Slider

Miksi bloggaan?

maanantai 26. helmikuuta 2018

Untitled

Miksi mä bloggaan? Tuota kysymystä tulee aika harvoin pohdittua, sillä tämä homma tuntuu mulle kaikessa mielekkyydessään niin luonnolliselta ja itsestäänselvältä. Olen kuitenkin muutamissa blogeissa aiheeseen liittyviin postauksiin törmännyt, ja sitä kautta heräsi mullakin halu avata omia ajatuksiani aiheesta.

roberts5-2

Mä olen pienestä asti ollut todella visuaalinen ihminen, ja nauttinut kirjoittamisesta sekä oman sisällön tuottamisesta. Tykkäsin lapsuudessani kuvailla sen aikaisilla kertakäyttökameroilla, mulla oli jo 8-vuotiaana iskän avustuksella tehty oma pieni alkeellisesti blogia jäljittelevä nettisivu, sekä tehtailin myös muotiin ja kauneuteen keskittyviä aikakauslehtiä omin pikku kätösin. Lisäksi kirjoitin monia vuosia todella sitoutuneesti päiväkirjaa, jota on muuten ollut ihan hulvatonta lukea näin jälkikäteen.


Blogi on mulle kanava, joka yhdistää mun mielenkiinnonkohteeni yhdellä alustalla. Blogini mä perustin noin 3 vuotta sitten, jolloin se kulki vielä nimellä Henna's. Tällöin postauksieni aiheet rönsyilivät suuntaan jos toiseen, eikä selkeydestä tai suunnitelmallisuudesta ollut tietoakaan. Ehkä suurin kehitys blogini osalta onkin tapahtunut noin vuoden aikana, jolloin olen rajannut tarkemmin blogini aihepiirin, yhtenäistänyt muut someni blogini kanssa sekä alkanut tekemään hommaa kokonaisuudessaan suunnitelmallisemmin. Bloggaamisessa onkin tosi siistiä päästä näkemään se oma kehitys niin kirjoittajana, kuvaajana, kuvattavana, editoijana, verkostoitujana... Eli todella monella osa-alueella! Vaikka sitä siis kuinka tuntisi, ettei ole bloginsa kanssa lähelläkään siinä pisteessä, jossa haluaisi olla, pienen askeleen taaksepäin ottaessa todellakin konkretisoituu se, että suunta on oikea ja kehitystä oikeasti tapahtuu.

Untitled

Mä saan blogeista hurjan määrän inspiraatiota, ajattelunaiheita, ideoita, käytännön vinkkejä ja suosituksia. Nämä varmasti ovatkin suurimmat syyt, miksi blogeja ylipäätään luen, sekä syy myös siihen, miksi blogia itsekin pidän. Toivon, että joku voi löytää täältä munkin blogistani jotain edellämainitsemistani asioista. Välillä mä poden suurta epätyytyväisyyttä omaan blogiini, jos hölmöyksissäni hairahdun vertaamaan sitä johonkin ammattibloggaajan blogiin. Tällöin mieleni valtaavat ajatukset siitä, että miten nyt mun juttuni voisivat ketään inspiroida ja kiinnostaa, sillä mun elämäni ei edes ole millään tavalla erikoista, vaan itse asiassa ihan tavallisen tylsää arkea. Mun blogissa ei keiku Guccin Marmontit mukana asukuvissa, Chanelit eivät ole mukana jokasunnuntaisilla brunsseilla, uusia leikkokukkia ei kotona ole joka viikko, kodista löytyy design-huonekalujen sijasta Ikeaa ja samat vaatekappaleet pyörivät asukuvissa jos toisissakin. Tällöin muistutan itseäni kuitenkin siitä, että tavallisuus voikin jopa olla yksi blogini suurimmista vahvuuksista. Mä koen, että mulla on erityinen kyky tehdä tavallisesta arjesta kaunista ja löytää siitä inspiraation aiheita.

roberts4-2

Mun mielestä harmillisen usein blogin pitäminen sekoitetaan huomionhakuisuuteen ja rahan takii-meininkiin. Välillä tuntuu ihan siltä, että bloggaajat haluttaisiin tahallaan nähdä huomionhakuisina bimboina, joita kiinnostaa vain ilmainen tavara ja itsensä esittely. Aivan kuin haluttaisiin tarkoituksella unohtaa se, että tekemisen takana on ainakin suurimmalla osalla aito intohimo, kiinnostus ja halu kehittää osaamistaan. Blogin kaupallistuminen tulee siinä ikään kuin sivutuotteena, ainakin itse tykkään ajatella näin. Itse suhtaudun yhteistöihin positiivisesti, sillä en keksi mitään syytä, miksen lähtisi mukaan yhteistyöhön, johon uskon ja joka sopii blogini aihepiireihin. Toivon myös, että joku päivä blogini voisi olla minulle jonkinasteinen tulonlähde. Silti olen ehdottomasti sitä mieltä, että  pääpainon niin blogissa kuin Instagramissakin tulee olla omalla epäkaupallisella sisällöllä. Itse olen  pienen blogiurani aikana ollut mukana vain muutamassa yhteistyössä. Se vaatiikin jonkun verran työtä ja aktiivisena pysymistä, että kukaan ylipäätään voisi kiinnostua sun sisällöstä kaupallisessa mielessä. 

Untitled

Yksi merkittävimmistä ja parhaimmista syistä bloggaamiseeni on vuorovaikutus. On ihan parasta saada omasta työstään palautetta, ja kuulla oman postauksensa konkreettisesti antaneen lukijalle hyötyä, iloa tai että se on ratkaissut jonkun ongelman. Myöskin vuorovaikutus kanssabloggaajien kanssa niin vapaa-ajalla kuin erilaisissa tapahtumissa on ehdottomasti yksi bloggaamisen parhaista puolista, ja sen merkitys onkin myös korostunut omassa blogissani viimeisen vuoden aikana. On niin virkistävää, kun tätä samaa hommaa tekeville ei tarvitse selitellä omia bloggaamiseen liittyviä outouksia, vaan ne ovat ihan itsestäänselviä juttuja. Ja enpä olisi myöskään blogitaivaltani aloittaessani uskonut, että saan joku päivä blogini ansiosta elämääni kaksi ihmistä, joita voin nykyisin kutsua yhdiksi läheisimmiksi ystävikseni!

roberts7-2

Mistä syistä te bloggaatte, ja vastaavasti mistä syistä te luette mun blogiani?

