Slider

Millainen persoona olen?

maanantai 30. heinäkuuta 2018

DSC03114-2
Erilaiset persoonallisuustestit ja psykologia ovat kiehtoneet mua aina. Lukiossa kävin suurella mielenkiinnolla läpi kaikki mahdolliset valinnaiset psykologian kurssit, ja kirjoitin ylppäreissäkin aineen hyvin arvosanoin. Nykyisissä luokanopettajan opinnoissani psykologia on myös vahvasti läsnä muun muassa oppimisen, opettamisen ja käyttäytymisen muodossa. Haaveilen myös salaa siitä, että jossakin vaiheessa elämääni saisin tehdä vielä tiukemmin psykologian aihepiiriin liittyvää työtä.
Koen erilaiset persoonallisuustestit tietyllä tapaa viihteellisiksi, mutta myös hyviksi suuntaa antaviksi välineiksi itsetutkiskeluun. Olen saanut niistä paljon samaistumisen kokemuksia ja ahaa-elämyksiä, sekä myöskin ymmärrystä omaa itseäni kohtaan. On helpottavaa tajuta, ettei olekaan täysin kummallinen tapaus, kun ajattelee tai toimii tietyllä tapaa tietyissä tilanteissa. Itsetuntemuksen lisääntyminen on ainakin omalla kohdallani kohottanut itsetuntoa, ja auttanut prosessissa hyväksymään itseni sellaisena kuin olen – kaikkine heikkouksineni ja vahvuuksineni.

