Slider

5 suurinta luonteenvahvuuttani

maanantai 29. lokakuuta 2018

Untitled
Erääksi suureksi kiinnostuksen kohteekseni opinnoissani on mulle viimevuosien aikana muodostunut positiivinen psykologia ja siihen pohjautuva positiivinen pedagogiikka. Tämä psykologian keskittyy ihmisen henkilökohtaisiin voimavaroihin ja vahvuuksiin sekä niiden edistämiseen, ja samaa ajattelutapaa hyödynnetään myös positiivisessa pedagogiikassa. Positiivisesta pedagogiikasta puhuessa ei varmasti voi olla törmäämättä termiin luonteenvahvuus, jolla tarkoitetaan niitä arvostettavia piirteitä, joita meissä kaikissa on luonnostaan. Luonteenvahvuuksista on tunnistettu 24 universaalia piirrettä, jotka ovat jaoteltu kuuteen eri hyveeseen – viisauteen, rohkeuteen, inhimillisyyteen, oikeudenmukaisuuteen, kohtuullisuuteen ja henkisyyteen. Näiden luokitusten alta löytyviä hyviä ominaisuuksia arvostetaan kaikissa kulttuureissa kautta maailman.
Ensimmäisen yliopistovuoden harjoittelussa ohjaajamme antoi meille tehtäväksi kartoituksen, jonka avulla pääsee tarkastelemaan omia henkilökohtaisia luonteenvahvuuksia. Kartoitus on nimeltään VIA Survey of character strenghts, ja sen pääsee tekemään tästä. Kartoituksen tekoon kannattaa varata jonkin verran aikaa, ja vaikka sivu on muuten englanninkielinen, niin testin saa halutessaan tehtyä myös suomen kielellä. Kartoitus on lisäksi tieteellisesti vahvistettu, ja sen taustalta löytyy joukko psykologeja ja mielenterveyden ammattilaisia.
Persoonallisuustestifanina lähdin tietysti silloin tekemään tätä valtavalla innolla! Sain kartoituksesta todella vahvasti itseäni kuvaavia tuloksia, joista suurin osa sijoittuu henkisyyden hyveen alle. Mun mielestä on mielettömän kiehtovaa oppia itsestään uutta ja huomata itsessään vahvuuksia, joita ei ehkä aiemmin ole osannut pukea sanoiksi. Vähintään yhtä kiehtovaa on myös ajatus siitä, kuinka omia päävahvuuksiaan voi hyödyntää niin ihmissuhteissa, vaikeista elämäntilanteista selviämisessä, omien lasten kasvatuksessa kuin vaikka työelämässäkin. Alempana kerron vahvuuksistani hieman enemmän.
Untitled
1. Toivo (henkisyys)
"Odotat tulevaisuudelta parasta ja teet työtä saavuttaaksesi sen. Uskot että voit kontrolloida tulevaisuutta."
Mun perusluonteeseen kuuluu tietynlainen optimismi, ja jos multa kysytään, niin lasi on aina puoliksi täynnä. Mulla on yleisesti myönteinen ja toiveikas elämänasenne, mutta en missään nimessä oleta asioiden aina "vain jotenkin järjestyvän". Teen paljon töitä tavoitteideni eteen, ja laitan aktiivisesti itse asiat järjestymään siihen suuntaan, miten niiden haluan olevan. Välillä kuitenkin koen liiallisen tulevaisuuskeskeisyyden ja kontrolloinnin ongelmakseni, sillä tiedostan myös sen, että mitä tahansa voi tapahtua, ja kaikkea omassa elämänkulussaan ei missään nimessä voi hallita. Siitä huolimatta uskon kuitenkin siihen, että kaikki tapahtuu syystä, elämä kantaa, ja aurinko paistaa lopulta sinne tiheimpäänkin risukasaan. Hah, kuinka monta kliseetä sitä saikaan yhteen lauseeseen tungettua, mutta totta se vain on. Tämä ajattelutapa on auttanut mua läpi vaikeista ajoista elämässä, ja rehellisesti uskon siihen, että ilman toivoa elämä olisi aika merkityksetöntä.
2. Rakkaus (inhimillisyys)
"Arvostat läheisiä ihmissuhteita, erityisesti kun jakaminen ja huolenpito ovat vastavuoroisia. Ihmiset, jotka ovat sinulle läheisimpiä, pitävät myös sinua itselleen läheisimpänä."