8 x Mitä olen oppinut pukeutumisestani

torstai 22. helmikuuta 2018

Untitled


Tietyn malliset vaatteet eivät vain pue mua, vaikka ne kuinka kivalta näyttäisivätkin muilla tai henkarissa. Puolestaan tietyn malliset sopivat mulle lähestulkoon aina. Esimerkiksi laatikkomalliset mekot ja paidat, korkea pyöreä kaula-aukko, matalavyötäröiset housut, culottesit ja tarkoituksella lyhyet lahkeet näyttävät mun vartalomallille todella epäimartelevilta. Ne vääristävät mun kropan mittasuhteita, ja korostavat juuri niitä kohtia, joita en halua korostaa. Puolestaan vyötärön kapeinta kohtaa korostavat paidat, korkeavyötäröiset housut, hieman polven yläpuolelle loppuvat hameet ja v-aukkoiset paidat korostaa mielestäni mun vartalon hyviä puolia, ja niissä olo onkin itsevarmin. On tärkeää ja etenkin sovitusvaihetta helpottavaa tiedostaa, mitkä mallit ja leikkaukset vaatteissa sopii omalle keholle parhaiten.
nahkahameasukollaasi3
Jos vaate ei heti sovittaessa tuota "ei vitsi tää on ihana ja sopii mulle niin hyvin, pakko saada!"-fiilistä, niin jätä se kauppaan. Ainakaan mulla innostus kyseistä vaatetta kohtaan ei tule kasvamaan, ellei se aiheuta wow-efektiä heti, kun sovitan sitä. Mielestäni tämä on aika hyvä faktori siihen, tuleeko vaate innostamaan ja ilahduttamaan sua vielä monta käyttökertaa jatkossakin.

Sinne päin-versioiden hankkiminen ei kannata. Olen aiemmin tehnyt niin monesti sen virheen, että vaikka mulla onkin ollut selkeä visio päässäni jostain tietystä vaatteesta, olen ostanut kohdalle sattuessa sinne päin olevan version. Sitten jälkeenpäin onkin harmittanut, kun se omaa mielikuvaa vastaava täydellinen yksilö löytyykin. Ei siis kannata tyytyä melkein-versioihin!


Untitled

Korot kuuluu myös pitkille naisille. Damn right. Mua ihan naurattaa, kuinka mä joskus olen ajatellut, etten voisi käyttää korkkareita, koska olen näin pitkä. Yksi syy korkkareiden käyttämättömyyteeni oli myös joskus se, että mua ahdisti olla poikiakin pidempi, mikä on sekin näin jälkikäteen ajateltuna aivan pöhköä ajattelua. Olen siis 170 senttiä pitkä, ja koroilla lähentelen 180 sentin pituutta. Nykyisin mä käytän ihan arjessakin korkoja, ja juhlimaan lähdössä tykkään vetäistä myös kunnon korot jalkaan, jolloin huitelen iloisesti menemään poikaystäväänikin pidempänä. Can't lie, pitkät naiset ovat mun mielestä vaan niin pirun näyttäviä metrikoipineen!

On ihan okei tulla tutuksi oman tyylin kanssa yrityksen ja erehdyksen kautta. On aivan sallittua kokeilla jotain asua, vaatetta tai asustetta, ja todeta, että äh, ei tämä ollutkaan mun juttu. Ei tietenkään ole mitenkään suositeltavaa, että niitä hutiostoksia tulee paljon ja useasti, mutta rehellisyyden nimissä niitä kyllä sattuu varmasti meistä parhaillekin. Kokeilemisen kautta sitä kuitenkin parhaiten pääsee kärryille siitä, mikä on se oma tyyli ja tavaramerkki, ja mikä taas ei tunnukaan niin omalta.

Untitled
nahkahameasukollaasi1
Asusteisiin ja yksityiskohtiin on kiva panostaa, kun oma tyyli on muuten yksinkertainen. Olen vasta viimeaikoina herännyt asusteiden tärkeyteen, ja mun kokoelmiin onkin löytänyt tiensä muun muassa erilaiset näyttävät korvikset, punainen pikkulaukku ja kultaisella kahvalla varustettu laukku, helmikoristeinen neule sekä tekonahkainen baskeri. Asusteet ja yksityiskohdat tuo kivaa potkua asuun, ja niiden merkitys korostuu varsinkin tällaisena aika perustyylisenä ihmisenä.

Ei ole mitään pahaa olla tavallinen ja tykätä samoista asioista, kuin muutkin. Mulla ei ole mitään tarvetta olla pukeutumisessani super erikoinen ja omaperäinen, vaikka näitä piirteitä muiden pukeutumisessa ihailenkin. Pukeutuminen ei ole mulle mikään persoonallisuuden kilpajuoksu. On se mustakin tietysti siistiä löytää esimerkiksi kirppikseltä jotain, mitä niin monella ei ole, mutta se ei ole mulle pukeutumisen ykköspäämäärä. Tärkeintä mulle on se, että itsellä on mukava, hyvä ja kivannäköinen fiilis, olin sitten jonkun mielestä kuinka massa tahansa. Ja hei, eihän ne erikoisemmat tyylitkään pääsisi erottumaan ilman meitä tavallisia! 


Untitled
takki Vila, neule ja hattu Stradivarius, hame Gina Tricot, saappaat Nelly, korvikset Bershka, laukku Furla


Omaan tyyliin ei tarvitse lokeroitua. Ei kannata ajatella niin, että koska edustaa tyyliä x, ei voi kokeilla juttua x. Tottakai voi! On hauskaa kokeilla ja sekoittaa rohkeasti erilaisia kuoseja, värejä, asusteita ja malleja. Joskus yllättävistäkin asioista voi tulla ihan lemppareita! Ja jos ei muuta, niin ainakin tiedostaa sitten enemmän sille kuuluisalle no-no-listalle kuuluvia asioita. Mä en esimerkiksi itse olisi vuosi sitten uskonut olevani tällä hetkellä näinkin kova hattu -ja korvisfani, mitä olen tällä hetkellä.