Yksi mielenkiintoisimmaksi kokemani persoonallisuustesti Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori, joka jaottelee ihmiset 16 erilaiseen persoonallisuustyyppiin. Näistä persoonallisuustyypeistä on muodostettu kuvaukset, jotka ilmententävät kyseisen persoonallisuustyypin stereotyyppista edustajaa. En selvennykseksi missään nimessä usko, että niin monimuotoisia asioita kuin kaikkien maailman ihmisten persoonallisuuksia olisi mahdollista typistää tarkasti 16 tyyppiin, mutta ne voivat siitä huolimatta olla suuntaa ja oivalluksia antavia. Testin tulos ei siis välttämättä ole ihan täydellinen match kaikille. Testin pääset tekemään muun muassa tästä. Itse olen tehnyt testin useaan otteeseen pidemmilläkin aikaväleillä, niin pidempänä kuin lyhyempänäkin versiona, suomeksi ja englanniksi, ja saan aina saman tuloksen – INFJ. Testin ensimmäisen kerran tehtyäni koin valtavaa hämmennystä siitä, kuinka osuvasti tämä persoonallisuustyyppi mua kuvasi. Rehellisesti sanottuna se oli jopa vähän pelottavaa, miten oikeaan tämä kuvaus osuikaan! Alle listasin muutamia kohtia, jotka kolahtivat kaikista eniten.
DSC_0171-2
INFJ – introvertti, intuitiivinen, tunteva, harkitseva – "asianajaja"-persoonallisuus
- INFJ-persoonallisuustyyppi kattaa koko maailman väestöstä vain yhden prosentin, mikä tekee siitä kaikista harvinaisimman persoonallisuustyypin. Tällä en nyt halua korostaa olevani mikään spesiaali ja uniikki lumihiutale, mutta uskon sen osaltaan selittävän sitä, miksi tunnen niin harvaan ihmiseen aitoa, syvää ystävyyttä ja yhteyttä, sekä miksi muiden saattaa olla välillä vaikeaa aidosti ymmärtää mua ja päästä mun ajatusmaailmaani sisään. Välillä tunnen olevani outolintu.
- Tätä persoonallisuustyyppiä edustavat ihmiset usein kokevat elämäntehtäväkseen auttaa muita, ja niin koen myös minäkin. En kuitenkaan missään nimessä halua, että auttamiseni on jatkuvaa toisten jaloilleen nostamista, vaan tavoitteeni on auttaa ihmisistä tulemaan nimenomaan sellaisia, että heillä on voimaa, taitoa ja keinoja pärjätä jatkossa ilman jatkuvaa apua. Haluan auttaa muita ihmisiä löytämään oman vahvuutensa ja potentiaalinsa. Tämä ajatus on suuri inspiraation lähde itselleni opettajuudessa sekä mahdollisessa tulevassa työssäni psykologian parissa myöhemmin.
DSC_0155-2
- Olen melko yksityinen ihminen. Olen aina valmis kuuntelemaan muiden ongelmia, mutta omista asioistani mun on välillä todella vaikeaa avautua jopa ihan niille lähimmillekin ihmisille. Mun luottamuksen ansaitseminen on vaikeaa, ja mulla onkin elämässäni vain ihan muutama ihminen, joihin voin sanoa luottavani sataprosenttisesti.
- Olen todella herkkä ihminen. Tämä herkkyys ulottuu kuitenkin paljon pidemmälle kuin se, että surulliset leffat itkettää mua, tai että maailman ikävät asiat saavat mut harmistuneeksi. Olen herkkä kaikenlaisille ärsykkeille, niin sisäisille kuin ulkoisillekin. Imen itseeni ympäristöstäni kaiken – toisten tunteet, pienet mikrotason eleet, ilmeet sekä äänensävyt ja tulkitsen niitä mielessäni jatkuvasti. Ryhmätilanteissa löydänkin itseni useimmiten tarkkailijan roolista, sillä mulle ominaisimmalta tuntuu tarkkailla ja tunnustella tilanteen tunneympäristöä, ennen kuin pystyn lähtemään siihen mukaan. Huomion keskipisteenä oleminen on asia, jota välttelen viimeiseen asti. Välillä tämä ärsyketulva tuntuu musta ylitsepääsemättömältä, ja se saattaa olla välillä aika uuvuttavaakin. Hyvä puoli tässä piirteessäni on kuitenkin se, että tunnistan välittömästi sen, onko joku ihminen tilanteessa vilpittömänä omana itsenään, vaiko ei. Tämä kaikki johtaa kuitenkin siihen, että tarvitsen paljon omaa aikaa ihan vain omissa oloissani ladatakseni akkujani – suuret sosiaaliset ryhmätilanteet siis enemmänkin vievät multa energiaa, kuin antavat sitä. Olenkin siis ehdottomasti parhaimmillani pienryhmätilanteissa ja pienemmissä kaveriporukoissa, ja koen saavani niistä ihan erilailla voimaa.
DSC_0123-2
- Olen todella empaattinen. Aistin ja kirjaimellisesti tunnen toisten ihmisten tunnetilat vahvasti, ja myötäelän niitä heidän kauttaan. Haluan olla se ihminen, jonka puoleen voi aina kääntyä ilman pelkoa arvostelluksi tulemisesta. Haluan kohdata ihmiset arvostavasti juuri sellaisenaan kuin he ovat, ihan vain ihmisinä. Välillä mulla on kuitenkin hankaluuksia vetää omia henkisiä rajojani empaattisuuden ja auttamishalun suhteen, ja se onkin asia, jota mun täytyy elämässäni työstää.
- Mun on usein vaikeaa vain olla. Tarvitsen jonkin tavoitteen tai tarkoituksen, jota kohti pyrin. Mulle on tärkeää tietää, että otan joka päivä edes pienen pieniä askelia tavoitettani kohti, ja jos tätä ei tapahdu, tunnen oloni yleensä levottomaksi ja pettyneeksi. Tämä on varmasti yhteydessä INFJ-persoonallisuudelle tyypilliseen taipumukseen perfektionismiin.
DSC_0166-2

Mitä mieltä te olette persoonallisuustesteistä? Oletteko te tunnistaneet itseänne sellaisen kuvauksesta?