Kuten olen aiemminkin blogissani kertonut, en ole mikään laajan läheispiirin ihminen, vaan muutamat, todella läheiset ihmissuhteet ovat enemmänkin mun juttuni. Haluan aina parhaani mukaan auttaa, tukea ja pitää huolta mulle rakkaimmista ihmisistä, ja olla heitä varten. Mulla on kuitenkin kokemusta myös siitä, kun rakkaan ihmisen tukeminen tapahtuu oman jaksamisen kustannuksella, ja on jopa yksipuoleista. Tämä auttamisen halun ja oman henkisen jaksamisen rajojen vetäminen onkin asia, jota olen saanut aika paljon elämässäni työstää. Tästä syystä myös ihmissuhteissa vastavuoroisuus on ihan mielettömän tärkeää, ja arvostankin valtavasti erityisesti ystävissäni sitä tuen ja tsempin määrää, jonka heiltä saan.
3. Kauneuden ja erinomaisuuden arvostaminen (henkisyys)
"Huomaat ja arvostat kauneutta, erinomaisuutta ja taidokasta toimintaa kaikilla elämän aloilla, luonnosta taiteisiin, matematiikkaan, tieteisiin ja arkisiin kokemuksiin."
Tämä piirre kytkeytyy vahvasti omaan visuaaliseen puoleeni, jota olen ihan pienestä asti ilmentänyt niin pukeutumisella, sisustamisella, piirtämisellä, maalaamisella, nettisivujen tekemisellä ja valkokuvaamisella. Mulla on myös aina ollut silmää estetiikalle ja harmonialle, ja taide eri muodoissaan herättää mussa vahvoja tuntemuksia. Mun on esimerkiksi mahdotonta kuunnella minkäänlaista musiikkia, edes klassista, auttamassa mua keskittymään, sillä eläydyn niin vahvasti musiikin sävyyn ja ikään kuin uppoudun siihen. Koen myös, että mulla on "lahja" nähdä kauneutta todella arkipäiväisissä asioissa, joihin joku muu ei välttämättä kiinnittäisi mitään huomiota. Musta on vaan niin siistiä, että pystyy aidosti ilahtumaan ihan pikkiriikkisistäkin asioista, eikä tarvitse kuuta taivaalta tunteakseen jotain.
Untitled
4. Kiitollisuus (henkisyys)
"Olet tietoinen hyvistä asioista ympärilläsi etkä pidä niitä itsestäänselvyyksinä. Ystäväsi ja perheenjäsenesi tietävät, että olet kiitollinen, koska käytät aikaasi kiitoksen osoittamiseen."
Mä yritän edes muutamana iltana viikossa miettiä iltaisin vähintään viisi asiaa, joista olen viimepäivien aikana ollut kiitollinen. Mun ei normaalitilanteessa ole koskaan vaikea nimetä näitä asioita, sillä mulla on luonnostaan hyvin herkkä kiitollisuustutka. Viljelen paljon kiitosta ihan sanallisesti, sillä onhan se myös hyvä käytöstapa, mutta koen, että lisäksi kiitoksen ulos suustaan päästäessä sieltä ikään kuin vapautuu samalla pieni määrä lisää positiivisuutta ympäristöön. Mun mielestä on myös niin terveellistä palata aina silloin tällöin elämän perustavanlaatuisten kysymysten äärelle ja miettiä, millä asioilla on oikeasti väliä, ja ymmärtää, että omasta elämästä löytyy valtavasti asioita, joista on syytä olla kiitollinen. Mua ei myöskään ärsytä muissa ihmisissä varmasti monikaan asia niin paljoa, kuin kiittämättömyys.
5. Itsesäätely (kohtuullisuus)
"Osaat tietoisesti säädellä, mitä tunnet ja teet. Olet kurinalainen. Kontrolloit mielitekojasi ja tunteitasi eikä päinvastoin."
Omistan siinä mielessä hyvän itsetuntemuksen, että osaan kyseenalaistaa omia tunnereaktioitani ja syitä niiden taustalla, ja tätä kautta hallita tunteitani. Olenkin pääsääntöisesti rauhallinen tyyppi, joka ei jaksa turhasta vääntää tai hermostua. Mulla on myös todella vahva tahto, ja tavoitettani kohti edetessä pystyn melko vaivattomastikin sulkemaan pois mukavat, mutta mulle tärkeämmän asian saavuttamista mahdollisesti haittaavat asiat.
Untitled
Onko tämä luonteenvahvuuskartoitus teille ennestään tuttu?
Mitä luonteenvahvuuksia teiltä löytyy?

