Slider

Viimeksi minä...

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Untitled
Viimeksi minä ilahduin, kun pari päivää poikaystäväni ilmoitti, että aikoo tehdä meille päivälliseksi haluaamani ruokaa. Tällaiset arkiset toisen huomioinnit ovat ihan parasta, ja niistä tulee vaan niin hyvä mieli! Tällaiseen palveluun voisi melkeinpä tottua..
Viimeksi minä harmistuin, kun eilen mulle iski jälleen kerran migreeni. Viimeaikoina migreeni on ollut riesanani tavallista useammin, ja se on todellakin yhtä tuskaa. Viimeaikaisen esiintymistiheytensä ja kohtausten voimistumisen takia olen alkanut tietyllä tapaa pelkäämään migreeniä, ja aina kohtauksen iskiessä olo on niin ärsyynyt ja pettynyt, sillä se vie toimintakyvyn täysin mennessään. Onhan se tietysti kivaa vaan maata himassa pimeässä huoneessa, kun ulkona on varmaan yksi kesän parhaimmista keleistä..
Viimeksi minä päätin, että teen tästä päivästä niin hyvän, kuin vaan voin siitä omalla asenteellani tehdä. Eilinen kului masentavissa ja huonovointisissa fiiliksissä migreenin takia, mutta tänään aion nauttia täysillä siitä, ettei ole omaa menemistä ja tekemistä rajoittavaa kipua. Se kun ei ole mikään itsestäänselvyys, se on tässä parin viimeisen migreenintäyteisen kuukauden aikana todettu..
Untitled
Viimeksi minä innostuin, kun lähdin kampaajalta freesin tukan kanssa. Viimeksi olen käynyt kampaajalla noin 3 kuukautta sitten, joten hiukset todellakin olivat raikastuksen tarpeessa. Tuli niin itsevarma ja hyvä fiilis, kun hiukset näyttivät taas freeseiltä ja siisteiltä!
Viimeksi minä itkin, kun kuuntelin salilla podcastia naisesta, jonka lapsi kuoli kohtuun vain muutama päivä ennen laskettua aikaa. Vaikka tapaus oli äärettömän surullinen, enkä voi edes kuvitella parin kokemaa tuskaa, on musta silti niin kaunista, miten he pitävät enkelilapsensa muiston aktiivisesti mukana elämässään ja tekevät siitä jotain todella kaunista. Menetetyn lapsen nimissä aiotaan rakentaa hyväntekeväisyysjärjestön avulla koulu kehitysmaahan. Podcast-jakson pääset kuuntelemaan tästä. Jokaisesta kuunnellusta jaksosta Wecast lahjoittaa 0,20€ hankkeeseen.
Viimeksi minä kokeilin jotakin uutta, kun testasin eri merkkistä itseruskettavaa, kuin normaalisti. Olin positiivisesti yllättynyt tästä kokeilusta, ja multa onkin tässä lähiaikoina tulossa postaus, jossa vertailen erilaisia kokeilemiani itseruskettavia!

Untitled

Viimeksi minä pelästyin, kun näin poikaystäväni t-paidan roikkumassa parvekkeella. Olin illalla ripustanut sen henkariin, jonka olin vielä ripustanut meidän katosta roikkuvaan lyhtyyn, sillä en ylettänyt kattokoukkuun. Anyway, paita oli just sillä korkeudella, mitä se olisi keskivertopituisen miehen päällä. Sainkin aamulla kunnon sydärin, kun katsoin keittiön ikkunasta sivusilmällä, että kuka hitto meidän parvekkeella oikein on!
Viimeksi minä nauroin, kun poikaystäväni puhelimen "näppäimistö" oli mennyt jollekin ihme asetukselle, jossa kaikki a ja ä kirjaimet vaihtuivat automaattisesti norjan ja tanskan kielestä tuttuun æ-kirjaimeen. Tietysti suomalaisena sitä lukee tämän kirjaimen ihan kirjaimellisesti ae, ja naurettiinkin yhdessä sille, että tämän ansiosta hän kuulosti viesteissään ihan umpihumalaiselta :D
Viimeksi minä jännitin viisaudenhampaiden poistoa. Hampaita ei tosiaan koskaan poistettu, sillä sain paniikkikohtauksen kovan hammaslääkäripelkoni takia. Vaikka sitä kuinka koitti itselleen järkeistää, ettei mulla ole mitään hätää, mä olen ammattilaisen käsissä ja mitään pahaa ei voi tapahtua, niin paniikki vaan otti vallan. Siinä ei hirveästi järki auta, kun kehon reagointi on niin voimakasta. Poistot joudutaan joskus tulevaisuudessa suorittamaan nukutuksessa, sillä voimakkaat paniikkireaktioni ovat turvallisuusriski toimenpiteelle.

Untitled

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!♡

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2019 Henna Seppälä