Slider

Juhannusahdistus

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Untitled
Juhlapyhät, kuten nyt vaikka kuluneena viikonloppuna juhlittu juhannus, ovat pääosin iloista aikaa. On yhdessäoloa, rentoutumista ja juhlimista. Pääosin mä pidänkin juhlapyhistä todella paljon – esimerkiksi joulu ja pääsiäinen ovat mun ehdottomia suosikkijuhlia, sillä niihin kuuluu olennaisena osana oikein luvan kanssa rentoutuminen ja rauhoittuminen rakkaiden ihmisten seurassa. Mä olen kuitenkin henkilökohtaisessa elämässäni, erityisesti nuorempana, kokenut myös juhlapyhien kääntöpuolen. Olen kokenut suurta ärtymyksen, joukkoon kuulumattomuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta juhlapyhistä, joihin sisältyy olettamus juhlimisesta isolla porukalla ja siitä, että pitäisi tehdä jotain super hienoa ja ikimuistoista. Koin aiheesta kirjoittamisen tärkeäksi, koska kaikkien ihanien juhannuspostausten -ja kuvien hehkutuksen lomasta sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy varmasti ihmisiä, joilla on samankaltaisia kokemuksia.
Untitled
Mulla ei ole juuri koskaan ollut sellaista omaa, isoa kaveriporukkaa. Tietysti koulussa tuli olosuhteiden ansiosta hengailtua tiettyjen ihmisten kanssa enemmän kuin toisten, mutta koulun loputtua yhteydenpito hiipui hiljalleen ja porukka erkaantui. Olenkin aina ollut ihminen, joka tuntee olonsa kotoisimmaksi pienemmissä porukoissa, sillä koen, että niissä on helpompi olla rennosti oma itsensä ja saada äänensä kuuluviin. Mulle on todella tärkeää syvällinen yhteys, luottamus ja ymmärrys ystävieni kanssa, minkä koen erittäin vaikeaksi muodostaa jättimäisen porukan kanssa. Tunnen myös ystäväni hyvinkin erilaisista yhteyksistä – mulla on lapsuudenystäviä, koulusta saatuja ystäviä, blogini kautta elämääni tulleita ystäviä... Pointtina siis se, ettei suuri osa ystävistäni juurikaan tunne toisiaan. Erityisesti nuorempana tämä yhtenäisen kaveriporukan puuttuminen elämästäni loi mulle vahvan ulkopuolisuuden tunteen.
Untitled
Toinen mua tympivä tekijä näissä ikimuistoisuuden paineita aiheuttavissa juhlapyhissä, kuten esimerkiksi juhannuksessa ja uudessa vuodessa, on alkoholi. Alkoholi itsessään ei ole mulle kuitenkaan tässä se paholainen, käytänhän mä itsekin alkoholia, käyn silloin tällöin baareissa ja yön pikkutunneilla on kipitetty kotiin jos jonkinlaisessa huppelissa. Eniten mua häiritsee alkoholin yhdistäminen hyvän ja ikimuistoisen nuoruuden elämiseen, mikä on vahvasti esillä mediassa ja useiden tuntemieni ihmisten ajatusmaailmoissa. Musta tämä on niin typerää, sillä se luo turhia paineita juhlimisen ja alkoholin juomisen suhteen, ja antaa vain yhdenlaisen samaistusmispinnan ikimuistoista nuoruutta elävästä ihmisestä leimaten tästä muotista poikkeavat stereotyyppisesti tylsimyksiksi. Ymmärrän kyllä hyvin pointin siitä, että nuoruudesta tulisi nauttia siinä mielessä, ettei sun tarvitse asettaa juurikaan mitään omien tarpeittesi ja halujesi edelle. Saat elää elämää täysin itsellesi, saat mennä ja tulla milloin ja miten haluat. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ne tavat nuoruudesta nauttimiseen ja täysillä elämiseen ovat yhtä erilaisia kuin me ihmisetkin.
Untitled
Nykyisin juhlapyhäahdistukseni on laantunut huimasti, vaikka se aina silloin tällöin päätään nostaakin. Uskon, että iän myötä lisääntynyt itsetuntemus ja oman itsensä hyväksyminen ovat vaikuttaneet vahvasti asiaan. Olen ymmärtänyt, ettei siinä ole mitään tylsää olla vähän rauhallisempi tyyppi, joka nauttii enemmän rennosta oleskelusta pienemmällä tutulla porukalla. Myöskään siinä ei ole mitään tylsää, että käy juhannusaattona nukkumaan kymmeneltä illalla, jotta jaksaa seuraavana päivänä tehdä kaikkea kivaa, joka tuottaa itselle hyvää fiilistä. Nautin juhlapyhistä omalla tavallani, ja se on ihan täysin ok. Ja mitä kavereiden kanssa juhlimiseen tulee, olen tullut siihen tulokseen, että ne parhaat illat ovat spontaaneja. Ilman paineita juhlapyhistä, ikimuistoisuudesta tai illan onnistumisesta. Miten juuri sellaisista illoista aina tuleekin ikimuistoisia?