Mitä mun syksyyn kuuluu?

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Untitled
Siitä onkin vierähtänyt jokunen tovi, kun olen viimeksi kirjoitellut tänne ihan vain niitä tavallisia kuulumisia. Välillä sitä ajattelee, ettei ketään jaksa kiinnostaa perus kuulumishöpinät, koska sitä haluaisi aina pyrkiä mahdollisimman mielenkiintoiseen ja lukijoita puhuttelevaan sisältöön. Inkan postauksesta inspiroituneena päätin kuitenkin laittaa viimeaikaisia tapahtumia ja fiiliksiä tänne ylös. Toisaalta taas tykkään itsekin lukea muiden kuulumisista ja ihan niistä normaaleista arjen jutuista, joten miksipä ne omatkaan jutut niin tylsiä olisivatkaan? Täytyy myös pitää mielessä, että kirjoitan blogiani itseäni varten, ja kirjoittaminen on mulle tietynlaista terapiaa. Joten olen sitä mieltä, että antaa palaa vaan!
Untitled
Alkusyksyn ajan blogissa tuli pidettyä melkeinpä kuukauden mittainen hiljaisuus, joka johtui opintokiireistä. Mun syksy tosiaan starttasi käyntiin varsin päräyttävästi harjoittelujaksolla, joka oli täysin kokopäivätyötä (välillä tuntui kirjaimellisesti siltä, että koko päivä), minkä vuoksi energiaa ei juurikaan ekstrajuttuihin ollut. Yllätyin siitä, kuinka väsyneeksi tunsin itseni harkkapäivien jälkeen. Siitä huolimatta kuluneen jakson aikana opin opettajan työstä ja ennen kaikkea itsestäni tosi paljon uutta, ja voinkin sanoa jakson olleen monella tapaa nimenomaan todella opettavainen!
Rehellisyyden nimissä ilmassa on myös ollut jonkin asteista syysväsymystä ja univaikeutta. Väsymys on ollut vahvasti läsnä niin harjoittelun aikana kuin sen jälkeenkin. Maailma on näyttänyt silmissäni tavallista harmaammalta, enkä nyt puhu vain syksyn myötä vähentyneestä valon määrästä. En oikein tunnista itseäni sellaisesta värittömästä ja tasapaksusta mielentilasta, jossa olen viimeaikoina ollut jumissa, sillä olen kuitenkin perusluonteeltani iloinen ja kiitollinen ihminen, joka jaksaa innostua ja ilahtua ihan pienistäkin jutuista. Myös poikaystäväni oli huomannut tämän innottomuuden olemuksessani, ja siihen havahduttuani päätinkin ottaa yhden viikon, jolloin annoin itseni ottaa oikein luvan kanssa iisimmin ja mennä sieltä, mistä aita on matalin. Olen kiitollinen siitä, että tämä lepo oli mahdollista syysloman ja pääosin etänä suoritettavien tämänhetkisten opintojeni ansiosta. Tämän johdosta oloni on mennyt koko ajan parempaan suuntaan, mikä on ollut hienoa huomata ja tuntea. Niin se vain on, että ylä -ja alamäet, niin pienet kuin suuretkin, kuuluvat elämään, ja sitä haluan yhä enemmän näyttää myös täällä blogin puolella. On valtavan tärkeää kuunnella itseään ja ottaa rohkeasti rauhallisemmin silloin kuin olo sitä todella vaatii, ihan sama, vaikka muut painaisivat eteenpäin höyryjunan lailla. Oma terveys tulee ennen kaikkea. Sen, jos jonkin mä olen oppinut tämän syksyn aikana.
Untitled Untitled
Sitten kuitenkin vähän mukavampiin juttuihin! Viime viikonloppu oli yksi heittämällä parhaista hetkeen, ja olen niin iloinen siitä, että tsemppasin itseäni ja päätin lähteä näihin rientoihin mukaan. Vielä aiemmin viimeviikolla väsymyksessä ja tympeässä olotilassa velloessani ajattelin, että en edes jaksa raahata takapuoltani yhtään mihinkään. On mielestäni todella tärkeää tunnistaa itsessään ne hetket, jolloin kaipaa kannustavaa potkua persauksille, ja jolloin kaipaa aidosti sitä, että saa olla kotona kaikessa rauhassa ja levätä. Tällä kertaa kyse oli ensimmäisestä vaihtoehdosta, ja erittäin hyvä niin! Meillä oli tosiaan mitä ihanin ja nauruntäyteisin tyttöjen viikonloppu, joka oli melkoisen aikataulutetusta ohjelmastaan ja vähäisistä yöunistaan huolimatta ihan huippu. Tähän viikonloppuun sisältyi muun muassa I love me-messut, Lintsin Valokarnevaalit, syksyinen retki Suomenlinnaan, take away-sushia, viinittelyä ja tanssimista myöhään yöhön asti. Tätä viikonloppua jään muistelemaan niin lämmöllä.💛
Untitled