Omat ripset ripsienpidennysten jälkeen

maanantai 19. helmikuuta 2018

Kävin tasan kolme viikkoa sitten poistattamassa ripsienpidennykseni. Elämää pidennysten kanssa mä vietin viimevuoden huhtikuusta asti, eli muutamaa kuukautta vaille vuoden verran. Poistatin ripsienpidennykseni siitä syystä, että ripsiteknikkoni mukaan mun omat ripseni näyttivät kohdittain heiveröisiltä ja omien ripsieni luonnolliseen pituuteen verrattuna normaalia lyhkäisemmiltä. Hän suosittelikin mulle, että pitäisin pidennyksistä vähintään kuukauden verran taukoa, jotta omat ripset saisivat vahvistua rauhassa. Mä tottakai luotin ammattilaisen mielipiteeseen, ja seuraavan huoltokerran lähestyessä varasinkin huollon sijaan ajan pidennysten poistoon.

P5110709
Ripset pidennysten kanssa


Pilaavatko ripsienpidennykset omat ripset?

Usein netin ihmeellisessä maailmassa törmää kauhukertomuksiin siitä, kuinka ripsienpidennykset pilasivat täysin omat ripset, eivätkä ne koskaan kasvaneet takaisin ennalleen. Ikävä sanoa, mutta varmasti 98% näistä tapauksista ovat käyneet huonolla laittajalla, koska "halvalla sai". Allergiset reaktiot tietenkin erikseen, niillehän ei luonnollisesti mitään voi. Haluankin siis sanoa, että niin kauan kun käyt koulutetulla, hyvällä ja ammattimaisella ripsiteknikolla, sun omilla ripsilläsi ei ole mitään hätää. Mielestäni tärkeimmät tekijät omien ripsien hyvänä säilymiseen pidennysten aikana ja niiden poiston jälkeen ovatkin luotettava ripsiteknikko, pidennysten huolellinen peseminen itse sekä pidennysten poisto ammattilaisella.


Pidennysten poistosta

Ei ikinä kannata itse ruveta nyhtämään pidennyksiä irti omista ripsistä, sillä tavoin hyvin harvoin saa aikaiseksi mitään muuta kuin pahemman luokan sulkasadon. Suosittelenkin ihan ehdottomasti käymään poistattamassa ripset ammattilaisella, sillä se säästää sut pahemmalta ripsikadolta ja voit olla varma, että poisto on tehty mahdollisimman hellävaraisesti. Ammattilaisella ripsienpidennysten poistossa on kaksi vaihtoehtoa – joko pidennykset nypitään pinseteillä irti sun omista ripsistä, tai sitten puolestaan laitetaan pidennystenpoistoaine vaikuttamaan ripsiin, jolloin pidennysliima liukenee, ja pidennykset ikäänkuin vain liukuvat irti sun omista ripsistä pinseteillä niitä  pois ottaessa. Vaihtoehdoista viimeinen on parempi omien ripsien säästymisen kannalta, ja valitsin itse sen. Mua jo ennen pidennysten poistoaineen laittoa varoitettiin siitä, että aine on sitten todella tujua, eikä silmä saisi aueta vähääkään poiston aikana. Itse en ole koskaan ollut herkkä minkäänlaiselle kosmetiikalle, mutta voi luoja, miten tuo aine kirvelikään silmiäni, vaikka ne olivatkin kokoajan kiinni! Tätä ei siis voi herkkäsilmäisemmälle todellakaan suositella. Onneksi aine oli jo ehtinyt vaikuttaa ennen pahimman kirvelyn alkua, ja pidennykset saatiin omia ripsiä vahingoittamatta nätisti pois.


P1310105-2
Pari päivää pidennysten poiston jälkeen


Miltä omat ripseni näyttivät pidennysten poiston jälkeen?

Omat ripseni näyttivät pidennysten poiston jälkeen toki todella onnettomilta verrattuna täydellisen kaareviin ja näyttäviin pidennyksiin. En voi sanoa, etteivätkö pidennykset olisi millään lailla vahingoittaneet omia ripsiäni, sillä vaikka silmällä kestääkin tottua eroon pidennyksen ja oman ripsen välillä, eivät omat ripseni siltikään olleet ihan samoissa pituuksissa kuin ennen pidennysten laittoa. Omat ripseni olivatkin siis hieman kärsineet pidennysten aikana juurikin pituudessa, tuuheudessa eivät lainkaan. Lisäksi ripseni tuntuivat normaalia ohkaisemmilta, jos näin voi sanoa. Mistään sen suuremmasta vahingosta ei kuitenkaan missään tapauksessa voida puhua. Ainakin suurimmassa osassa tapauksista pidennys aina jollain tapaa vaikuttaa omaan ripseen.


Kuinka kauan omilla ripsilläni kesti palautua ennalleen, ja mikä sitä vauhditti?

Mulla kesti noin kaksi viikkoa, että omat ripseni olivat kasvaneet täysin samanlaisiksi, mitä ne olivat ennen pidennysten laittoa. Olen ihan amazed siitä, miten nopeasti mun ripset kasvoivatkin takaisin ennalleen! Mun ripsien nopean palautumisen salaisuus on paljon kehuttu ja mulle Instastoryssakin ystävällisesti suositeltu risiiniöljy. Kahden viikon ajan joka ilta tunnollisesti levittelin öljyä topsipuikolla ripsiini, ja tämän ajanjakson loppupuolella aloinkin huomata, että mun omat ripset olivat saavuttaneet normaalipituutensa. Olen niin innoissani siitä, kuinka nopeasti sainkin ripseni ihan normaaleiksi. Aionkin jatkaa risiiniöljyn käyttöä ripsiini edelleen, ja testata, olisiko mun sen avulla mahdollista ylittää vielä mun ripsieni nykyinen pituus. Ihan mieletön öljy, en voi muuta kuin suositella!!


P2180109
Tilanne nyt

Aionko ottaa ripsienpidennykset takaisin?

Todennäköisesti tulen vielä joku päivä ottamaan ripsienpidennykset, sillä ovathan ne nyt ihan pirun kauniit ja helpottavat elämää huomattavasti. Just nyt luonnollisuus (ja 50 euron kuukausittainen säästö) tuntuu kuitenkin hyvältä, eikä ainakaan ihan hetkeen ole suunnitelmissa käydä ottamassa uusia räpsyjä. Odotan myös innolla mun ripsienkasvatusprojektin tuloksia, ja testailen ihan onnessani erilaisia tekoripsiä, joita en voinut pidennysten aikana käyttää!