Onko teillä muilla ollut samankaltaisia fiiliksiä juhlapyhistä? Olisi huippua kuulla teidän ajatuksia ja kokemuksia!

Pinkkiä ja farkkua

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Untitled
Kesäkuun alku on mennyt mulla ihan täysin lomamoodissa, mikä on näkynyt vahvasti postaustahdissakin täällä blogin puolella. Tämän aion kuitenkin itselleni ihan surutta sallia, enkä aio muutenkaan asettaa itselleni sen kummempia paineita postaamisen suhteen nyt kesällä! Tietysti haluan vähintään viikoittain tänne päivittää, mutta sen verran, kun hyvältä tuntuu. Anyway, lomapäivät ovat sujuneet mukavissa, ja välillä ei niin mukavissakin merkeissä. Olen nimittäin kärsinyt ärhäkästä migreenistä, ja saanut vielä kipuilevat viisaudenhampaatkin riesakseni. Onneksi sain kuitenkin vihdoin migreeniini kunnon lääkityksen, ja viisaudenhampaatkin napataan myöhemmin tänään pois mua kiusaamasta. Mullahan ei siis tosiaan ole koskaan ollut edes kunnollista reikää hampaassa, joten tämä toimenpide tuntuu mulle todella rajulta ja mua rehellisesti sanottuna pelottaa aika paljon. Luojan kiitos äitini kuitenkin lupautui mukaan henkiseksi tuekseni :D
Untitled Untitled
Ja sitten niihin mukavampiin juttuihin! Mun on jo parin kesän ajan ollut bucket listillä viettää kesäpäivä Porvoossa, mutta jostain syystä sitä en vaan ollut koskaan saanut aikaiseksi toteuttaa. Tiistaina Nouwin appin Follow Me Nouw-ominaisuuden lanseeraustapahtuman jälkeen saatiin Inkan kanssa extemporena idea, että lähdetään seuraavana päivänä Porvooseen, sillä kummallakaan ei ollut mitään suunnitelmia seuraavalle päivälle! Eikun siis tuumasta toimeen, ja keskiviikkona vietettiinkin ihanan rento kesäpäivä Porvoon vanhassa kaupungissa kierrellen, hyvästä ruuasta ja jädestä nauttien. Löydettiinpä myös sattumalta tämä kuvauslokaatioksikin valikoitunut spotti, jonka kukka-amppeleihin matchasin paitani puolesta täydellisesti! Mun päältä ei olekaan pinkkiä löytynyt näin suuressa mittakaavassa ties kuinka pitkään aikaan. En voi sille mitään, mutta voimakkaasta pinkistä ja vaaleista hiuksista tulee mulle usein tackyt barbivibat, joita yritän viimeiseen asti vältellä. Onko siellä muillakin ristiriitaista suhdetta pinkkiin väriin? Kaikesta huolimatta tässä paidassa on mielestäni sitä jotain, sillä leikkaus on todella kaunis ja väri just eikä melkein omiin piirteisiini sopiva.
Untitled
paita ja laukku Gina Tricot, farkkuhame ja kengät H&M