Myös lähitulevaisuudessa on odotettavissa kivoja juttuja. Ihan pianhan kuukausi vaihtuu jo marraskuun puolelle, mikä on ollut itselleni perinteisesti sellainen kolea ja pimeä inhokkikuukausi, josta on vaikeaa kaivaa esiin mitään hyviä puolia. Tätä marraskuuta kuitenkin valaisee viikonloppureissu itselleni täysin uudessa paikassa – ollaan nimittäin ostettu lentoliput erään ihanan bloggaajaystävämme luokse! En malttaisi enää millään odottaa, mutta onneksi aikaa tähän vierailuun ei itse asiassa olekaan kauaa. Mutta hei, olisi ihanaa kuulla, millainen syksy teillä on tähän asti ollut? Mitä asioita te odotatte vielä näiltä vuoden viimeisiltä kuukausilta?💛

Miten yhdistää ruutubleiseri? osa 2

perjantai 19. lokakuuta 2018

Untitled
Aiemmin tällä viikolla laitoin alulle postaussarjan siitä, millaisilla eri tavoilla tämän syksyn monikäyttöisen vaatesuosikkini, ruutubleiserin, voi yhdistää erilaisiin asukokonaisuuksiin. Postaussarjan ensimmäisessä osassa yhdistin ruutubleiserin hieman lämpöisempään säähän soveltuvaan asuun , ja tässä jatko-osassa samainen jakku on puolestaan osana syksyisempää kokonaisuutta. Jälleen kerran hyvin arkisella asulla mennään, mutta mua se ei haittaa ollenkaan. Itse ainakin tunnen nimittäin kaipaavani eniten inspistä juurikin siihen normaaliin arkipukeutumiseen!
Untitled
Tässä enemmän tämänhetkistä säätilannetta vastaavassa asussa olin yhdistänyt ruutubleiserin ohueen ruskeaan pooloneuleeseen ja vahapintaisiin housuihin. Tuona päivänä oli ihanan lämmin syyssää, jolloin jakkua pystyi käyttämään hieman ylisuuren mallinsa ansiosta hyvin myös takkina neuleen päällä! Sään salliessa bleiserien käyttäminen takkina onkin todella oivallinen keino antaa niille enemmän käyttökertoja ja saada samalla myös vaihtelua omaan takkivalikoimaan. Itse haluan ainakin lämpötilan rajoissa ottaa vielä kaiken irti kevyemmistä päällysvaatteista, sillä seuraavat lähemmäs puoli vuotta saadaankin sitten taas kääriytyä mahdollisimman paksuihin ja lämmittäviin takkeihin! Viimeistelyksi lisäsin asuun vielä niin rakastetun ja vihatun basic bloggaaja-lätsän aka kipparihatun, joka on mun mielestä edelleen yhtä kiva lisäys asuun, mitä se oli myös vuosi sitten. Mitä tykkäätte tästä edeltäjäänsä syksyisemmästä kokonaisuudesta?