Millaisia kokemuksia teillä on ripsienpidennyksistä?

Tämän hetken plussia ja miinuksia

torstai 15. helmikuuta 2018

baskeriasu2

+ Viimeviikon Tallinnan minireissu tyttöjen kanssa. Vaikka reissu osuikin koulukiireiden kannalta vähän huonoon saumaan, oli meillä silti kokonaisuudessaan aivan ihana päivä, josta riittää hyvää fiilistä vielä pitkäksi aikaa!

+ Kirpparilöydöt. Oon viimeaikoina kunnostautunut kirpparishoppailijana, ja voi jumpe, mitä löytöjä oonkaan tehnyt! Esimerkiksi tuon kuvan ihanan helmineuleen löysin kirppikseltä, juuri kun olin pari viikkoa jauhanut ystävilleni, että haluaisin jonkun ihanan helmipaidan. Lisäksi bongasin kirppikseltä myös Design Lettersin H-mukin vaan 6 eurolla (!!!).

+ Blogihommat. Tuntuu hyvältä, kun on löytänyt itselle hyvän ja toimivan rytmin postata ja suunnitella tulevia postauksia. Tämä auttaa niin paljon siihen, ettei tule pitkiä postaamattomuus -ja inspiraationpuutoskausia. On ollut myös ihanaa tutustua uusiin ihmisiin blogin kautta, ja blogin myötä onkin vaikka mitä kivoja juttuja edessä lähiaikoina.


baskeriasu3

– Pari viimeistä, melko raskasta viikkoa koulussa. On ollut aika paljon deadlineja, ryhmätöitä ynnä muuta, mitkä ovat osuneet yhteen sumaan ja sitä kautta syöneet energiaa ja nostaneet stressitasoja. Onneksi näistä hommista on kuitenkin suoriuduttu aikataulussa ja hyvin.

– Outo, kuiva ja punertavan läikikäs ihottuma kaulassa, jonka tarkkasilmäisimmät huomaa ehkä näissä kuvissakin. Ei mitään hajua, mistä tuo outo ihottuma on siihen tullut! Olen googletellut asiaa, ja vastaukseksi sain kaikkea stressistä atopiaan ja allergiseen reaktioon – veikkaan ensimmäistä. Olen kuitenkin saanut hydrokortisonivoiteella ihottumaa aika hyvin kuriin!

asukollaasi2


baskeriasu1


– Talvi ihan yleisesti. En vaan enää rehellisyyden nimissä jaksaisi tätä lunta, harmautta ja talvipukeutumista. Onneksi sentään valoisuuden määrä on lisääntynyt huomattavasti, mutta mikäli se musta olisi kiinni, saisi kevät tulla vaikka heti.

– Mattojen joukkotuho, joka meidän kodissa on viimeaikoina tapahtunut. Mun poikaystäväni tiputti intialaisen ruuan vahvan punaiset kastikkeet meidän keittiön matolle, ja vaikka hinkattiin likaa heti tuoreeltaan voitavamme ja matto vietiin sen jälkeen vielä pesulaankin, se oli entinen. Okkarin maton kohtaloksi puolestaan koituivat erään pienen pupun uteliaat hampaat.
asukollaasi3
+ Kuvien baskeri! Se on ihan huippu alelöytö meidän Tallinnanreissulta, ja oon niin fiiliksissä siitä. Nämä mummolätsät jakaa mielipiteitä suuntaan jos toiseen, mutta musta tää mun nahkainen versio on  vaan niin pähee. 

+ Onnistunut historian työpaja, joka järkättiin luokkakavereiden kanssa lapsille. Oli niin siistiä huomata, miten omat sekä koko ryhmän  taidot ovat kehittyneet niin opettamisen kuin tuntien järjestämisenkin suhteen. Eikä mikään voita sitä fiilistä, kun lapset ovat aidosti kiinnostuneena messissä sun opetuksessa!

+ Kevään tulon myötä oikein olan takaa puraissut sisustuskärpänen. Mitään suurta muutosta, kuten uusia huonekaluja meille ei ole tulossa, mutta voi kun ne kaikki pienet yksityiskohdat sitten viehättää niidenkin edestä. Haaveissa olisi saada ainakin muutama aito viherkasvi tänne tuomaan vähän eloisuutta ja väriä, sekä iäisyyden hankintalistalla olleet taulut sängyn yläpuolen tyhjyyttään ammottavalle seinälle. Matskuista mua  viehättää eniten tällä hetkellä juutti, betoni, korkki ja pellava.



baskeriasu4
takki Vila, neule kirppikseltä, housut Vila, laukku Gina Tricot, baskeri Stradivarius, korvikset Glitter

Kertokaahan myös, mitä tykkäsitte asusta! 



Minireissu & ajatuksia ystävyydestä

tiistai 13. helmikuuta 2018

Untitled

Me käväistiin viimeviikolla Inkan ja Mirellan kanssa Tallinnassa ihanalla päiväreissulla, jonka toteuttamisesta oltiin puhuttu jo vaikka kuinka kauan. Meidän piti lähteä reissuun jo viimevuoden puolella, mutta niin kuin aina, kaikilla tuntui menevän omat menot vähän ristiin ja rastiin. Ja niinhän se onkin näin "aikuisena" (okei, en varmasti aio kutsua itseäni tuolla nimikkeellä ainakaan 10 vuoteen) – on opiskelut, töitä, sovittuja menoja ja niin pois päin. Meillä oli jokatapauksessa just niin ihana päivä, kun oltiin alunperin kuviteltukin. Oli hyvää ruokaa, kaikessa rauhassa shoppailua ja kiertelyä, sovituskopeissa yhdessä pähkäilyä, paljon naurua ja niin väsynyttä mutta ihan parasta läppää. Tämä reissu sekä lähenevä ystävänpäivä saivatkin mut miettimään tällaisen laatuajan järjestämisen tärkeyttä, sekä ystävyyttä ylipäätään. Musta on mielettömän siistiä, että siihen omaan kultaan keskittyvän jenkkiläistyylisen Valentine's Day:n sijasta suomessa juhlistetaan nimenomaan ystävänpäivää.
tallinnakollaasi2 Untitled

Mä olen ihmisenä sitä tyyppiä, jolla on paljon kavereita ja niin sanottuja hyvänpäiväntuttuja. Tulen hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, tykkään rupatella kavereiden kanssa kuulumisia ja niitä näitä, sekä musta on mielettömän hauskaa tutustua uusiin tyyppeihin. Mutta mitä tulee ihan oikeaan, aitoon ja syvään ystävyyteen, se on asia erikseen. Mulla on tarkka rajanveto kaverin ja ystävän välillä, ja olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Voisin jopa sanoa, että ystävystymisen suhteen mä olen melkoisen hitaasti lämpeävää tyyppiä, ja mulla on siinä suhteessa välillä suojamuuri ehkä turhankin korkealla. 