Ajatuksia kesäpäiviltä

torstai 26. heinäkuuta 2018

Untitled
Olen huomannut viimepäivinä ottaneeni etäisyyttä blogistani. Osittain siksi, ettei ideavarasto ole tällä hetkellä ollut täysimmillään, ja osittain taas ihan vaan siksi, koska upean kesäiset säät ovat vieneet huomioni ja tekemiseni muihin suuntiin. On tuntunut paljon iisimmältä vaan päivittää Instagramia, sillä se ei ainakaan omalla kohdallani vaadi yhtä suurta työpanosta kuin blogipostausten tekeminen. Olen panostanut blogiini viimeisen puolen vuoden aikana enemmän kuin koskaan aikaisemmin, joten tällainen tauko tuntuu todellakin jännältä, mutta uskon sen olevan luovuuden virtaamisen kannalta jopa hyödyllinenkin.

Voin todeta eläneeni viimeaikoina täysillä hetkessä. Olen nauttinut aurinkoisista kesäpäivistä, juhlinut festareilla, räkättänyt tunnin verran ystävän kanssa baarin jälkeen hotellihuoneessa noutoruuat naamalla maailman urpoimmille jutuille ja tehnyt piknikkejä niin oman kodin lähiympäristöön kuin Suomenlinnaankin. Just sellaisia hauskoja kesäjuttuja, jotka tuottaa mulle hyvää fiilistä. Vaikka kovaa vauhtia lähestyvä elokuu aiheuttaa mussa pientä kesänloppuahdistusta, olen kuitenkin onnellinen siitä, että olen tänä kesänä toteuttanut asioita, joita olen halunnutkin sen aikana tehdä. Ylipäätäänkin olen itsessäni tyytyväinen siihen piirteeseen, että saan asioita tehdyksi haaveilun ja haihattelun sijasta, niiden merkitystä kuitenkaan vähättelemättä. Olen silti ehdottomasti sitä mieltä, että on tärkeää pitää balanssi tekemisen ja rentoutumisen välillä, eikä suorittaa kesän bucket listiä hampaat irvessä-meiningillä läpi. Tämä kesä on todellakin mulle ollut erilainen pariin aiempaan kesään verrattuna, sillä pitkästä aikaa tuntuu, että on oikeasti ollut aikaa rentoutua ja palautua työntäyteisen vuoden jäljiltä. Ja samalla meiningillä haluan jatkaa vielä tuon tulevan viimeisen kesäkuukaudenkin.♥
Untitled Untitled

Viimeksi minä...

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Untitled
Viimeksi minä ilahduin, kun pari päivää poikaystäväni ilmoitti, että aikoo tehdä meille päivälliseksi haluaamani ruokaa. Tällaiset arkiset toisen huomioinnit ovat ihan parasta, ja niistä tulee vaan niin hyvä mieli! Tällaiseen palveluun voisi melkeinpä tottua..
Viimeksi minä harmistuin, kun eilen mulle iski jälleen kerran migreeni. Viimeaikoina migreeni on ollut riesanani tavallista useammin, ja se on todellakin yhtä tuskaa. Viimeaikaisen esiintymistiheytensä ja kohtausten voimistumisen takia olen alkanut tietyllä tapaa pelkäämään migreeniä, ja aina kohtauksen iskiessä olo on niin ärsyynyt ja pettynyt, sillä se vie toimintakyvyn täysin mennessään. Onhan se tietysti kivaa vaan maata himassa pimeässä huoneessa, kun ulkona on varmaan yksi kesän parhaimmista keleistä..
Viimeksi minä päätin, että teen tästä päivästä niin hyvän, kuin vaan voin siitä omalla asenteellani tehdä. Eilinen kului masentavissa ja huonovointisissa fiiliksissä migreenin takia, mutta tänään aion nauttia täysillä siitä, ettei ole omaa menemistä ja tekemistä rajoittavaa kipua. Se kun ei ole mikään itsestäänselvyys, se on tässä parin viimeisen migreenintäyteisen kuukauden aikana todettu..
Untitled
Viimeksi minä innostuin, kun lähdin kampaajalta freesin tukan kanssa. Viimeksi olen käynyt kampaajalla noin 3 kuukautta sitten, joten hiukset todellakin olivat raikastuksen tarpeessa. Tuli niin itsevarma ja hyvä fiilis, kun hiukset näyttivät taas freeseiltä ja siisteiltä!
Viimeksi minä itkin, kun kuuntelin salilla podcastia naisesta, jonka lapsi kuoli kohtuun vain muutama päivä ennen laskettua aikaa. Vaikka tapaus oli äärettömän surullinen, enkä voi edes kuvitella parin kokemaa tuskaa, on musta silti niin kaunista, miten he pitävät enkelilapsensa muiston aktiivisesti mukana elämässään ja tekevät siitä jotain todella kaunista. Menetetyn lapsen nimissä aiotaan rakentaa hyväntekeväisyysjärjestön avulla koulu kehitysmaahan. Podcast-jakson pääset kuuntelemaan tästä. Jokaisesta kuunnellusta jaksosta Wecast lahjoittaa 0,20€ hankkeeseen.
Viimeksi minä kokeilin jotakin uutta, kun testasin eri merkkistä itseruskettavaa, kuin normaalisti. Olin positiivisesti yllättynyt tästä kokeilusta, ja multa onkin tässä lähiaikoina tulossa postaus, jossa vertailen erilaisia kokeilemiani itseruskettavia!

