Slider

Muutoksia opintorintamalla, asuntokuumeilua ja viikonloppureissu - loppusyksyn kuulumiset

keskiviikko 13. marraskuuta 2019


Siitä on vierähtänyt aikalailla tarkalleen kuukausi, kun olen mitään tänne blogin puolelle kirjoitellut. Kyselin viime viikolla Instagramini puolella siitä, että lukeeko jengi enää blogeja, ja vastauksissa sanottiin mielenkiinnon kallistuneen juurikin Instan ja Youtuben puolelle, mikä ei varsinaisesti nostanut motivaatiota uuden blogipostauksen kirjoittamiseen. Blogi on kuitenkin mulle rakas, ja täältä mun koko somehomma on lähtenyt, joten haluan pitää blogini ehdottomasti elossa. Ilokseni vastauksissa oli myös ihmisiä, jotka sanoivat lukevansa blogeja yhtä suurella innolla, kuin aina ennenkin <3

Mun henkilökohtaisia inhokkipostauksia ovat ne, joissa pienempiä tai suurempia blogitaukoja pyydellään anteeksi, joten ei pelkoa, että tästä olisi tulossa sellaista. Paljon on kuitenkin elämässäni tapahtunut muutoksia näinkin lyhyen ajan, kuin neljän viikon sisällä, joten vanha kunnon catch up-postaus voisi olla paremmin kuin hyvin paikallaan!


Uusia tuulia opiskelujen suhteen

Edellisessä postauksessani jännitin vielä sitä, tuleeko opiskelupaikka haluamalleni alalle aukeamaan tänä syksynä, ja tiedättekö mitä - kyllä se vaan aukesi! Aloitan siis ensivuoden tammikuussa liiketalouden opinnot, ja musta tulee tradenomi. Olen pyöritellyt ajatusta liiketalouden opinnoista jo pitkään päässäni, ja alavalinta tuntuu niin hyvältä ja oikealta. Mun suurimmat kiinnostuksenkohteeni alalla kohdistuvat sosiaalisen mediaan ja sen kaupalliseen puoleen, mikä on oman someharrastuneisuuteni ja kevytyrittäjyyteni huomioon ottaen erittäin luontevaa. Olen todella onnellinen siitä, kuinka nopeasti palaset loksahtivat paikalleen alan vaihtamisen ja uusien opintojen suhteen. Toisaalta taas olen sekä alitajuisella että tietoisella tasolla punninnut mielessäni asiaa hyvin pitkään, eli mistään hätiköidystä päätöksestä ei missään tapauksessa ole kyse. Innolla siis odotan, mitä uudet opinnot tuovat tullessaan!

Asuntokuumeilua

Minua ja poikaystävääni vaivaa tällä hetkellä pahemman luokan asuntokuume. Asuntojen selaaminen, remontti-ideat ja muu aihepiiriin liittyvä on löytänyt tiensä meidän päivittäiseen arkeen.  Ollaan myös osattu ajaa itsemme ajoittain aikamoiseen ahdistukseen tässä neuvotteluiden ja useiden erilaisten vaihtoehtojen aihepiirissä, mutta rauhallinen ja harkittu eteneminen asian kohdalla on varmasti kaikista parasta. Mikään kiirehän tässä ei tosiaan ole!

Viikonloppureissu Ranskaan

Perinteeksemme Inkan kanssa on nähtävästi kovaa vauhtia muodostumassa marraskuureissu, joka on nyt kahtena peräkkäisenä vuotena ajoittunut sattumoisin tismalleen samoille päiville! Tänä vuonna vietimme pitkän viikonlopun Lyonissa, jossa ystävämme Suvi on tällä hetkellä vaihdossa. Suvin vaihtokuulumisia pääsee btw lukemaan täältä! Lyon ihastutti meitä Pariisimaisella fiiliksellään, arkkitehtuurillaan ja kauniilla joenvierustallaan. Reissupäivien aikana tulikin kierreltyä Lyonin suosituimmat nähtävyydet, fiilisteltyä kaupungin tunnelmaa, tavattua Suvin vaihtokavereita ja kävinpä myös ensimmäistä kertaa elämässäni baarissa ulkomailla! Matka oli ihan mielettömän hauska ja nauruntäyteinen, juuri sitä mitä tarvitsinkin piristämään tätä harmaata kuukautta. Tästä reissusta voisinkin tehdä ihan oman postauksensa!


