Slider

Juhannusahdistus

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Untitled
Juhlapyhät, kuten nyt vaikka kuluneena viikonloppuna juhlittu juhannus, ovat pääosin iloista aikaa. On yhdessäoloa, rentoutumista ja juhlimista. Pääosin mä pidänkin juhlapyhistä todella paljon – esimerkiksi joulu ja pääsiäinen ovat mun ehdottomia suosikkijuhlia, sillä niihin kuuluu olennaisena osana oikein luvan kanssa rentoutuminen ja rauhoittuminen rakkaiden ihmisten seurassa. Mä olen kuitenkin henkilökohtaisessa elämässäni, erityisesti nuorempana, kokenut myös juhlapyhien kääntöpuolen. Olen kokenut suurta ärtymyksen, joukkoon kuulumattomuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta juhlapyhistä, joihin sisältyy olettamus juhlimisesta isolla porukalla ja siitä, että pitäisi tehdä jotain super hienoa ja ikimuistoista. Koin aiheesta kirjoittamisen tärkeäksi, koska kaikkien ihanien juhannuspostausten -ja kuvien hehkutuksen lomasta sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy varmasti ihmisiä, joilla on samankaltaisia kokemuksia.
Untitled
Mulla ei ole juuri koskaan ollut sellaista omaa, isoa kaveriporukkaa. Tietysti koulussa tuli olosuhteiden ansiosta hengailtua tiettyjen ihmisten kanssa enemmän kuin toisten, mutta koulun loputtua yhteydenpito hiipui hiljalleen ja porukka erkaantui. Olenkin aina ollut ihminen, joka tuntee olonsa kotoisimmaksi pienemmissä porukoissa, sillä koen, että niissä on helpompi olla rennosti oma itsensä ja saada äänensä kuuluviin. Mulle on todella tärkeää syvällinen yhteys, luottamus ja ymmärrys ystävieni kanssa, minkä koen erittäin vaikeaksi muodostaa jättimäisen porukan kanssa. Tunnen myös ystäväni hyvinkin erilaisista yhteyksistä – mulla on lapsuudenystäviä, koulusta saatuja ystäviä, blogini kautta elämääni tulleita ystäviä... Pointtina siis se, ettei suuri osa ystävistäni juurikaan tunne toisiaan. Erityisesti nuorempana tämä yhtenäisen kaveriporukan puuttuminen elämästäni loi mulle vahvan ulkopuolisuuden tunteen.
Untitled
Toinen mua tympivä tekijä näissä ikimuistoisuuden paineita aiheuttavissa juhlapyhissä, kuten esimerkiksi juhannuksessa ja uudessa vuodessa, on alkoholi. Alkoholi itsessään ei ole mulle kuitenkaan tässä se paholainen, käytänhän mä itsekin alkoholia, käyn silloin tällöin baareissa ja yön pikkutunneilla on kipitetty kotiin jos jonkinlaisessa huppelissa. Eniten mua häiritsee alkoholin yhdistäminen hyvän ja ikimuistoisen nuoruuden elämiseen, mikä on vahvasti esillä mediassa ja useiden tuntemieni ihmisten ajatusmaailmoissa. Musta tämä on niin typerää, sillä se luo turhia paineita juhlimisen ja alkoholin juomisen suhteen, ja antaa vain yhdenlaisen samaistusmispinnan ikimuistoista nuoruutta elävästä ihmisestä leimaten tästä muotista poikkeavat stereotyyppisesti tylsimyksiksi. Ymmärrän kyllä hyvin pointin siitä, että nuoruudesta tulisi nauttia siinä mielessä, ettei sun tarvitse asettaa juurikaan mitään omien tarpeittesi ja halujesi edelle. Saat elää elämää täysin itsellesi, saat mennä ja tulla milloin ja miten haluat. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ne tavat nuoruudesta nauttimiseen ja täysillä elämiseen ovat yhtä erilaisia kuin me ihmisetkin.
Untitled
Nykyisin juhlapyhäahdistukseni on laantunut huimasti, vaikka se aina silloin tällöin päätään nostaakin. Uskon, että iän myötä lisääntynyt itsetuntemus ja oman itsensä hyväksyminen ovat vaikuttaneet vahvasti asiaan. Olen ymmärtänyt, ettei siinä ole mitään tylsää olla vähän rauhallisempi tyyppi, joka nauttii enemmän rennosta oleskelusta pienemmällä tutulla porukalla. Myöskään siinä ei ole mitään tylsää, että käy juhannusaattona nukkumaan kymmeneltä illalla, jotta jaksaa seuraavana päivänä tehdä kaikkea kivaa, joka tuottaa itselle hyvää fiilistä. Nautin juhlapyhistä omalla tavallani, ja se on ihan täysin ok. Ja mitä kavereiden kanssa juhlimiseen tulee, olen tullut siihen tulokseen, että ne parhaat illat ovat spontaaneja. Ilman paineita juhlapyhistä, ikimuistoisuudesta tai illan onnistumisesta. Miten juuri sellaisista illoista aina tuleekin ikimuistoisia?

Onko teillä muilla ollut samankaltaisia fiiliksiä juhlapyhistä? Olisi huippua kuulla teidän ajatuksia ja kokemuksia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!♡

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2019 Henna Seppälä