Untitled Untitled

Miten yhdistää ruutubleiseri? osa 1

tiistai 16. lokakuuta 2018

Untitled
Siinä missä ennen olin hullu shoppailija, enkä miettinyt juurikaan vaatteiden käytännöllisyyttä, on mulla nykyisin vaatehankintojani tehdessä ensimmäisenä mielessä juurikin vaatteen monikäyttöisyys ja laaja yhdisteltävyys. Ja erään todella monikäyttöisen vaatteen ostinkin kesällä, nimittäin ruutubleiserin! Muistan, kuinka joskus lukiossa mulla oli meneillään överityttömäinen preppy-tyylivaihe, jolloin sain aikamoisen yliannostuksen erilaisista bleisereistä. Nykuisin puolestaan olen alkanut pikkuhiljaa lämmetä uudelleen bleisereille, juurikin hieman ylisuurille ja jollakin jujulla varustetuille sellaisille. Tämän ruutujakun ympärille olen sen ostamisen jälkeen pyöritellyt päässäni vaikka millaisia erilaisia asukokonaisuuksia, joten ajattelinkin, että mikäs sen parempaa, kuin aloittaa kokonainen postaussarja näistä ideoista! Tällaisia postaussarjoja haluan ja aion myös jatkossa toteuttaa, sillä uusien vaatteiden ostamisen sijasta mua kiehtoo nykyisin aina enemmän ja enemmän se, mitä jo valmiiksi vaatekaapista löytyvistä vaatteista voi saada aikaan erilaisilla yhdistelytavoilla.
Untitled Untitled
Noin kuukausi sitten tavallisena koulupäivänä yhdistin ruutubleiserin löysähköön pitsitoppiin, "nahka"housuihin ja punaiseen laukkuun. Mielestäni pitsitoppi tuo kivasti naisellisuutta hieman löysemmän ja maskulinisemman bleiserin vastapainoksi. Nahkahousut tuovat skarppiutta kokonaisuuteen, ja muuten kovin väritön asu saa piristystä punaisesta laukusta ja siihen sointuvasta huulipunasta. Hyvin samankaltaisesti yhdistin ruutubleiserin loppukesästä tässä asussa, jossa nahkahousujen tilalla olivat polvista revityt farkut. Molemmissa asuissa jalasta löytyivät silloiseen lämpimämpään säähän sopivat loaferit, mutta yhtä hyvin molemmissa asuissa toimisivat mielestäni esimerkiksi nykyiseen säähän paremmin soveltuvat mustat nilkkurit!
Untitled
Mitä mieltä olette tästä ruutubleiseriyhdistelmästä?