Untitled

Olen sitä mieltä, että ystävissä laatu korvaa määrän.  Se vaatii aika erityisen tyypin, että päästän hänet lähelleni ja voin kutsua häntä ystäväkseni. Olenkin todella kiitollinen siitä, että mulla onkin oma erityisten tyyppien porukkani kulkemassa vierelläni. Mulla on vain kourallinen hyviä ystäviä, jotka ovat niitä ihmisiä, kehen mä aidosti luotan, kenen kanssa vietän eniten aikaa ja kehen olen eniten yhteydessä. Mulla on myös kaksi lapsuudenystävää, joista toinen sattuu myös olemaan serkkuni. Näiden ihmisten kanssa niin hassua, mutta myös ihan parasta on se, että vaikka ei oltaisi nähty aikoihin tai oltu hirveästi yhteyksissä, niin kaikki on niin kuin aina ennenkin. Vaikka oltaisiin kuinka kauan puhumatta, jutut jatkuu ihan luonnollisesti niistä samoista hölmöyksistä, mihin ne jäivätkin.
tallinnakollaasi3
Mä poden aika ajoin huonoa omatuntoa siitä, että mun yhteydenpitoni ystäviini on välillä niin heikonlaista. Arki on usein niin kiireistä ja työntäyteistä, että vapaina hetkinä tekee vaan mieli väsyneenä lysähtää sohvalle ylhäiseen yksinäisyyteensä. Tiedättehän, sitä ajattelee vaan, että kyllä ne siellä pysyy. Ja ei siinä, siellähän ne pysyvätkin. Mutta on se vaan ihan huomattavasti eri asia laittaa vähän efforttia siihen ystävyyssuhteeseen, samanlailla kun parisuhteeseenkin pitää panostaa pitääkseen niin sanotusti liekkiä yllä. Niiden asioiden ei todellakaan tarvitse olla mitään maatamullistavia – ihan vaan jo se, että kyselee ihan pienistäkin kuulumisista ja tapahtumista ystävän elämässä viestittää sitä, että ystävä on ajatuksissa ja sulle tärkeä. Myöskään pienten kahvitteluhetkien, yhdessä sohvalla hirveän näköisinä ruuan ahmimisen, kaksarisnäppien ja ihan vaan päämäärättömän hengailun merkitystä ei tule aliarvioida. Kliseistä, mutta ne on ne pienet jutut.

Untitled

Untitled

Tämän postauksen myötä haluan muuttaa yhteydenpitoani parempaan suuntaan, ja kertoa tässäkin ystävilleni sen, että olette mulle ihan hurjan tärkeitä ja rakkaita. Ja tietysti haluan myös toivottaa teille kaikille hyvää,  hieman etuaikaista ystävänpäivää!♥ Olisi myös ihana kuulla teidän mietteitä ystävyydestä!

Miten menestyä pääsykokeissa?

torstai 8. helmikuuta 2018

Untitled

Pian yhteishaku ja pääsykoerumba alkavat olla ajankohtaisia, joten ajattelin jakaa muutamat vinkkini niihin liittyen täällä blogissanikin. Vinkit ja ohjeet perustuvat täysin omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni. Jos jollakin on näistä asioista kysyttävää, etenkin luokanopettajan koulutuksen pääsykokeisiin liittyen, mulle voi aina laittaa viestiä ja tulla kysäisemään! :) Mua voi lähestyä esimerkiksi Instan directissa, josta mut löytää nimimerkillä @hhennaseppala.

Luku-urakkaa ennen

Henkinen valmistautuminen ja asennoituminen. Kun pääsykoeluku-urakka alkaa, mielestäni oman asenteen pitäisi olla se, että tämä on mun tärkein tehtäväni tällä hetkellä. Siitä tulee rankkaa ja  varmasti hankalaa, ja joudun hetkeksi vähentämään kivoja asioita elämässäni, mutta se kestää vain lyhyen aikaa. Lopussa itseään saa toivon mukaan kiittää siitä kaikesta duunista!

Muiden menojen karsiminen minimiin. Ihannetilanne tietysti olisi se, että saisi omistautua täysin lukemiselle, eikä muita stressitekijöitä tai energiasyöppöjä olisi. Kuitenkin kokemuksesta tiedän, että tämä harvoin on tosielämässä mahdollista. Itsekin pääsykokeiden aikana suoritin toista tutkintoa, olin työharjoittelussa ja vielä töissäkin kaiken päälle. Kannattaa kuitenkin edes kysyä, saisiko lukuaikana töistä esimerkiksi kevennettyjä tunteja, tai koulun puolesta joustoa. Lukuaikana jouduin myös pistämään rakkaat harrastukseni, blogini ja treenaamisen, pienelle tauolle lukuajan maksimoimiseksi. And let's be honest, mitään villeimpiä biletyksiä ei myöskään kannata ajoittaa luku-urakan keskelle.

Valmistele kaikki, minkä voit. Etenkin, jos sulla on luku-urakan keskellä paljon muutakin hommaa, suosittelen valmistelemaan mahdollisimman paljon kaikkea. Esimerkiksi itse mealpreppasin lukemisen aikana kaikki ruokani, ettei niiden miettimiseen ja valmistamiseen menisi kaiken kiireen keskellä aikaa. Myös hyviin välineisiin muistiinpanojen tekoa varten kannattaa todellakin panostaa, ja ne kannattaa myös ostaa ennakkoon. 