Untitled

Viimeksi minä pelästyin, kun näin poikaystäväni t-paidan roikkumassa parvekkeella. Olin illalla ripustanut sen henkariin, jonka olin vielä ripustanut meidän katosta roikkuvaan lyhtyyn, sillä en ylettänyt kattokoukkuun. Anyway, paita oli just sillä korkeudella, mitä se olisi keskivertopituisen miehen päällä. Sainkin aamulla kunnon sydärin, kun katsoin keittiön ikkunasta sivusilmällä, että kuka hitto meidän parvekkeella oikein on!
Viimeksi minä nauroin, kun poikaystäväni puhelimen "näppäimistö" oli mennyt jollekin ihme asetukselle, jossa kaikki a ja ä kirjaimet vaihtuivat automaattisesti norjan ja tanskan kielestä tuttuun æ-kirjaimeen. Tietysti suomalaisena sitä lukee tämän kirjaimen ihan kirjaimellisesti ae, ja naurettiinkin yhdessä sille, että tämän ansiosta hän kuulosti viesteissään ihan umpihumalaiselta :D
Viimeksi minä jännitin viisaudenhampaiden poistoa. Hampaita ei tosiaan koskaan poistettu, sillä sain paniikkikohtauksen kovan hammaslääkäripelkoni takia. Vaikka sitä kuinka koitti itselleen järkeistää, ettei mulla ole mitään hätää, mä olen ammattilaisen käsissä ja mitään pahaa ei voi tapahtua, niin paniikki vaan otti vallan. Siinä ei hirveästi järki auta, kun kehon reagointi on niin voimakasta. Poistot joudutaan joskus tulevaisuudessa suorittamaan nukutuksessa, sillä voimakkaat paniikkireaktioni ovat turvallisuusriski toimenpiteelle.