Kadonnut ja uudelleen löytynyt liikunnan ilo

maanantai 1. lokakuuta 2018

Untitled
* Yhteistyössä Sudio
Olen blogissani aiemminkin puhunut siitä, kuinka oma aika on mulle todella tärkeää. Uskonkin herkkänä ja introverttiyteen taipuvaisena ihmisenä tarvitsevani sitä hieman enemmän kuin keskivertoihminen , jolloin myös merkittävää on se, miten oman ajan oikein viettää. Koska mun arkeni on melkoisen kiireistä ja hommaa riittää, on riittävään palautumiseen panostaminen ihan äärimmäisen tärkeää. Yksi mulle rakkaimmista tavoista viettää omaa, arjen stressistä palauttavaa aikaa on liikunta, joka onkin mulle todellinen henkireikä. Olen kuitenkin kantapään kautta oppinut sen, että oman ajan viettämisen tapojen täytyisi nimenomaan tukea jaksamista arjessa, eikä olla yksi kuormittava stressitekijä lisää.
Untitled
Mä lukeudun siihen ihmistyyppiin, joka on todella vaativa itseään kohtaan, ja omaa myös paljon perfektionistisia piirteitä. Näistä piirteistä on ollut paljon hyötyä elämässäni – en usko, että olisin esimerkiksi aikoinaan kirjoittanut niin hyviä papereita, päässyt haluamaani kouluun, tai jaksanut panostaa blogiini näin kauaa, jos en omistaisi niitä. Mulla on kuitenkin myös kokemusta siitä, kun nämä piirteet menevät aivan överiksi, vieden aiemmin niin kivasta ja rakkaasta tekemisestä kaiken ilon mennessään – näin on mulla käynyt aiemmin liikunnan suhteen.
Untitled
Monet varmaan muistavat, kuinka joskus 2014-vuoden paikkeilla kova fitnessbuumi iski Suomeen? Näihin aikoihin mä olin lukiossa, ja olin juuri aloittanut saliharrastukseni, johon olin kovasti tykästynyt ja jota vasta opettelin. Niin nuorena ja vaikutuksille alttiina, sekä kaiken päälle perfektionistina melkeinpä luonnollisesti tämän villityksen myötä omasta vartalosta, treenistä ja syömisestä tuli yksi täydellisyydentavoittelun kohde lisää. Lisäksi mulla murrosiän fyysinen puoli (jos sitä näin voi sanoa) vartalon ja kasvonpiirteiden naisellistumisen ja aikuistumisen osalta jatkuivat melko "vanhaksi" asti, verrattuna esimerkiksi joihinkin kavereihini. Siinäpä oikeastaan olikin valmis soppa ruoka- ja vartalosuhteen vääristymiseen – omaan muuttuvaan ulkonäköön totuttelu, ympäristöstä tulevat paineet ja perfektionistinen luonne. Selvennyksenä en tietenkään tarkoita, että syy tähän oli yksinomaan fitness-lajissa, vaan kuten sanottu, tapahtunut oli monen asian summa..
Untitled
Iän tuoman armollisuuden, oman henkisen työn, poikaystävän ja ammattiavun tuen voimalla noista ajoista on tultu onneksi pitkälle. Kesti jonkin aikaa löytää liikunnan ilo uudelleen, mutta onnellisena voin todeta sen olleen kanssani jo pari vuotta. Voin rehellisesti sanoa, että liikunta on mulle nykyään voimavara, ja keino palautua arjen stressistä. Ennen ajattelin, että ainoa oikea liikkumisen tapa oli kunnon hikinen pumppaus salilla, mutta nykyään näen asian paljon laajemmin. Nykyisin liikunnan tarkoitus ei ole minulle enää vartaloni muokkaus, tulosten saavuttaminen tai suorittaminen. Sitä vastoin näen liikunnan tärkeänä tukena oman mielen rauhoittamisessa stressaavista asioista, sekä fyysisen terveyden, arjesta palautumisen ja virkeän olotilan edistäjänä. Merkittävin muutos liikunnan suhteen ajattelussani on juurikin tapahtunut siitä, etten enää näe liikuntaa keinona päästä haluaamani tulokseen, vaan yhtenä keinona muiden joukossa pitää hyvinvointiani yllä.