Tunnista, millä tavoin opit parhaiten. Millainen oppija olen, opinko parhaiten kenties kuuntelemalla, lukemalla, kirjoittamalla vai konkreettisesti tekemällä? Missä minun on oppimisen kannalta parasta lukea? Mitkä tekijät heikentävät tai häiritsevät mun oppimistani, mitkä puolestaan vahvistavat sitä? Sisäistänkö paljon vai vähemmän tietoa kerralla? Näitä kysymyksiä kannattaa todellakin pohtia ennakkoon, jotta tiedät, millä tavoin lähdet käsittelemään pääsykoematskua parhaan oppimistuloksen takaamiseksi.

Untitled

Luku-urakan aikana

Tee lukusuunnitelma ja aloita heti. Heti materiaalien ilmestyttyä itselleen kannattaa selata matskut kokonaisuudessaan läpi ja tehdä realistinen lukusuunnitelma, joka noudattelee sitä, millainen oppija olet, ja kuinka paljon tietoa sisäistät tehokkaasti kerralla. Itse esimerkiksi olen kohtalaisen hidas oppija, ja mulla kestää verraten kauan pureksia ja sisäistää lukemaani. Henkilökohtaisesti en pysty tehokkaasti lukemaan yli 4 tuntia päivässä, ja tämän huomioin myös lukusuunnitelmassani. Tärkeää on myös materiaalien ilmestyttyä aloittaa oikeasti heti. "Jos mä nyt sitten huomenna aloitan..." tai "Aloitan seuraavana maanantaina.."-tyyppinen ajattelu saa siis häipyä ihan kokonaan. Hommiin kannattaa ruveta heti, aikaa ei ole pois heitettäväksi.

Muista myös vapaapäivät lukemisesta. On tärkeää tehdä kovasti hommia, mutta yhtä tärkeää on myös antaa aivojen levätä suuren tietotulvan keskellä. Nää siis kavereita, tuijottele aivotonta sarjaa telkkarista, ulkoile ja vietä aikaa rakkaan harrastuksesi parissa. Itse tiedät parhaiten, kuinka paljon vapaata lukemisesta tarvitset viikossa. Itse sijoitin viikkoon aina yhden päivän, jolloin pääsykoekirjat saivat pysyä kiinni.

Terveellinen ruokavalio, riittävä uni ja liikunta. Tämä nyt on niin itsestäänselvyys, että mietin, laitanko tätä edes listalle, mutta eipä näiden kolmen merkitystä voi koskaan tarpeeksi korostaa. Hyvä fyysinen vointi tukee oppimista, eihän siitä mihinkään pääse.

Itsensä motivoiminen

Mielikuvat. Kuvittele, että olet päässyt tavoitteeseesi. Kuvittele se fiilis, kun kirjaudut opintopolkuun, ja saat napsauttaa unelmoimasi opiskelupaikan kohdalle: opiskelupaikka vastaanotettu. Kuvittele siistein saavutus, johon voisit työssäsi päästä. Nämä jos mitkä motivoivat ainakin allekirjoittanutta ihan hulluna.

Itsensä tsemppaaminen ja pienet (tai vähän isommatkin) palkinnot. Kannusta itseäsi! Itselleen kannattaa sanoa ihan ääneen, että mä pystyn tähän, mä olen hyvä tässä ja mä ansaitsen tämän opiskelupaikan. Itsensä palkitseminen on myös tärkeää. Ihan vaan pienetkin jutut, vaikka suklaapatukka päivän lukusatsin päätteeksi voi toimia. Itselleen voi myös asettaa urakan päätteeksi isomman palkinnon. Itse lupasin esimerkiksi itselleni, että hankin kauan haaveilemani laukun, mikäli pääsen tavoitteeseeni!

Kivat välineet. Ei kannata aliarvioida työskentelyvälineiden merkitystä! Tulet olemaan urakan aikana niiden kanssa paljon tekemisissä, joten mikset panostaisi niihin? Visuaalisesti miellyttävät vihkot, kynät ja muistilaput olivat ainakin itselleni sellaisia, että niiden pariin palasi mielellään.


Untitled

Vinkkejä soveltuvuuskoe -ja haastatteluosioon

Valmistaudu etukäteen. Kannattaa miettiä etukäteen kaikki kysymykset, mitä sulta mahdollisesti voitaisiin kysyä haastattelun aikana, ja valmistella vastaukset jokaikiseen kysymykseen. Tämä ei tee susta teennäistä, vaan paremminkin estää sen, ettei haastattelun aikana pääse tapahtumaan kiusallisia jäätymisiä tai tilanteita, joissa sulla menisi sormi suuhun.

Perustele. Haastatteluissa kannattaa vältellä kliseitä tai ympäripyöreitä vastauksia. Myöskin itsestäsi ja omista luonteenpiirteistäsi kertoessasi vältä luettelemasta ainoastaan listaa siitä, millainen olet. Olennaista on linkittää kaikki asiat siihen, miten omat piirteesi, kokemuksesi tai osaamisesi hyödyttäisivät sinua tavoittelemassasi opiskelupaikassa, ja kuinka ne osoittavat soveltuvuutta ja sitoutumista alallesi.

Tasapainoisuus, rauhallisuus ja muiden huomioiminen. Älä kiirehdi mihinkään, ja kuuntele kaikki kysymykset rauhassa loppuun, ennen kuin avaat suusi. Tämä pätee myös ryhmähaastatteluun. On tärkeää olla tasapainoinen, ja antaa tilaa muille, mutta kuitenkin osata ottaa sitä myös itselleen, kun sanottavaa löytyy. Myöskin muiden huomioiminen on tärkeää, ja osoittaa sosiaalista älykkyyttä. Esimerkiksi jos haastatteluryhmässäsi joku on jäämässä muiden varjoon, voit kysyä häneltä mielipidettä käsiteltävään asiaan ja täten osallistaa häntä. Se ei ole omasta soveltuvuutesi osoittamisesta pois, vaan paremminkin plussaa sulle itsellesi.

