Slider

10 tapaa oppia itselleen armollisemmaksi

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Untitled
Nykyisin puhutaan paljon siitä, kuinka on tärkeää olla itselleen armollinen. Se on kaunis tavoite, mutta mitä se oikeastaan käytännössä tarkoittaa? Armollisuus itseä kohtaan on asia, jonka kanssa mä olen käynyt aika paljonkin kamppailua elämäni aikana. Vaikka opeteltavaa armollisuudessa ja lempeydessä itseä kohtaan mulla on vielä paljon, olen kulkenut asiassa jo hyvän matkaa oikealla tiellä, ja halusinkin jakaa teidän kanssanne ne asiat, jotka ovat auttaneet mua.

1. Älä vertaile itseäsi muihin tai kilpaile kenenkään kanssa.
Tähän on niin helppoa syyllistyä nyky-yhteiskunnan aikana, jossa vähän kaikki tuntuu olevan kilpailua. Myös täydellisyyttään pursuava some on ainakin itselleni yksi ympäristö, jossa hairahdun välillä vertaamaan itseäni muihin ihmisiin. On parempaa kroppaa, 100 kertaa mageempaa tyyliä, unelmien ulkomaanmatkoja, täydellistä parisuhdetta... Kaiken sen upeuden vierellä oma elämä voi helposti tuntua riittämättömältä. Silloin on kuitenkin tärkeää palauttaa itselleen mieleen, että elämä ei ole kilpailua paremmuudesta millään sen osa-alueella. Olen itse myös sitä mieltä, että meidän ei välttämättä tarvitse kilpailla edes itsemme kanssa, vaikka tätäkin usein joka tuutista nykypäivänä toitotetaan. Miksi ihmeessä meidän tarvitsi olla parhaita yhtään missään tunteaksemme itsemme arvokkaaksi ja hyväksi sellaisena, kuin olemme?

2. Pura negativiiset tunteesi puhumalla.
Olen välillä huono puhumaan tunteistani, ja saatan padota mieltäni painavia asioita sisälleni, jolloin ne ennen pitkää purkautuvat turhana äksyilynä läheisille ihmisille tai itkupotkuraivareina poikaystävälle. Asian kehittämiseksi olen kuitenkin tehnyt paljon tietoista työtä, ja suuri muutos parempaan on tapahtunut. Välillä kuulee neuvottavan, että negatiivisia fiiliksiä tulisi purkaa esimerkiksi siivoamalla tai lähtemällä lenkille. Itse en kuitenkaan usko tähän, sillä vaikka tunteen saisikin hetkellisesti hallintaan purettuaan sen esimerkiksi fyysiseen toimintaan, jää siitä silti mieleen vielä jokin mörkö kummittelemaan. Siksi kannatankin aina, ihan aina, oman suun avaamista ja sitä, että pyytää läheistä ihmistä hetkeksi kuuntelemaan. Puhumisella on aivan ihmeellinen voima.

3. Opettele sanomaan ei, ja pidä kiinni omista rajoistasi.
Kaikkea ei tarvitse jaksaa eikä kestää. Mulla on taipumusta perfektionismiin ja ylisuorittamiseen monissakin asioissa, ja siitä luonnollinen jatkumo onkin, että välillä mun on myös vaikeaa sanoa ei. Mulla on esimerkiksi ollut elämässäni ihmissuhde, jossa olen kuunnellut erään henkilön murheita jatkuvan terapeuttimaisesti, toimien hänelle ikäänkuin roskaämpärinä, johon hän sai kaataa kaiken negatiivisen. Tämä henkilö ei puolestaan hirveästi vaivautunut kuuntelemaan mun ongelmiani ja huonoja fiiliksiäni vastavuoroisesti. Kerran sitten sisuunnuin, ja kerroin tälle ihmiselle, että tällainen peli ei vetele ja vedin rajan siihen, etten enää suostu olemaan hänen negatiivisten tunteidensa roskakori. Tämä oli mulle vaikeaa, sillä mun on usein ollut vaikeaa puolustaa itseäni, mutta hitto, miten vahvaksi itseni tunsinkaan.

kollaasi1-2 4. Kehu itseäsi.
Liian usein meillä on tapana vähätellä saavutuksiamme ja mitätöidä kykyjämme tai hyviä asioita itsessämme. Tosiasia kuitenkin on, että jos jatkuvasti ajattelemme itsestämme negatiivisesti, kaivamme itsellemme vain kuoppaa. Oma positiivinen suhtautuminen itseen on ihan avainasemassa onnellisuudessa ja asioissa, joita haluaa elämässään saavuttaa. Siispä ensikerralla kun onnistut jossain, ihan vaikka vaan pienessäkin jutussa, ylistä itseäsi oikein kunnolla vähättelyn sijasta. "Vitsi miten hyvin mä onnistuin, vitsi miten taitava ja mahtava tyyppi mä olen!"