Untitled

8 x nyt hymyilyttää

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Untitled
Tiedättekö sen tunteen, kun huono päivä ei rajoitu vaan siihen yhteen huonoon päivään. Yhdestä huonosta päivästä on venynyt pari huonoa päivää, ja niistä parista päivästä kokonainen huono viikko. Tällaisen viikon koin pari viikkoa sitten. Mitään maata mullistavaa elämässäni ei ollut tapahtunut, vaan huono viikko oli paremminkin monen yksittäisen tekijän summa - huonosti nukkuminen, migreeni, huonotuulisuus, jäätävä väsymys ja näistä kaikista juontuva yleinen negatiivisuus. Ei siis mitään ylitsepääsemätöntä, mutta sanomattakin on selvää, ettei kellään ole fiilis koko aikaa katossa. Viime viikonloppuna päätin kuitenkin ottaa agendakseni ottaa itselleni kunnolla aikaa rentoutua, rauhoittua ja latailla akkuja itselleni mieluisia juttuja tehden. Ilman paineita, aikatauluja tai odotuksia. Toinen tavoitteeni oli tietoisesti kiinnittää huomiota ihan pikkuriikkisiinkin arkisiin päivän ilonaiheisiin, ja oikein korostetusti iloita niistä oman pääni sisällä. Nämä kaksi asiaa yhdessä toimivat ihan loistavasti, ja olo onkin paljon enemmän oma itseni. Omien ilonaiheiden listaaminen blogiin ei ole itselleni mitään "jee jee, katsokaa kuinka kivaa mulla on"-tyyppistä leijumista, vaan se on mulle aidosti terapeuttista. Blogi on auttanut mua kiinnittämään huomiota mitä pienimpiin arkisiin ilon ja onnen aiheisiin, ja uskonkin blogini olevan yksi suuri tekijä siihen, miten olen oppinut kokemaan elämästäni enemmän kiitollisuutta. Koen blogini myötä kasvaneeni yleisesti positiivisemmaksi ihmiseksi.
Untitled Untitled
- Suomenlinnapäivä Saran ja Inkan kanssa. Tästä ollaankin puhuttu porukalla jo pidempään, ja nyt päätettiin se sitten toteuttaa! Kesä-Helsinki on kyllä tällä hetkellä ihanimmillaan, ja yksi parhaista tavoista siitä nauttimiseen on mun mielestä kesäpäivän viettäminen kierrellen ja piknikeväitä syöden Suomenlinnassa.
- Mansikka ja pensasmustikkaboksit, joita olen vanhemmiltani saanut. Ei ole tarvinut tätä tyttöä kahdesti suostutella, kun on kysytty, että haluaisinko tulla hakemaan kotoolta tuoreita marjoja!
- Nämä kuvat. Postauksen kuvat on otettu Hangossa, jossa käytiin Inkan ja Saran kanssa pari viikkoa takaperin. Meillä oli reissussa niin hauskaa, ja tunsin itseni kyseisessä miljöössä ja asussa niin omannäköisekseni ja hyväksi. Uskon tämän välittyvän kuvista ruudun toiselle puolellekin! Onnistuneiden kuvien saaminen saa aikaan aina hyvän fiiliksen, mutta näissä kuvissa on itselleni jotain spesiaalia. Todellakin omat suosikkini viimeajoilta!
Untitled
- Kampaaja-aika. Tunnustan, olen maailman laiskin kampaajalla kävijä. Viimeksi tämä tukka on nähnyt kampaamon huhtikuun alussa, ja trust me, sen alkaa olla näköinenkin. En malta odottaa, että saan hiukseni freesimpään kuntoon raikkaiden vaaleiden raitojen ja kuivien latvojen pätkäisyn myötä!
- Uusiin hyviin podcasteihin koukuttuminen. Tällä hetkellä ahmin Afterwork-podcastia, josta olen saanut monet naurukohtaukset ja hyvällä tapaa mieleen pohdituttamaan jäävät ajattelunaiheet. Suosittelen kuuntelemaan!
- Kuvien hame ja olkilaukku. Kuvien ihanaa midihametta olin katsellut hyvän tovin normaalihintaisena, mutta huippuhyvässä alessa ja vieläpä viimeisessä itselleni sopivassa koossa en enää voinut sanoa sille ei. Olen aivan ihastunut tähän. Puolestaan olkilaukku löytyi kotikotoani äitini kätköistä, kun mielenkiinnosta kysäisin, sattuisiko meillä olemaan mitään vanhoja isompia olkilaukkuja. Tämä on niin kiva ja trendikäs kesäkassi, ja aivan kuin tehty olkisen lierihatun kaveriksi!
Untitled Untitled
- Viimein palanneet helteet. Tai ainakin toivottavasti palanneet, saapa nähdä tämän viikon aikana!
- Ensiviikolla häämöttävä hotelliviikonloppu ystävän kanssa Tampereella. Tätä ollaan fiilistelty jo hetki yhdessä, ihan parasta päästä ottamaan hyvän ystävän seurassa pieni irtiotto arjesta.
Untitled


Mikä sua hymyilyttää just nyt?

