös ehdottomasti ottaa säännöllisen joogan osaksi liikuntarutiinejani, sillä uskon sen olevan juuri sitä, mitä munlaiseni levoton mieli kaipaa.
Untitled
Siinä missä ennen ylpeänä julistin olevani perfektionisti, olen nykyisin senkin edestä ylpeä siitä, kuinka olen useamman vuoden työn tuloksena saanut opeteltua mieltäni pois tämän piirteen hallitsevuudesta. Ennen ammattiavun puoleen turvautuminen oli mulle suuri häpeän aihe myöntää, sillä luulin olevani jotenkin avuton, tai että mulla ei olisi asiat "tarpeeksi huonosti". Niin se vain kuitenkin on, että jos jokin mielenterveyden asia alkaa häiritä sun päivittäistä arkea, niin silloin on hankkiuduttava avun piiriin – useasti sitä nimittäin sokeutuu omalle tilanteelleen. Tämän kertomalla haluan rohkaista myös kaikkia muita hankkimaan itselleen rohkeasti apua, jos yhtään siltä tuntuu. Myös mulle saa aina tulla laittamaan viestiä aiheesta. ♥
Untitled
Postauksen kuvissa vilkkuneista Sudion Nivå -kuulokkeista on muodostuneet mun parhaat kaverit lenkkipoluille, ja pakko sanoa, myös siivoamiseen! Kuulokkeet ovat nimittäin superkätevät täyden langattomuutensa ansiosta, ja itse asiassa ovatkin ensimmäiset täysin langattomat kuulokkeet, jotka olen koskaan omistanut. Sen, etten ole aiemmin täysin langattomia kuulokkeita omistanut, voivat tarkkasilmäisimmät päätellä myös siitä, että ne ovat mulla väärin päin näissä postauksen kuvissa, haha :D Mulle tosiaan valkeni vasta lähiaikoina, että näitä kuuluukin pitää ns "ylösalaisin" korvissa. Mutta se ei silti haitannut kuuntelukokemusta, lähinnä ulkonäöllinen seikka vaan. Vaikken äänenlaadun arvioinnissa mikään ekspertti ole, näiden kuulokkeiden äänenlaatu on mielestäni parempi verrattuna toisiin omistamiini Sudion Vasa blå-kuulokkeisiin paremman ympäristön äänien eristyksen sekä voimakkaamman basson ansiosta. Plussaa kuulokkeet saavat myös kauniista ulkonäöstään sekä tyylikkäästä, nahkaremmillä varustetusta latausrasiasta, joka helpottaa myös kuulokkeiden säilytystä. Parasta kuulokkeissa on ehdottomasti se, että liikkuminen vapautuu ihan täysin, äänenlaatu on hyvää luokkaa, ja että kuulokkeet pysyvät napakasti päässä vaikka lenkkeilisi, siivoilisi ja huiskisi kuinka paljon. Koodilla "hennaseppala15" saat nyt 15% alennuksen Sudion verkkokaupasta , mikäli tarvetta uusille hyville kuulokkeille löytyy!

Millainen liikunta tuottaa teille eniten hyvää fiilistä ja iloa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!♡

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2019 Henna Seppälä