Yhden elämänvaiheen loppu

maanantai 14. lokakuuta 2019


Viime viikon tiistaina yksi elämänvaihe tuli kohdallani päätökseen. Kävin koululla tekemässä terveystiedon sivuainekokonaisuuteni viimeisen tentin, joka oli samalla myös koko kanditutkintoni viimeinen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että olen papereita vaille valmis kasvatustieteen kandidaatti. Tässä keväällä kirjoittamassani postauksessa avasin enemmän päätöstäni opintojeni lopettamisesta, jos tämä asia on jollekin lukijalleni vielä hieman vieraampi. Näin tiivistetysti tulin pitkän pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, etten enää halua jatkaa luokanopettajan opintojani, sillä ammatillinen kiinnostukseni oli siirtynyt vuosien varrella muualle. Olin kuitenkin lopetuspäätöksen varmistuessa niin lähelle kandiksi valmistumista, ettei olisi ollut järkeä jättää kirjoittamatta papereita ulos yliopistosta. Joka tapauksessa, ensi kuusta lähtien en enää ole opiskelija - uusi vaihe elämässä on siis todellakin edessä!


Haluaisin hirveästi kertoa fiiliksistäni opintojeni loppumisen suhteen, mutta totta puhuen päällimmäinen tuntemukseni on se, etten vielä sisäistä sitä, että tämä oli nyt tässä. Mä valmistuin. Tämän hetkiset tunteeni ovat jotain haikeuden, hämmästyksen ja onnellisuuden väliltä. Vaikka tiedän, ettei ala ole minua varten, oli opiskeluaika kuitenkin suurimmalta osin ihanaa aikaa elämässäni. Tuo aika opetti minulle paljon itsestäni, kasvatti minua viemällä epämukavuusalueelle useita kertoja, antoi työ- ja yksityiselämän kannalta korvaamattomia tietoja ja taitoja sekä avarsi maailmankatsomustani. Kuten aikasemmassa aihetta käsittelevässä postauksessa sanoinkin, olen tämän kokemuksen jälkeen hyvällä tapaa eri ihminen.

Valmistumisessani suurin ilon aihe minulle ei ole kandin paperit. Opintojeni lopettaminen ja valmistumiseni symboloivat minulle sitä, että uskallan elää oman näköistä elämää. Se edustaa minulle sitä, että minulla oli rohkeutta tehdä yhteiskunnan paineiden ja muiden ihmisten oletusten vastainen päätös. Päätöksen tekeminen oli minulle henkilökohtaisesti todella vaikea paikka, mutta olen ylpeä siitä, että kuuntelin sisintäni ja hoidin ajoittaisesta uskon puutteesta huolimatta myös tutkintoni kunnialla loppuun.


Aikaisemmassa postauksessani väläytin hieman myös ajatustani siitä, että opiskelut eivät osaltani olleet tässä. Olen edelleen samaa mieltä! Kaiken tulevaisuuden, opiskelujen ja työelämän pohtimisen lomassa olen muodostanut itselleni melko selkeän käsityksen siitä, millä alalla haluan työskennellä. Ja tiedättekö mitä... Otin myös konkreettisen askeleen tulevaisuuden haaveitani kohti - hain nimittäin tämän syksyn yhteishaussa kouluun! Tietysti toivon, että ovet korkeakouluun avautuvat tälläkin kertaa, mutta kuten aiemmassa postauksessani sanoin, en ota paineita asiasta. Jos en tällä kertaa pääse vielä kouluun, on asia ehkä sitten tarkoitettu niin. Aiheesta  tulen varmasti kirjoittelemaan blogiin vielä lisää myöhemmin. Tämä syksy on tuonut mukanaan kaivattua muutosta myös uuden työpaikan muodossa, mistä olen todella iloinen - kaikin puolin mulla on siis todella luottavainen olo tulevaisuuden suhteen. Aika näyttää, mihin suuntaan elämä mua seuraavaksi vie, mutta ehkä tärkeimpänä mulla on itselläni tunne siitä, että suunta on joka tapauksessa oikea.
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

© 2019 Henna Seppälä