Could-do lista kesälle

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Untitled
Kesän ensimmäinen kuukausi on jo takanapäin ja huomasin, etten ole tuttuun tapaani toteuttanut lainkaan listauspostausta siitä, mitä kaikkea haluaisin kesän aikana tehdä! Asiaan on siis saatava muutos, ja onneksi kesästäkin on vielä suurin osa jäljellä. En ole toivetekemisten suhteen enää niinkään to-do listojen fani, sillä niistä tulee tietyllä tapaa suorittava fiilis. Kesällä haluankin ottaa mahdollisimman rennosti ja toimia spontaanisti, enkä ottaa lainkaan stressiä siitä, saanko raksittua listaltani tietyt asiat tehdyiksi.


- Nauti mahdollisimman usein kesäruuasta. Grilliruoka, mansikat, jätski.. Nämä kaikki kuuluvat niin olennaisesti kesään, että niistä haluan nauttia nämä pari kuukautta ihan täysillä!
- Käy huvipuistossa. Ei ole kesää ilman perinteistä Lintsireissua, joko kavereiden tai poikaystävän (tai miksei vaikka molempien) kanssa!
- Vietä päivä Suomenlinnassa. Suomenlinnavisiitit ovat kuuluneet jo viimeiset pari vuotta kesääni, ja olisi ihanaa käydä siellä tänäkin vuonna hyvällä porukalla ja nauttia kesäpäivästä.
- Vieraile kesäkaupungeissa, kuten Porvoossa ja Hangossa.✓ Molemmissa kaupungeissa tuli vierailtua kesäkuun aikana, ja molemmat päivät jäivät kyllä mieleen kuukauden parhaimpina!
- Festaroi. Enää en jaksa vetää monen päivän festarirellestyksiä samanlailla kuin nuorempana, mutta pitää kesään silti yksi festaripäivä mahduttaa. Tässä kuussa mun olisikin tarkoitus viettää Tampereella hotelliviikonloppu ja Tammerfest-päivä ystäväni kanssa!

Untitled


- Heitä talviturkki. Vaikka hullu vilukissa olenkin, niin haluan ihan ehdottomasti käydä tänä kesänä joku lämmin päivä järvessä uimassa!
- Ole yötä mökillä. Mökillä tuli piipahdettua juhannuksena, mutta sovittiin, että mentäisiin sinne vielä tämän kesän aikana yöksikin. Olisi ihana päästä nauttimaan mökin rauhasta, läheisten seurasta ja kesäisestä Savosta hieman pidempäänkin kuin pikavisiitin verran!
- Vietä päivä itselle hieman vieraammassa kaupungissa. Tämäkin kohta tulee täytettyä Tampere-viikonlopun aikana, mutta olisi ihanaa käydä vielä lisäksi esimerkiksi kesäisessä Turussa.
- Pukeudu mahdollisimman paljon mekkoihin. Mekot ovat ihan mun suosikkivaatteita, ja jos se vaan säiden puolesta olisi mahdollista, niin käyttäisin niitä ympäri vuoden. Täytyykin siis ottaa senkin suhteen kaikki irti tästä vuodenajasta. Muun muassa tämä kuvien mekko on yksi suosikeistani!
- Vietä hauska ilta ulkona kavereiden kanssa. Haluan viettää kesän aikana edes yhden illan, jolloin otetaan tyttöjen kanssa vähän viiniä, tanssitaan läpi yön ja kipitetään idiooteille jutuille kikatellen kotiin.