Kyllä, treenaan edelleen myös salilla, mutta vain, jos musta tuntuu siltä. Välillä useammin, välillä harvemmin. Sen sijaan nykyisin mulle tärkeintä on päästä liikkumaan luontoon tarpeeksi usein. Reipas kävely metsämaisemissa tai vesistöjen lähellä tekee oikeasti ihmeitä mielelle, ja auttaa hillitsemään stressaavissa asioissa laukkaavia ajatuksia. Aion myös ehdottomasti ottaa säännöllisen joogan osaksi liikuntarutiinejani, sillä uskon sen olevan juuri sitä, mitä munlaiseni levoton mieli kaipaa.
Untitled
Siinä missä ennen ylpeänä julistin olevani perfektionisti, olen nykyisin senkin edestä ylpeä siitä, kuinka olen useamman vuoden työn tuloksena saanut opeteltua mieltäni pois tämän piirteen hallitsevuudesta. Ennen ammattiavun puoleen turvautuminen oli mulle suuri häpeän aihe myöntää, sillä luulin olevani jotenkin avuton, tai että mulla ei olisi asiat "tarpeeksi huonosti". Niin se vain kuitenkin on, että jos jokin mielenterveyden asia alkaa häiritä sun päivittäistä arkea, niin silloin on hankkiuduttava avun piiriin – useasti sitä nimittäin sokeutuu omalle tilanteelleen. Tämän kertomalla haluan rohkaista myös kaikkia muita hankkimaan itselleen rohkeasti apua, jos yhtään siltä tuntuu. Myös mulle saa aina tulla laittamaan viestiä aiheesta. ♥
Untitled
Postauksen kuvissa vilkkuneista Sudion Nivå -kuulokkeista on muodostuneet mun parhaat kaverit lenkkipoluille, ja pakko sanoa, myös siivoamiseen! Kuulokkeet ovat nimittäin superkätevät täyden langattomuutensa ansiosta, ja itse asiassa ovatkin ensimmäiset täysin langattomat kuulokkeet, jotka olen koskaan omistanut. Sen, etten ole aiemmin täysin langattomia kuulokkeita omistanut, voivat tarkkasilmäisimmät päätellä myös siitä, että ne ovat mulla väärin päin näissä postauksen kuvissa, haha :D Mulle tosiaan valkeni vasta lähiaikoina, että näitä kuuluukin pitää ns "ylösalaisin" korvissa. Mutta se ei silti haitannut kuuntelukokemusta, lähinnä ulkonäöllinen seikka vaan. Vaikken äänenlaadun arvioinnissa mikään ekspertti ole, näiden kuulokkeiden äänenlaatu on mielestäni parempi verrattuna toisiin omistamiini Sudion Vasa blå-kuulokkeisiin paremman ympäristön äänien eristyksen sekä voimakkaamman basson ansiosta. Plussaa kuulokkeet saavat myös kauniista ulkonäöstään sekä tyylikkäästä, nahkaremmillä varustetusta latausrasiasta, joka helpottaa myös kuulokkeiden säilytystä. Parasta kuulokkeissa on ehdottomasti se, että liikkuminen vapautuu ihan täysin, äänenlaatu on hyvää luokkaa, ja että kuulokkeet pysyvät napakasti päässä vaikka lenkkeilisi, siivoilisi ja huiskisi kuinka paljon. Koodilla "hennaseppala15" saat nyt 15% alennuksen Sudion verkkokaupasta , mikäli tarvetta uusille hyville kuulokkeille löytyy!

Millainen liikunta tuottaa teille eniten hyvää fiilistä ja iloa?
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2019 Henna Seppälä