Muista kehonkielen merkitys. Kehonkielellä on haastatteluissa suurempi merkitys, kuin voisi kuvitellakaan. Tärkeää on pitää ryhdikkäästi keho avoinna, sillä se viestii avoimuutta ja rehellisyyttä myös muita kohtaan. Ei siis kannata istua jalka toisen päällä ja kädet puuskassa, sillä se viestii negatiivisesti sulkeutumisesta. Myös niinkin yksinkertainen asia, kuin silmiin katsominen toiselle puhuessa on ihan uskomattoman tärkeää. Etenkin ryhmähaastatteluissa on tärkeää muistaa ikäänkuin sulkea haastattelijat ulkopuolelle tilanteen tarkkailijoiksi, ja osoittaa kaikki puheensa vain haastatteluryhmäläisille. Muistan esimerkiksi itse, kun soveltuvuuskoehaastisryhmässämme oli eräs tyyppi, jolla oli mahtavan hyviä pointteja ja hän vaikutti muutenkin kertakaikkiaan pätevältä, mutta hän osoitti kaiken puheensa haastattelijoille, eikä katsonut meitä ryhmäläisiä silmiin kertaakaan. Se oli paha moka!


Untitled

Mielipiteeni valmennuskursseista

Valmennuskurssit herättävät jonkin verran puolesta/vastaan-tyyppistä keskustelua. Itse olen sitä mieltä, että mikäli se vaan on taloudellisesti mahdollista ja koet valmennuskurssin tarpeelliseksi, niin sellaiselle kannattaa mennä. Itsekin olin valmennuskurssilla, mutta olinkin poikkeuksellisen onnekas, sillä sain silloisen oppilaitokseni kautta valmennuskurssini uskomattoman edullisella 50 euron hinnalla. Nykypäivänä useiden valmennuskurssien hinnat kuitenkin hipovat pilviä, joten niihin ei todellakaan ole kaikilla varaa. Valmennuskurssi ei pysty takaamaan sun opiskelupaikan saantia, ja opiskelupaikka on ihan mahdollista saada sitä ilmankin. Valmennuskurssista on kuitenkin suurta hyötyä, sillä saat sieltä ryhmän tuen, mahdollisesti uudenlaisia tapoja nähdä ja käsitellä pääsykoemateriaalia ja sitä ikään kuin pureskellaan sulle jo vähän valmiiksi, sekä myöskin harjoitustehtäviä -ja kokeita.

Jos teillä on näiden lisäksi hyviä vinkkejä, jakakaa niitä ihmeessä kommentteihin! :)

3 hyvää asiaa

maanantai 5. helmikuuta 2018

Untitled

Blogeissa kiertää aina välillä haasteita, ja tämä viime aikoina pinnalla ollut 3 hyvää asiaa-haaste oli musta niin ihana, että halusin lähteä mukaan. Tekee niin hyvää istahtaa alas ja oikein pistää listaksi niitä asioita, jotka ovat omassa elämässä hyvin. Haastan  kaikki tähän mukaan!


KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVISSÄNI

Opiskelijaelämän tuoma vapaus. Mulla ei ole vielä suurta kaipuuta säännölliseen, täysiviikkoiseen työelämään, vaan nautin ihan täysillä tästä opiskelijaelämän vapaudesta. Tämä vapaus mahdollistaa monia asioita, jotka eivät olisi työelämässä mahdollisia. Tietysti vapauden mukana tulee aina vastuu, se on selvää.

Vaihtelevuus. Mä elän kahden kaupungin välillä, joten tylsäksi ei mun arki pääse käymään! 

Ihminen, jonka kanssa jaan arkeni. Hyvä parisuhde antaa energiaa elämään niin paljon. Mun mielestä se ihan jokapäiväinen arki on kaikista parasta: yhdessä kokkaaminen, leffaillat ja se, kun saa käpertyä toisen kainaloon nukkumaan. 


tekoturkiskollaasi3

KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA
Empaattisuus. Myötätuntoisuus on ollut mulle sisäänrakennettu piirre jo ihan pikkulapsesta asti. Olen lempeä ihminen, joka osaa hyvin asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää hänen tunteitaan. En koskaan katso ihmisiä mustavalkoisesti, vaan pyrin ymmärtämään perimmäiset syyt heidän toimintansa ja olemisensa taustalla. 
Herkkyys. Olen herkkä ihminen, mutta herkkyyttä ei tule koskaan sekoittaa heikkouteen. Tunnen niin hyvät kuin huonotkin asiat elämässä hyvin vahvasti, ja löydän suurta iloa ihan arkisistakin asioista. Koen tämän valtavana rikkautena.
Määrätietoisuus. Jos mä jotain päätän ja haluan, niin menen vaikka läpi harmaan kiven, että sen saavutan. 
KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI

Tukiverkosto.  Mulla on elämässäni perhe, poikaystävä,  isovanhemmat, appivanhemmat ja lähisukulaiset, joiden tiedän olevan mun tukena, mitä ikinä elämässä tapahtuukaan. En voisi olla kiitollisempi. 

Terveelliset elämäntavat. Syön ja liikun tasapainoisesti, ja nukun yleensä noin 8 tuntia yössä. Terveelliset elämäntavat antavat valtavasti energiaa, tukevat mun arkea ja pitävät mut terveenä.

Elämäntilanne. Olen tällä hetkellä elämässäni juuri siinä, missä haluankin olla. Tämä ei tietenkään tarkoita itsensä kehittämisen lopettamista tai muuta vastaavaa, vaan lähinnä ilmaisee mun tyytyväisyyttä tähän hetkeen. Mulla ei ole kiire mihinkään, ja viihdyn todella hyvin just nyt ja tässä.

Untitled

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

Reissut. Ylihuomenna ollaan lähdössä tyttöporukalla Tallinnaan päiväreissulle, mistä olen niin iloinen! Ollaan myös poikaystäväni kanssa puhuttu, että mahdutettaisiin kevääseen pieni kaupunkimatka jonnekin päin Eurooppaa. Myös talvella olisi ihanaa päästä reissuun.

Se, että kaikki on vähän avoinna. Mulla ei ole juurikaan hajua siitä, mitä tänä vuonna tulee tapahtumaan, mutta mulla on jotenkin hyvä fiilis tästä. Olen varma, että jokin erittäin kiva muutos tulee tapahtumaan elämässäni!

Opintojen eteneminen. Reilun vuoden päästä mä olen jo kasvatustieteiden kandi, mihin ihmeeseen tämä aika meni?!

tekoturkisasukollaasi
KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI

Aihepiirien rajaus ja tasapaino niiden välillä. Joskus aikoinaan mun blogini rönsyili suuntaan jos toiseen, mutta olen onneksi nykyisin ymmärtänyt aihepiirin rajaamisen tärkeyden. Blogini pyörii muutaman aihepiirin välillä, joihin pyrin panostamaan tasapainoisesti ja monipuolisesti.