Loppuun vielä muutama sananen tiistaina Nouwin appiin lanseeratusta Follow Me Nouw-ominaisuudesta! Nouwin appista on nykyisin olemassa kaksi versiota, joista toinen on Nouwissa bloggaaville ja toinen niille, jotka haluavat ainoastaan seurata blogeja, eivätkä itse blogata. Sovelluksessa voit seurata kaikkia blogeja niin Nouwissa kuin Nouwin ulkopuoleltakin, ja sinut ohjataan uutisfeediltäsi suoraan seuraamiesi bloggaajien uusimpiin postauksiin. Appissa on myös mahdollista aktivoida push notificationit, joiden avulla saat reaaliajassa ilmoituksen uusista postauksista, etkä täten missaa niitä. Itse olen kokenut tämän Nouwin uuden ominaisuuden ihan älyttömän käteväksi ja tarpeelliseksi, kannattaa siis ehdottomasti ladata!

Kahvila -ja aamiaissuositus Splitiin

torstai 7. kesäkuuta 2018

Untitled Vielä palataan hetkeksi Kroatian tunnelmiin! Mitä reissujen ruokapaikkoihin ja kahviloihin tulee, mä itse koen blogeista saadut vinkit hyödyllisiksi. Tykkään myös suunnitella ruokailuita ja ottaa etukäteen selvää matkakohteen ravintoloista, jotta vältyittäisiin turhilta haahuiluilta ja nälkäkiukuilta. Siksi halusinkin myös itse vinkata blogissani näistä kahdesta ruokapaikasta/kahvilasta, jotka me havaittiin hyviksi! Toivottavasti tästä on siis jollekin Splitissä reissaavalle hyötyä.

Untitled Untitled Teraca Vidilica / kahvila

Teraca Vidilica löytyy Marjan Hill-nimiseltä vuorelta, ja on ihan jo upean näköalansa vuoksi must-paikka pysähtyä vaikka kahville. Ravintolan vierestä nousevat portaat Marjan Hillin näköalapisteelle, ja meistä olikin ihanaa laskeutua näköalapisteeltä huilaamaan ja kahville juurikin tähän kyseiseen paikkaan. Paikan ruokapuolesta meillä ei siis kokemusta ole, mutta kahvilatarkoituksessa pystyn suosittelemaan Teraca Vidilicaa ihan täysillä hyvän kahvinsa, upean näköalansa ja viihtyisän hempeän pinkin ulkoasunsa vuoksi.

Untitled

Brasserie on 7 / aamiainen

Tässä ravintolassa syötiin reissun heittämällä paras aamiaissetti! Brasserie on 7 löytyy Splitin päärantakadulta. Me eksyttiin tähän paikkaan ihan puolivahingossa, ihan puhtaasti vaan houkuttelevan menun pohjalta. Kun myöhemmin katsottiin Tripadvisorista, oli tämän mestan aamiainen rankattu koko Splitin toiseksi parhaaksi, enkä kyllä ihmettele lainkaan! Ravintolan aamiaismenusta löytyi perinteisiä mannermaisia aamiaisvaihtoehtoja croissantteineen, leipineen ja leivoksineen, sekä myöskin superfood-osio, jota erityisesti mä arvostin. En nimittäin voi sietää mitään höttöleipäaamiaisia, vaan aamuisin himoitsen kaikkea raikasta ja täyttävää. Poikaystäväni lautaselle päätyi eggs benedict, joka oli hänestä ihan mielettömän hyvää. Mä puolestani tilasin aurinkokuivatuilla tomaateilla täytetyn valkuaisomeletin sekä chia-vanukkaan persikkasoseella, ja olin ihan täysin myyty. Paikan tuorepuristettu appelsiinimehu kruunasi vielä koko aamiaisen! Brasserie on 7 on hintatasonsa puolesta ainakin meille sitä panostusluokkaa, mutta meidän mielestä vähintään kerran reissussa pitää todellakin panostaa oikein ekstrahyvään aamiaiseen. Tätä ravintolaa suosittelen todella lämpimästi!
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2019 Henna Seppälä