Untitled


- Tee mahdollisimman paljon piknikkejä. Kesäiset piknikit ovat tälle foodloverille yksiä kesän parhaimmista jutuista, ja niitä onkin tullut jo pariin otteeseen järkättyä.
- Ole spontaani. Kun kerrankin näin kesällä on mahdollisuus päästää irti liiasta suunnitelmallisuudesta, haluan todellakin olla avoimempi etukäteen suunnittelemattomille jutuille.
- Veneile hyvällä säällä. Tämä on toteutettava mökillä!
- Maista uutta jätskimakua.Porvoossa tuli maistettua ekaa kertaa vesimelonin makuista jädeä, mutta kuka sanoi, että tämä maistelu jäi tähän?!
- Tee päiväreissu kesäiseen Tallinnaan. Tallinnavisiitti kuuluu ehdottomasti kesään! Erityisesti vanha kaupunki on mun mielestä niin symppis kesäisin.

Oman ajan tärkeydestä

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Untitled * Yhteistyössä Sudio

Mä olen aina kuulunut niihin ihmisiin, jotka tarvitsevat keskimääräistä enemmän omaa aikaa. Oman ajan tarve on yksilöllistä, mutta totta on se, että kaikki sitä jossain määrin tarvitsevat jaksaakseen päivittäisessä arjessaan. Itselläni esimerkiksi koulu, työt ja sosiaaliset suhteet ovat asioita, jotka verottavat energiavarojani, ja joista palautumiseen tarvitsen aikaa ihan vain itsekseni. Olenkin oppinut tuntemaan itseni tässä asiassa vuosien varrella todella hyvin, ja tullut siihen tulokseen, että tarvitsen viikkoon ainakin sen yhden päivän, jolle en sovi yhtään mitään menoja. On mielestäni ylipäätään todella terveellistä osata olla hetki yksin itsensä, omien ajatustensa ja rentouttavan tekemisen parissa, ja tuntea olonsa sitä kautta hyväksi ja levolliseksi. Omalla kohdallani ainakin huomaan heti vältteleväni yksinoloa, jos jokin asia vaivaa mieltäni.



Oman ajan tarpeeseen vaikuttaa vahvasti ihmisen persoonallisuustyyppi. Mä en usko ihmisten jyrkkään jaotteluun pelkästään introverteiksi ja ekstroverteiksi, sillä suurin osa ihmisistä todennäköisesti sijoittuu jonnekin näiden ääripäiden välimaastoon. Itsekin miellän itseni joksikin siltä väliltä, kallistuen enemmän introversion suuntaan kuin ekstroversion. Usein ekstrovertit ja introvertit jaotellaan sillä perusteella, että ekstrovertit saavat energiaa sosiaalisista tilanteista, kun taas introverteilta ne puolestaan vievät energiaa. Itse saan valtavasti voimaa läheisistä, aidoista ja syvistä ihmissuhteista, ja olen todellakin kuin kotonani pienemmissä kaveriporukoissa, joissa voidaan käydä avointa keskustelua syvällisistäkin asioista. Puolestaan suuremmissa puolituntemattomista tai kokonaan tuntemattomista ihmisistä koostuvissa porukoissa koen joutuvani olemaan jatkuvasti ikään kuin varuillani, ja tällaisille tilanteille ominainen pintapuolinen jutustelu tuntuu mulle todella raskaalta. Jos se musta olisi kiinni, skippaisin kaikissa ihmissuhteissa sen pintapuolisen vaiheen ja siirtyisin suoraan siihen, että voitaisiin kahdestaan mässätä herkkuja sohvalla karsean näköisinä ja kertoa aidosti omista unelmista, peloista, elämän haasteista ja mahdollisuuksista. Introverttiuden suuntaan kallistumistani puoltaa kuitenkin eniten se, että tarvitsen runsaasti aikaa ihan vain itsekseni ladatakseni akkujani.