5. Uskalla tukeutua muihin.
Tämä on vahvasti yhteydessä aikaisempaan tunteiden patoamista käsittelevään kohtaan. Jos sulla on huono fiilis tai jokin murhe, ei sen kanssa kannata missään nimessä jäädä vellomaan yksin. Toisiin tukeutuminen ei viesti heikkoudesta, vaan mun mielestä paremminkin vahvuudesta sekä suuresta luottamuksesta sitä henkilöä kohtaan, johon voi tukeutua.

6. Hyväksy se fakta, ettet koskaan tule olemaan täydellinen.
Jos tavoittelee kokoajan täydellisyyttä, unohtuu helposti elämästä nauttiminen ja tyytyväisyys omaan itseen tässä hetkessä. Täydellisyydentavoittelussa myös nälkä kasvaa syödessä, ja se, mikä sulle oli joskus täydellistä, ei olekaan sitä enää, vaan haluat lisää, enemmän ja parempaa. Totta on kuitenkin se, ettei meistä kukaan ole tai koskaan tule olemaan täydellinen ihmisenä tai millään elämän osa-alueella. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö itseään ja osaamistaan tulisi kehittää eteenpäin, vaan ennemminkin sitä, että tavoitteiden tulee olla realistisia ja motivoivia. Sitäpaitsi, täydellisyys on tylsää. Inhimillisyys on se juttu.

7. Kuuntele kehoasi.
Keho on synkassa mielen kanssa, eikä olekaan ihme eikä sattuma, että me tullaan kipeäksi jatkuvan stressin purkauduttua, tai että alakuloisena särkee päätä tai sattuu vatsaan. Kannattaakin olla herkkänä kehon viesteille, ja toimia sen mukaan, mitä ne kertovat. Ylisuorittajaluonteena mulle tämä onkin ollut todella tärkeää huomata erityisesti levon merkityksen näkökulmasta. Jos sulla on ollut superkiireinen päivä ja kaikki mitä sun mieli ja keho haluaisi tehdä, on rojahtaa suklaalevyn kanssa sohvalle, niin mikset vaan tekisi niin? Miksi kiireisen päivän jälkeen pitäisi rasittaa itseään jo ennestään rasittunutteessa tilassa vielä lisää? Ei missään tapauksessa tarvitse potea syyllisyyttä siitä, ettei koko ajan ole tekemässä jotain tuotteliasta, sillä lepo on vähintäänkin yhtä tärkeää.
Untitled

8. Kiinnitä huomiota sisäiseen puheeseesi ja tapaan, jolla itsestäsi puhut.
Itselleen pitäisi puhua kuin ystävälleen. Silti kuitenkin sitä huomaa välillä ikään kuin jupisevansa itselleen mielessään: "Miksi en nyt tätäkin tajunnut, vitsi mä olen tyhmä!" "Aina mä mokaan tällaiset jutut, mä olen niin huono tässä!" Tuon tyyppiset lausahdukset ovat ainakin itselleni tuttuja siitä tavasta, jolla itselleni mielessäni ja välillä jopa ääneenkin puhun. Usein muita ihmisiä kohtaan ollaankin myötätuntoisempia kuin omaa itseä kohtaan, mikä näkyy myös sisäisen puheen tasolla. Jatkuvan itsensä sättimisen sijasta tulisikin tietoisesti keskittyä lempeämpään puheensävyyn ja siihen tapaan, jolla puhuisi ystävälleen. Ethän sä ystävääsikään kiusaisi ja moittisi jatkuvasti?

9. Anna itsellesi lupa mokata ja kompuroida.
Epäonnistuminen opettaa ja kasvattaa. Yksittäisten mokailujen sijasta elämässä voi myös tulla joskus pidempiäkin ajanjaksoja, jolloin on vähän hukassa itsensä ja elämänsä kanssa. Nykyaikana painotetaan niin vahvasti onnellisuuden ja hyvän elämän tavoittelua, että sellaiset ajanjaksot elämässä nähdään suoranaisena epäonnistumisena ja onnettomuutena. Vaikka tällaisia kausia ei kukaan varmastikaan vartavasten elämäänsä toivo, on mulla vahva usko siihen, että niillä kaikilla on tapansa opettaa, kasvattaa ja vahvistaa meitä. Saa siis mokata, saa olla hukassa, saa kompuroida ja ryvettyä oikein kunnolla – kunhan sieltä myös nousee ylös ennemmin tai myöhemmin.

10. Älä sido ihmisarvoasi suoritukseen.
Etenkin perfektionistiset ihmiset ovat taipuvaisia jatkuvaan suorittamiseen, epärealististen tavoitteiden asettamiseen ja siihen ajatusmalliin, että koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain hyödyllistä. Koska hullukaan ei pysty täyttämään näitä omassa päässä asetettuja vaatimuksia, aiheutuu niistä suurta epätyytyväisyyden tunnetta itseä kohtaan. Vaikka onkin helpompi sanoa näin kuin muuttaa juurtunutta ajattelutapaa, ei ihmisarvosi ole missään tapauksessa kiinni mistään suorituksesta tässä elämässä. Olet yhtä arvokas, hyvä ja ihana juuri sellaisena, ilman minkään vaatimuksen tai suorituksen täyttämistä.♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!♡

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2019 Henna Seppälä