Ihmiset ja kokemukset, jotka olen blogini ansiosta saanut elämääni. Tämä on ehdottomasti paras asia koko blogissani. Blogini kautta olen saanut kaksi läheistä ystävääni, ja ylipäätään päässyt tutustumaan huikeisiin tyyppeihin! 

Vuorovaikutus lukijoiden ja muiden bloggaajien kanssa. Jos multa kysytään, niin koko bloggaamisen suola on vuorovaikutus lukijoiden kanssa. Musta on ihan parasta saada palautetta ja kommenttia, se antaa mulle niin paljon motivaatiota ja auttaa mua kehittymään! On myös siistiä olla vuorovaikutuksessa toisten bloggaajien kanssa, ja jutskata bloggaamiseen liittyvistä asioista ihmisten kanssa, jotka ovat ihan messissä sun jutuissa.

Untitled
takki Bik Bok, farkut, poolo ja hattu Gina Tricot, laukku Mango, kengät Head over heels by Dune (Zalando)


Arvostelussa Mac Pro Long Wear Foundation-meikkivoide

torstai 1. helmikuuta 2018

macmeikkivoide

Tilasin Kicksin verkkokaupasta noin viikko sitten uuden meikkivoiteen, sillä edelliseni oli päässyt lopahtamaan. Kicksin verkkokaupan toimituksissa oli ollut häiriöitä ja liikkeellä ollut paljon negatiivista palautetta verkkokaupasta, joten tätä pahoittelevalla alekoodilla heidän koko valikoimastaan sai valita yhden tuotteen puoleen hintaan. Omalla kohdallani toimitus sujui mutkattomasti määräajassa. Tämä alennus sattui sopivasti, sillä MAC on hiljattain saapunut Kicksin valikoimiin, ja halusin viimein tältä merkiltä testiin meikkivoiteen. Päädyin Pro Longwear Foundationiin vaaleimmassa keltapohjaisessa sävyssä, NC15. Oli melkoinen riski tilata meikkivoide sokkona, varsinkaan kun mulla ei ole MACin meikkivoiteita aiemmin ollut. Järkeilin kuitenkin, että mulla on jokaisesta omistamastani meikkivoiteesta ollut aina vaalein keltapohjainen sävy, joten tuskin tämäkään tekee poikkeusta.  Ja oikeassahan mä olin, sävy on nimittäin just eikä melkeen.

macmeikkivoide1
Meikittömät kasvot

Mulla on ollut ennen lähes virheetön iho, mutta olen viimeisen pari vuotta joutunut endometrioosini takia käyttämään hormonaalista ehkäisyä, mikä on tehnyt mun ihosta tyypillisen sekaihon ja lisännyt epäpuhtauksien sekä punakkuuden määrää. Tämä on harmittanut mua jonkun verran, mutta sata kertaa mieluummin huonompi iho, kuin mahdollinen lapsettomuus ja järkyttävät kivut.  Kasvojeni T-alue, varsinkin otsani, tuppaat siis kiiltelemään päivän mittaan, ja pientä epäpuhtauttakin löytyy silloin tällöin otsasta ja leuasta. Pro Longwear Foundation on vesipohjainen, mitä vaadin ehdottomasti kaikilta ihomeikeiltäni – en halua yhtään lisää öljyisyyttä ihooni. Tuote lupaa kontrolloida ihon rasvaisuutta, sekä 15 tunnin kestävyyden säässä kuin säässä. Mä käytin kyseisen meikkivoiteen alla niin Laura Mercierin kuin Too Facedinkin öljytöntä primeria, ja molemmat toimivat sen parina erittäin hienosti.

macmeikkivoide2
Yksi kerros meikkivoidetta

Ensivaikutelmani tuotetta pullosta pumpatessa oli, että wou, tämähän tuntuu voidemaiselta, melkein jopa öljypohjaiselta. Tuote tuntui värilliseltä kosteusvoiteelta, ja paljon kevyemmältä, mihin tällaisena high coverage-addiktina olen tottunut. Tuotetta kasvoille laittaessa huomasin, että sain käyttää meikkivoidetta paljon tottumaani enemmän, eikä se ollut niin riittoisaa, kuin olisin toivonut. Tuotteen kasvoille levittämisen jälkeen sain kuitenkin sanoa toisen kerran wou – ihohuokoseni olivat nimittäin kadonneet, niitä ei oikeasti näkynyt missään! Meikkivoiteesta tuli todellinen airbrushed-efekti.

macmeikkivoide4

macmeikkivoide5
Kaksi kerrosta meikkivoidetta + muu meikki

Mä jännäsin meikkivoiteen kohdalla sitä, miten se handlaisi mun otsan rasvoittumisen. Yleensä mun otsa nimittäin alkaa kiillellä noin puolessa välissä päivää, ellen lisää puuteria. Meikkivoide pääsikin oikein tositoimiin jo seuraavana päivänä, kun sen sain. Mulla oli todella kiireinen päivä ja juoksin aamusta iltaan paikasta toiseen, ja vielä luntakin satoi taivaalta läpi päivän. En ehtinyt lisäillä missään välissä puuteria, ja en oikein muistanut edes seurata meikkivoiteen elämää mun kasvoillani. Yllätys odotti mua kuitenkin illalla, kun kotiin saapuessani katsoin itseäni peilistä. Meikkivoide oli säilynyt lähestulkoon ennallaan, eikä ollut lähtenyt liikkumaan otsaltani mihinkään! Olin tästä todella positiivisesti yllättynyt. 

macmeikkivoide3

+ Sopii kuivalle iholle, on kosteuttava
+ Kätevä kääntömekanismi korkissa
+ Häivyttää ihohuokoset
+ Hillitsee rasvaisuutta
+ Kestää hyvin blendauksen, ei lähde liikkumaan kasvoilla

- Ei ole kovinkaan peittävää (mikäli peittävyyttä kaipaa)
- Ei ole erityisen riittoisaa
- Hintava (36€ normaalihintaisena)

Jos tälle meikkivoiteelle pitäisi antaa arvosana, olisi se 4/5. Ostaisin tämän meikkivoiteen todellakin uudelleen!
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2019 Henna Seppälä