Untitled Olen joskus potenut syyllisyyden tunteita runsaasta oman ajan tarpeestani. On tuntunut todella hassulta sanoa ei esimerkiksi kivaa yhteistä tekemistä ehdottavalle ystävälle, sillä olen ajatellut, että eihän mulla ole mitään "kunnollista" syytä kieltäytyä. Onneksi tässäkin asiassa iän myötä itsetuntemus on lisääntynyt, ja nykyisin osaan ja uskallan reilusti ottaa itselleni oman aikani ja toimia sosiaalisissa suhteissa omien voimavarojeni mukaisesti. Asiaa auttaa myös se, että poikaystäväni ja ystäväni ovat todella ymmärtäväisiä asian suhteen, ja näin tarkemmin miettien tunnistan myös suuresta osasta lähimmäisistäni tätä samaa piirrettä. On helpottavaa olla tässä asiassa samalla aaltopituudella lähimmäisten ihmisten kanssa, jolloin mun ei tarvitse selitellä itseäni niin paljoa.

Mulle oman ajan viettäminen ei todellakaan ole mitään sen kummallisempaa tekemistä, vaan päinvastoin rentoudun ihan todella yksinkertaisilla jutuilla. Alle listasin kolme tapaa, jotka toimivat aina!

Hyvä sarja, herkut ja kasvonaamio. Tätä komboa nyt tuskin tarvitsee selitellä, varmaan kaikille tuttu!

Rauhalliset kävelyt luonnossa. Pääasiassa mä treenaan salin puolella, mutta todellista rentouttavaa liikuntaa mulle ovat nimenomaan rauhalliset kävelyt erilaisilla luontoreitillä. Erityisesti rakastan erilaisia vaellusreittejä, sillä siellä koen mieleni rauhoittuvan kaikista parhaiten. Vielä oma suosikki rauhallisten ja herkkien biisien soittolista kuulokkeisiin, niin rentoutuminen on taattu.

Podcastit. Mun suosikkejani ovat podcastit, jotka sisältävät sopivassa suhteessa viihdyttävää höpöttelyä, mutta toisaalta taas antavat myös ajattelun aihetta aroistakin asioista. Esimerkiksi Viena K:n ja Mustartun No Filter-podi on yksi suosikeistani! Podeja kuunnellessa aika menee todellakin kuin siivillä, ja pääsee hetkeksi irrouttautumaan arjesta uppoutuen ihan vaan kuuntelemaan.


Mun suosikkirentoutumistapoihini liittyvät aina jollain tapaa kuulokkeet, joko sarjan katselun, musiikin tai podcastin kuuntelun muodossa. Sainkin valita Sudion valikoimasta testiin kuulokkeet, joista päädyin kuvissa näkyviin Vasa Blå-kuulokkeisiin. Nämä kuulokkeet yhdistyvät puhelimeen langattomasti Bluetoothin avulla, ja niiden akku kestää täyteen ladattuna kahdeksan tuntia. Kuulokenappien välissä on niskan taakse menevä naru, joka on ainakin munlaiselle tohelolle välttämätön kuulokkeiden tallessa pysymisen kannalta. Olen kokenut kuulokkeet hyviksi peruskuulokkeiksi, jotka toimivat erinomaisesti tavallisen ihmisen kuuntelutarpeisiin. Parasta kuulokkeissa on vapaus piuhoista, joka helpottaa musiikin tai podien kuuntelua esimerkiksi lenkillä ollessa tai siivotessa. Ison plussan kuulokkeet saavat myös kauniista ulkonäöstään sekä niiden mukana tulleesta kätevästä säilytyspussukasta! Jos siis hyvät langattomat kuulokkeet ovat hakusessa, niin koodilla "hennaseppala" saat -15 % alennuksen koko Sudion valikoimasta!


Millaisia te olette oman ajan tarpeen suhteen?
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2019 Henna Seppälä